Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimi, jossa vanhemman oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät lapsen adoptiovanhemmille. Lapsi saa adoptioperheessään oikeudellisesti saman aseman kuin biologinen lapsi. Adoptiosuhde on purkamaton.
Adoptiotoimintaa säätelevät muun muassa Laki lapseksiottamisesta (153/1985) ja Asetus lapseksiottamisesta (508/1997), Haagin sopimus kansainvälisistä adoptioista (SopS 29/1997) sekä lapsen luovuttajamaan lainsäädäntö. Suomi on myös liittynyt YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (SopS 59-60/1991), jonka 21. artiklassa on eräitä lapseksiottamista koskevia määräyksiä.
Adoptiota ei voida vahvistaa, jos siitä on annettu tai luvattu antaa korvausta. Lapseksiottamista ei voida vahvistaa silloinkaan, jos joku muu kuin ottovanhempi sitoutuu maksamaan korvausta lapsen elatuksesta. Lasten välittäminen sekä korvauksesta että ilman korvausta on kiellettyä.
Ottovanhemmiksi voivat ryhtyä 25 vuotta täyttäneet aviopuolisot yhdessä tai yksinäinen 25 vuotta täyttänyt henkilö.
18 vuotta täyttänyt voi anoa vanhemmuutta, jos lapseksiotettava on puolison lapsi. Kyse voi olla myös ottovanhemman omasta lapsesta, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.
Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi adoptoida yhdessä lapsia.
Laki ei aseta adoptiovanhemmille yläikärajaa, mutta käytännössä lapsen ja vanhemman välinen ikäero ei saisi olla enempää kuin 45 vuotta.
Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, tarvitaan hänen suostumuksensa adoptioon. Lapseksiottamista ei voida myöskään vahvistaa vastoin alle 12-vuotiaan lapsen tahtoa, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtonsa voidaan ottaa huomioon.
Alaikäisen lapsen adoption vahvistamiselle vaaditaan hänen vanhempiensa suostumus riippumatta siitä, kuka on lapsen huoltaja. Suostumus on hankittava myös avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isältä, jos isyys on vahvistettu. Erittäin painavista syistä adoptio voidaan kuitenkin vahvistaa ilman vanhempien tai toisen vanhemman suostumusta.
Ottolapsisuhde vahvistetaan tuomioistuimessa.
Ottolapsisuhteen seurauksena syntyy ottolapsen ja ottovanhempien sekä heidän sukulaistensa kesken samanlainen oikeudellinen suhde, kuin lapsella oli aiemmin omiin biologisiin vanhempiinsa ja heidän sukulaisiinsa. Vastaavasti lapsen oikeudellinen suhde hänen aikaisempiin vanhempiinsa ja heidän sukulaisiinsa katkeaa.
Adoptiossa lapsen huolto, holhous ja vastuu lapsen elatuksesta siirtyvät ottovanhemmille. Samalla päättyy lapsen aikaisempien vanhempien velvollisuus vastata lapsen elatuksesta.
Vahvistettua ottolapsisuhdetta ei voi purkaa. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin kaksi poikkeusta. Ottovanhemman ja ottolapsen avioliitto purkaa ottolapsisuhteen. Ottovanhempi ja ottolapsi voivat mennä kuitenkin keskenään avioliittoon vain, jos oikeusministeriö on antanut siihen luvan. Ottolapsisuhde voi myös purkautua uudella adoptiolla, jolla lapsi siirtyy uuteen perheeseen tai esimerkiksi takaisin biologiseen perheeseensä.
Ottolasta toivovien henkilöiden tulee saada adoptioneuvontaa, jossa selvitetään hakijoiden edellytykset ja valmiudet ottovanhemmuuteen. Ottolapsineuvonnan tarkoituksena on lapsen edun turvaaminen.
Vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa luovuttamisesta adoptoitavaksi. Äidillä on synnytyksen jälkeen kahdeksan viikon harkinta-aika, ennen kuin hän voi allekirjoittaa suostumuksensa adoptioon. Myös isän suostumus tarvitaan, jos lapsi on syntynyt avioliitossa tai isyys on vahvistettu. Harkinta-aikana lasta voidaan hoitaa lastenkodissa tai perheessä.
Adoptiolasta toivovia perheitä on Suomessa enemmän kuin adoptoitavaksi annettuja lapsia eivätkä kaikki halukkaat saa lasta. Suurin osa Suomessa adoptoitavaksi annetuista lapsista on vauvaikäisiä.
Lapsen voi adoptoida sekä kotimaasta että ulkomailta. Kotimaan adoptiolapsia välittävät kuntien sosiaalitoimet ja Pelastakaa Lapset ry.
Kansainvälinen adoptio on vaihtoehto silloin, jos lapselle ei löydy vanhempia hänen kotimaassaan.
Kansainvälisissä adoptioissa on asianosaisten pyydettävä kansainvälistä lapseksiottamispalvelua. Lupa palvelun antamiseen on Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnalla sosiaalivirasto (myös muille kuin helsinkiläisille), Interpedia ry:llä ja Pelastakaa Lapset ry:llä.
Palvelunantaja voi periä maksun kansainvälisestä lapseksiottamispalvelusta. Kotimainen lapseksiottamispalvelu on maksutonta.
Kansainväliseen adoptioon vaikuttavat myös lasten syntymämaiden lait ja säännökset. Lähes kaikki maat edellyttävät, että vanhemmat itse matkustavat hakemaan lastaan.