Suomen hautausmaista lähes kaikki ovat seurakuntien omistuksessa. Jos muuta hautapaikkaa ei ole saatavana, haudataan uskontokuntiin kuulumatonkin seurakunnan hautausmaahan. Näin määrätään uskonnonvapauslaissa.
Seurakuntien hautausmailta hautapaikan myy kirkkoherranvirasto tai seurakunnan hautatoimisto. Kirkkoon kuulumattomilla on samanlaiset oikeudet hautapaikkoihin kuin seurakunnan jäsenilläkin, hautapaikka ja haudan avaaminen sekä peittäminen ovat kuitenkin maksullista.
Pappi ei saa toimittaa kirkkoon kuulumattoman siunaamista edes omaisten pyynnöstä, mikäli se on vastoin vainajan vakaumusta. Siunatessaan vainajan vastoin kirkkolakia pappi tekee virkavirheen, josta voi olla rangaistuksena esimerkiksi varoitus.
Omista hautajaistoiveistaan kannattaa kertoa omaisille tai muille läheisille ja tarpeen vaatiessa voi laatia hautaustestamentin, jossa voi määrätä omista hautajaisistaan. Hautaustoimistossa voi tehdä myös suunnitelman hautajaisistaan ja tallettaa rahaa hautajaisiaan varten.
Ruumis on haudattava viivytyksettä vähintään 150 cm:n syvyyteen ja vähintään 30 cm:n päähän lähimmästä ruumiista. Ruumis voidaan sijoittaa myös louhittuun hautaan tai hautakammioon, ellei siitä ole terveyshaittaa.
Ruumiin kuljettaminen on luvallista sille kulloinkin varatussa kuljetustilassa. Ruumis voidaan siis kuljettaa muullakin kuin ruumisautolla, jos se on sijoitettu asianmukaiseen päällykseen.
Arkun voi tehdä itse, ja joillakin paikkakunnilla järjestetään uurnan- tai arkunrakentamiskursseja. Myös pahviarkkua voi käyttää, sillä kovasta puulajista tehty arkkumalli maatuu hitaasti. Paperimassa-arkut maatuvat helpoimmin, mutta kysynnän vähyyden vuoksi sellaisia on vaikea löytää hautaustoimistoista ja ne tulisi tilata erikseen. Lainsäädäntö ei vaadi arkun käyttämistä, mutta Suomessa krematoriot eivät vastaanota vainajia ilman arkkua.