Avioliitto


Avioliittolaissa (234/1929) säädetään avioliiton solmimisesta ja purkamisesta sekä puolisoiden oikeussuhteista ja omaisuuden osituksesta.

Avioliitto solmitaan vihkimisellä. Ennen vihkimistä on toimitettava avioliiton esteiden tutkinta, jossa varmistutaan siitä, että aiottu avioliitto on lain mukaan sallittu.

Avioliitto ei ole sallittu

Oikeusministeriö voi kuitenkin myöntää luvan solmia avioliiton kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa.


Sukunimi

Puolisoiden ja lasten sukunimestä säädetään nimilaissa (694/1985). Avioliitossa puolisot voivat

Yhteiseksi nimeksi ei siis voida ottaa sukunimeä, jonka toinen puoliso on saanut aiemmasta avioliitosta.

Puoliso, jonka sukunimi muuttuu yhteisen sukunimen myötä, voi myös ottaa käyttöönsä yhdysnimen. Tällöin hän voi henkilökohtaisesti käyttää yhteisen sukunimen edellä sitä nimeä, joka hänellä oli viimeksi naimattomana ollessaan tai joka hänellä on avioliittoon mennessään.

Jos avioliitto purkautuu, puolisot säilyttävät avioliiton aikaiset sukunimensä.


Lainsäädäntöä

Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Puolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta ja yhteisesti toimia perheen hyväksi. Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella.

Avioliittolaissa säädetään ainoastaan puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Vanhempien velvollisuuksista lapsiaan kohtaan säädetään lapsen asemaa koskevassa lainsäädännössä. Näistä laeista tärkeimmät ovat isyyslaki (700/1975), laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) sekä laki lapsen elatuksesta (704/1975).

Oikeusministeriön esitteessä Tietoa avioliittolaista selostetaan muuta avioliittolainsäädäntöä.

Katso myös: Avioliittoon vihkiminen; Avioliiton esteiden tutkinta.


Oikeustietoa-sivu