Lausunto vihkimisoikeuksista
30.1.2006.
Tiivistelmä
Vihkimisoikeuden rajaaminen pelkästään uskonnollisiin katsomuksiin on
vastoin katsomusten tasa-arvoa. Tässä tilanteessa yksilöiden tasa-arvo
toteutuu yhdistysten tasapuolisen kohtelun kautta.
Päätöksen siitä, ketkä saavat mennä naimisiin, tekee avioliiton
esteiden tutkija eikä vihkijä, joten PL 124 §:n periaate julkisen
vallan rajaamisesta virkamieskoneistoon ei ole merkittävä. Näin ollen jo
ilman PL:n yhdenvertaisuuspykälääkin vihkimisoikeuden myöntäminen
uskonnottomille on mielekästä.
Katsomusvapauteen kuuluu vihkimisoikeus aivan yhtä paljon kuin
uskonnonvapauteen kuuluu uskontokuntien vihkimisoikeus. Ei ole syytä
epäillä, että uskonnottomien vihkimisoikeus tuottaa ongelmia, ellei
uskontokuntienkaan vihkimisoikeus tuota.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Jokaista lakiesitystä tulee katsoa tavallisen kansalaisen
näkökulmasta. Lait ovat olemassa ihmisiä varten eikä toisinpäin.
Siinä miten laki suhtautuu erilaisiin kansalaisiin, on
yhdenvertaisuuden oikeusperiaatteen ydin. Tavallisen
kadunmies-ateistin on vaikeaa ymmärtää sitä, että hänen uskovan
ystävänsä vihkijä voi olla tämän omasta uskontokunnasta, mutta
ateistille laki ei anna mahdollisuutta vihkijään omasta
katsomusyhteisöstä. Lakiesitystä on muutettava.
Mietinnössä todetaan "Yhdenvertaisuus kohdistuu toisaalta myös
lainsäätäjään ja edellyttää, että yksityisiä ihmisiä tai
kansalaisryhmiä ei ilman hyväksyttävää perustetta aseteta toisia
edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan." Työryhmä siis toteaa
aivan oikein, että yksilöiden tasa-arvo toteutuu osittain myös
yhteisöjen kohtelun kautta.
Selvää onkin, että jokaista adventistia syrjittäisiin, jos Adventtikirkolta
kiellettäisiin oikeuksia joita Baptistiyhdyskunnalla on. Uskonnottomien
mielestä saman periaatteen pitää päteä silloinkin, kun vertailtavana ovat
Vapaakirkko ja Vapaa-ajattelijain liitto.
Uskonnonvapaus ja katsomusvapaus
Mietinnössä mainitaan, että monessa Manner-Euroopan maassa ainoa
laillisesti pätevä tapa solmia avioliitto on siviilivihkiminen.
Edempänä mietinnössä kerrotaan suomalaisesta käytännöstä yhdistää
uskonnollinen rituaali ja maallinen toimenpide näin: "Tällainen
sääntely osaltaan edistää perusoikeutena vahvistettuun
uskonnonvapauteen sisältyvää oikeutta harjoittaa uskontoa."
Työryhmä ei varmaankaan ole halunnut sanoa, että Manner-Euroopassa
loukataan uskonnonvapautta. Kuitenkin sellaiseen tulokseen tekstin
perusteella tulee.
Uskonnonvapaus ei edellytä, että uskonnollisilla rituaaleilla
olisi jotain merkitystä maallisen lain edessä. Tietenkin
uskonnonvapauteen kuuluu myös kulttivapaus, sen osana vapaus
järjestää uskonnon oppien ja tapojen mukaisia vihkimisrituaaleja.
Vastaavasti katsomusvapaus ei edellytä, että uskonnottomien
järjestöillä on vihkimisoikeus. Tässä työryhmä on aivan oikeassa.
Sen sijaan katsomusvapauden osana on katsomusten tasa-arvo.
Yhteiskunnan sääntöjen ja sen jäsenten oikeuksien tulee olla henkilön
maailmankatsomuksesta riippumattomia. Ei ole oikein antaa
joillekin ryhmille erioikeuksia pelkästään uskonnon
harjoittamisen nimissä. Juuri sen vuoksi vihkimisoikeus
tulee myöntää myös uskonnottomille.
Perustuslain 124 §
Työryhmän mietinnössä otetaan lähestulkoon lähtökohdaksi se, että
jokin oikeus sallitaan vain, mikäli perustuslaki sitä ehdottomasti
vaatii. Vaikka ei otettaisi lukuun yleisen oikeustajun mukaista
yhdenvertaisuutta, joka on perustuslakiimmekin kirjattu, voi
kysyä mitä haittaa seuraa vihkimisoikeuden myöntämisestä myös
uskonnottomia katsomuksia edustaville.
Ainoana perusteluna työryhmän mietinnössä on PL 124 §: "ei ole tullut
esille - - tarpeita, joiden vuoksi vihkimisoikeuden laajentamista
koskemaan niitä voitaisiin pitää perustuslain 124 §:ssä edellytetyllä
tavalla tarpeellisena tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi."
Kyseistä perustuslain pykälää edelsi HE 1/1998, jossa todetaan
mm. "tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi palveluiden tuottamiseen
liittyvien tehtävien kohdalla täyttyä helpommin kuin esimerkiksi
yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon
kohdalla. - - julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin
viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä
muita hyvän hallinnon vaatimuksia."
Vihkiminen on tässä yhteydessä palvelu, jolloin
"tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi täyttyä helpommin". On selvää,
että perusoikeudet tai hyvän hallinnon vaatimukset eivät vaarantuisi
uskonnottomien vihkimisoikeuksien vuoksi.
Ei ole mitään syytä olettaa, että vihkiminen tuottaa
uskonnottomien tekemänä enemmän ongelmia kuin uskonnollisten
yhteisöjen tekemänä. Miksi Vapaa-ajattelijain liitto ry:n vihkijä
olisi ongelma, mutta Vapaakirkon vihkijä ei, ja miten humanistien
kyky hoitaa vihkimisiä olisi hindulaisia heikompi? Vapaa-ajattelijain
liiton historia ulottuu vuoteen 1937, ja toiminta on vakiintunutta
ja maanlaajuista, ollen näin pysyvämmällä pohjalla kuin osalla
uskonnollisista yhdyskunnista.
Erityisesti on huomattava, että vihkijä ei käytä merkittävää julkista
valtaa. Päätöksen avioliitosta on luonnollisesti tehnyt pari keskenään.
Päätösvalta avioliiton sallimisesta taas kuuluu avioliiton esteiden
tutkijalle. Mikäli vihkijä kieltäytyy toimituksesta, voi pari vihityttää
itsensä siviiliavioliittoon.
Todellisuudessa avioliiton esteiden tutkinnassakaan ei ole harkintavaltaa.
Avioliittolain ao. pykälä on lakiteknisesti hyvä ja yksiselitteisesti
kertoo edellytykset avioliitolle.
Maistraattien tehtävien purku
Yleinen suuntaus tällä hetkellä on tehostaa valtionhallintoa, ja
mm. palkata eläkkeelle siirtyvien sijaan entistä vähemmän virkamiehiä.
Tuntuu oudolta, että tässä vihkimisasiassa meneteltäisiin juuri
päinvastoin. Työryhmähän ehdottaa, että tarvittaessa
siviilivihkimisiin osoitetaan entistä enemmän työvoimaa.
Siviilivihkimisten määrä tulee hyvin todennäköisesti kasvamaan
edelleen. Jo nykyään osuus on kolmannes kaikista vihkimisistä.
Hääjuhlat ajoittuvat usein viikonlopulle. Käytännössä vihkijää
ei maistraatista silloin aina saa, siitäkään huolimatta että
vihkijä saa nykyään periä korvauksen virka-ajan ulkopuolella
tekemästään työstä.
Lakiesityksen muutos
Lakiteknisesti muutos työryhmän ehdotukseen on helppo. Kirkollisen
vihkimisen rinnalle voidaan ottaa esimerkiksi katsomuksellinen
vihkiminen -nimellä uusi vihkimisen muoto. Lakiin tulee tällöin
esimerkiksi 1. pykälän 2. momentiksi "Muulle katsomukselliselle
yhteisölle voidaan myöntää oikeus toimittaa katsomuksellisia
vihkimisiä soveltuvilta osin samoilla ehdoilla kuin 1. momentissa
säädetään kirkollisista vihkimisistä."
Robert Brotherus
Puheenjohtaja
Jori Mäntysalo
Pääsihteeri
Lausunnon tilanne
Työryhmä on tehnyt saatujen lausuntojen perusteella ehdotuksen
hallituksen esitykseksi. Siinä vihkimisoikeutta ei edelleenkään
laajennettaisi uskonnottomiin katsomusryhmiin. 22.8.2007 mennessä
ei hallitus ole jättänyt esitystään Eduskunnalle.
|
