Käsitteiden aivokuolema, vegetatiivinen tila, kooma ja tajuttomuus tunteminen on hyväksi esimerkiksi laadittaessa hoitotahtoa.
Tajuttomuus on tila, jossa tajunta on tietynasteisesti heikentynyt. Potilasta ei saada heräämään eikä hän ole tietoinen ympäristön tapahtumista eikä omista elintoiminnoistaan, mutta hän kuitenkin hengittää itsenäisesti ja reagoi kipuärsykkeisiin.
Kooma tarkoittaa syvää tajuttomuutta, josta potilasta ei saada heräämään edes voimakkailla kipu-, näkö- tai kuuloärsykkeillä. Hän ei myöskään pysty hengittämään omin avuin, vaan ainoastaan koneen avulla. Koomassa olevan potilaan silmät ovat kiinni toisin kuin vegetatiivisessa tilassa olevalla. Koomasta voi myös toipua jopa täysin entiselleen.
Vegetatiivinen tila tarkoittaa pysyvää tiedottomuutta, jolloin potilas ei pysty ilmaisemaan itseään eikä ymmärtämään muita. Se eroaa aivokuolemasta siinä, että potilaan aivorunko toimii ja hän pystyy hengittämään spontaanisti, hänen silmänsä ovat auki, sydän toimii ja imemis-, nielemis- sekä yskimisrefleksit ovat tallella. Nielemisrefleksistä huolimatta on potilasta kuitenkin ruokittava syöttöletkun avulla eikä hän hallitse virtsarakon eikä suolen toimintoja. Vegetatiivinen tila on pysyvä eikä mikään hoito enää paranna tilannetta.
Aivokuolema tarkoittaa aivotoiminnan peruuttamatonta lakkaamista. Sille on ominaista aivosähkötoiminnan ja kaikkien refleksien loppuminen. Aivokuoleman toteamisen jälkeen kaikki hoito lopetetaan ja potilas julistetaan kuolleeksi. Vain siinä tapauksessa, että potilaalta otetaan talteen elimiä esimerkiksi elinsiirtoa varten, jatketaan aivokuolleen potilaan hoitoa irrotushetkeen asti. Hengityskoneen avulla aivokuolleen potilaan sydän voi vielä toimia muutamia päiviä, korkeintaan muutaman viikon, minkä jälkeen sydän pysähtyy, vaikka hengityskone olisikin toiminnassa.
Lähde: Exitus ry.
Katso myös: Elinluovutus; Eutanasia; Hoitotahto; Ruumiinluovutustestamentti.