Kannanottoja

• Lausunnon alkuosa: yleisperustelut [Tämä dokumentti]
• Lausunnon loppuosa: yksityiskohtaiset perustelut

Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001)

Lausunto kokonaisuudessaan

Mietinnön kuvailulehti

Komitea ehdottaa uuden uskonnonvapauslain säätämistä nykyisen vuonna 1922 annetun uskonnonvapauslain tilalle. Lisäksi komitea ehdottaa muutettavaksi perusopetuslakia, lukiolakia ja kirjanpitolakia. Komitea on laatinut myös ehdotuksen hautaustoimilaiksi, jolla korvattaisiin voimassa olevan uskonnonvapauslain hautaustoimea koskevat säännökset ja täydennettäisiin nykyisin osin puutteellista sääntelyä. Komitea on myös tarkastellut evankelis-luterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkkokunnalle tulevia veroja sekä nykyistä rukouspäiväjulistuskäytäntöä uskonnonvapausnäkökulmasta.

Lausunnossaan uskonnonvapauskomitean välimietinnöstä Vapaa-ajattelijain liitto totesi:

Komitean perusteluinaan käyttämät esimerkit rajoittuvat Pohjoismaihin, joiden lainsäädäntö on tässä suhteessa teollisuusmaiden vanhoillisinta, ja joihinkin valikoituihin muihin Euroopan maihin. Vapaa-ajattelijain liitto esittää, että jatkotyöskentelyssään komitea hankkisi lähdeaineistoa myös Euroopan ulkopuolisista teollisuusmaista.

Komitea ei ole ottanut lopullisessa mietinnössään ehdotustamme huomioon. Tästä syystä toistamme aikaisemman kantamme:

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys sanoo:

Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.

Tämän lain perusteella Yhdysvalloissa ei edes periaatteessa voida säätää uskonnonvapauslakia tai muutenkaan laeilla rajoittaa uskonnonvapautta.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että nyt, kun Suomi on sitoutunut uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen (vakaumus = belief) kansainvälisin sopimuksin, perustuslain 6§ ja 11§ sekä osittain myös muut perustuslain kohdat takaavat uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden eikä uskonnonvapauslakia välttämättä tarvita. Kaikki uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voidaan siirtää muihin lakeihin.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen lausunto 13.11.1999 osoittaa, että uskonnonvapauslakia ollaan säätämässä pääasiassa siitä syystä, että kirkko haluaa rajoittaa kilpailevien uskontojen ja muiden katsomusten toimintaa. Erityisesti tämä kirkko haluaa pitää uskonnottomien oikeusaseman heikompana kuin se on uskontokuntien jäsenillä. Sen sijaan vuonna 1995 voimaan astuneen perusoikeusuudistuksen tarkoitus oli toinen, mikä käy ilmi erityisesti hallituksen esityksen tekstistä, jonka mukaan julkisella vallalla on velvollisuus kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia.

Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden merkittävin ongelma Suomessa on uskontokuntiin kuulumattomien (komiteanmietinnön liitteen mukaan 651 196 suomalaista) eriarvoinen kohtelu verrattuna uskontokuntiin kuuluviin ja erityisesti verrattuna evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniin.

Jos komitean tarkoitus oli, kuten kuin se sanoo, turvata perustuslain 11 §:n toteutuminen, komitean olisi työssään pitänyt asettaa pääpaino uskontokuntiin kuulumattomien tasa-arvoisen kohtelun parantamiseen.

Jos uusi laki kuitenkin säädetään, mielestämme sen nimeksi sopii ehdotettua paremmin vakaumuksenvapauslaki tai katsomusvapauslaki. Nimi olisi silloin neutraali erilaisiin katsomuksiin nähden. Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa uskonnonvapauskomitean näkemystä, että uskonnonvapauslaista poistetaan ne säädökset, joista voidaan säätää muussa lainsäädännössä. Toistamme, että mielestämme kaikki säädökset voidaan tarvittaessa sisällyttää muihin lakeihin.

Muusta lainsäädännöstä komitea ei ole tarkastellut esimerkiksi kirkollisia juhlapäiviä, huvikieltoja, päivähoidon ja esikoulun uskontokasvatusta, jumalanpilkkapykäliä, avioliittolakia ja kirkkolakia. Tässä lausunnossaan vapaa-ajattelijat esittävät muutoksia myös näihin lakeihin.

YLEISPERUSTELUT

Johdanto

Mietinnön johdannossa uskonnonvapauslain säätämistä perustellaan perustuslain 11§:ssä säädetyn uskonnonvapauden käyttämisen turvaamisella.

Vapaa-ajattelijain mielestä lakiehdotuksessa esitetään pikemminkin perustuslain 11 §:ssä säädetyn uskonnonvapauden rajoittamisesta kuin sen turvaamisesta. Vapaa-ajattelijain mielestä tällaisista rajoituksista voidaan säätää vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Komitea on unohtanut sananvalinnoissaan perustuslain 11§:ssä mainitun omantunnonvapauden, joka sisältää myös vapauden uskonnottomaan katsomukseen.

Nykytila

Lainsäädäntö ja käytäntö

Historiallista taustaa

Mietinnössä on ansiokas uskonnonvapauden historia. Vapaa-ajattelijat ihmettelevät sitä, että komitea ei ehdota tämän historian loppuun viemistä eli täydellisen katsomusvapauden (uskonnon ja omantunnon vapauden) toteuttamista.

Uskonnon ja omantunnon vapaus perusoikeutena ja ihmisoikeutena

Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:

Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon opetus.

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista. Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on osa koulujen päivänavauksista. Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista. Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.

Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden (uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).

Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.

Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen. Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.

Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää. Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta. Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille itselleen. Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

Sivulla 7 sanotaan lisäksi:

Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri mieltä komitean kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman uskonnonopetuksen. Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen asioihin, myös uskonnon opetukseen.

Sivulla 7 todetaan myös:

Perusoikeusuudistuksen ei katsottu muuttavan kirkon ja valtion välisiä suhteita. Uudistuksella ei myöskään puututtu muihin valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien välisiin suhteisiin. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 309/1993 vp) uudistuksella ei myöskään puututtu uskonnollisten yhdyskuntien mahdollisuuteen periä veroja tai jäsenmaksuja omilta jäseniltään.

Perustuslaki ei estä kirkon ja valtion eron toteuttamista. Päinvastoin vakaumukseen perustuvan syrjinnän estäminen edellyttää kirkon ja valtion eroa sekä valtion, uskontokuntien ja muiden katsomuksellisten järjestöjen välisten suhteiden tasapuolistamista. Valtiokirkkojen oikeus kantaa jäsenmaksujaan veroina loukkaa kaikkien muiden katsomusten oikeuksia.

Voimassa oleva uskonnonvapauslaki

Voimassa oleva uskonnonvapauslaki voitaisiin ilman haittavaikutuksia kumota. Myös laki Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustuksen katsomatta voitaisiin ilman haittoja kumota.

Uskonnollinen yhdyskunta ja uskontokunta

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskontokunniksi (komitean termi: uskonnollisiksi yhdyskunniksi) tulee katsoa yhdistykset, joiden nimestä tai tarkoituspykälästä ilmenee, että yhdistyksen jäsenillä on uskonto.

Mietinnössä todetaan, että uskonnollinen yhdyskunta on tarkoittanut rekisteröityä uskontokuntaa mutta uskontokunta saattaa tarkoittaa laajempaa yhteisöjoukkoa. Tässä yhteydessä komitean olisi pitänyt selkeästi sanoa, että esimerkiksi osa helluntaiseurakunnista on toiminut rekisteröityinä yhdistyksinä eikä rekisteröityinä uskonnollisina yhdyskuntina. Kun komitea lakiehdotuksissaan poistaa kokonaan yleisemmän käsitteen uskontokunta, komitean lakiehdotukset rajoittavat uskonnonvapautta. Vapaa-ajattelijain mielestä nimenomaan yleisempi käsite uskontokunta sopii katsomusvapauslakiin.

Uskonnon julkista ja yksityistä harjoittamista koskevat säädökset

Tässä kohdassa komitea on selostanut nykyistä tilannetta.

Liittyminen uskonnolliseen yhdyskuntaan ja eroaminen siitä

Menettely liityttäessä uskonnollisen yhdyskuntaan ja erottaessa uskonnollisesta yhdyskunnasta on tarpeeton, koska tässä kohden voidaan noudattaa yhdistyslakia.

Tässä komitea on esittänyt edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettyjä perusteluja kirkosta eroamisen henkilökohtaisuudelle sekä ns. harkinta-ajalle. Komitea olisi helposti voinut selvittää myös ne vastaväitteet, jotka jo silloin esitettiin näille käytännöille.

Komitea on mietintönsä sivulla 33 perustellut ehdotuksensa kirjallisen kirkosta eroamisen ja harkinta-ajan lopettamisen perustuslainmukaisuuden.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä täysi-ikäisellä henkilöllä itsellään on aina oikeus päättää haluaako hän liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Täysi-ikäisellä on mielestämme automaattisesti oikeus koska tahansa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Eron on astuttava voimaan heti. Jäsenmaksujen suhteen noudatettakoon samaa käytäntöä kuin yhdistyksissä.

Ongelma syntyy vain lasten kohdalla ja vain silloin, jos oppilaitoksissa annetaan katsomusaineiden opetusta. Tämä asia voidaan ratkaista opetusta koskevissa laeissa.

Lapsen asema

Komitea mainitsee, että vanhan lain mukaan lapsi seuraa äitiään uskontokunnan suhteen. Mielestämme olisi ollut tärkeää mainita myös sitä aikaisempi käytäntö, jonka mukaan lapsi seurasi isäänsä. Käytäntöä muutettiin aikoinaan siitä syystä, että isät erosivat kirkosta useammin kuin äidit. Komitean uusi ehdotus, jonka mukaan vanhemmat sopivat asiasta tai jos he eivät pääse sopimukseen, lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan, on mielestämme aikaisempia käytäntöjä parempi. Vielä parempi olisi, ettei alaikäistä lasta liitettäisi mihinkään uskontokuntaan.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Komitea olisi voinut myös tässä kohdassa esittää ne vastaväitteet, jotka edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettiin uskonnon opetusta vastaan. Myös vastaväitteet enemmistön uskontokunnan mukaista uskonnon opetusta vastaan esitettiin jo silloin.

Jos katsomusaineiden opetus järjestettäisiin tasapuolisella tavalla, jokaisella katsomusryhmällä olisi oikeus päättää katsomusaineen opettajan pätevyydestä. Jos erillinen elämänkatsomustieto uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettuna oppiaineena säilyy, ja jos oppiaine säilyy yhteiskunnan määrittelemänä, opetusta koskevissa laeissa tulisi säätää, että elämänkatsomustietoa saa opettaa vain uskontokuntiin kuulumaton opettaja. Tunnetaan tapaus, jossa koulun rehtori on määrännyt evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan opettamaan elämänkatsomustietoa, vaikka koulussa on elämänkatsomustiedon opettajaksi pätevöitynyt toinen opettaja.

Hautaustoimi

Komitea olisi voinut mennä hieman enemmän ajassa taaksepäin ja todeta, että perinteisesti hautausmaita hoitivat Suomessa kyläyhteisöt. Ruotsin siirtomaavallan aikana seurakunnat ottivat kyläyhteisöjen hautausmaat haltuunsa ja hävittivät muut hautausmaat ja niillä olleet muistomerkit.

Yhdyskunnan perustaminen ja rekisteröinti

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnollisia yhdyskuntia rekisteröitäessä voidaan noudattaa yhdistyslakia. Tämä parantaa myös uskonnonvapautta ja antaa kansalaisille niin halutessaan mahdollisuuden kuulua useisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Tässä yhteydessä komitea olisi voinut kertoa, että Suomessa on myös yhdistysrekisterissä olevia seurakuntia. Nykyinen käytäntö on vaikeuttanut uskontokunnaksi rekisteröitymistä sillä tavoin, että tiettävästi ainakin yksi uskontokunta odottaa uutta lakia päästäkseen rekisteröidyksi uskontokunnaksi.

Päätöksenteko ja hallinto rekisteröidyissä uskontokunnissa

Uskonnollisten yhdyskuntien toiminnassa ja hallinnossa noudatettakoon yhdistyslakia ja uskonnollisen yhdyskunnan omia sisäisiä säädöksiä.

Tässä kohdassa komitea on käyttänyt vuoden 1917 ehdotuksen perusteluja, joten ilmeisesti viime vuosisadan uskonnonvapauslakia vastustavat perustelut ovat olleet komitean tiedossa.

Rekisteröidyn uskontokunnan talous

Tässä yhteydessä olisi ollut syytä esittää laskelma siitä, kuinka paljon yhteiskunta tukee evankelis-luterilaista ja ortodoksista kirkkoa. Ortodoksien jäsentä kohti saama tuki lienee maailmanennätys.

Rekisteröidyn uskontokunnan seurakunnat

Tässä yhteydessä olisi voinut myös huomauttaa siitä, että osa uskonnollisten yhteisöjen seurakunnista toimii tällä hetkellä rekisteröityinä yhdistyksinä.

Rekisteröidyn uskontokunnan purkautuminen ja lakkauttaminen

Tässä yhteydessä olisi voitu esittää tilastoja ja tietoja uskonnollisten yhdyskuntien purkautumisista ja lakkauttamisista.

Rekisteröidyn uskontokunnan jäsenrekisteri

Jo edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettiin, että uskonnollisille yhdyskunnille riittää sama rekisteröitymismuoto kuin yhdistyksille.

Tarkastuttamisoikeus ja kiinteistöomistuksen rajoitukset rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa

Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä esittää tilastoja uskontokuntien kiinteistöomistuksesta.

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri ja ilmoitusten julkaiseminen säädöskokoelmassa

Tässä yhteydessä olisi ollut syytä tutkia, mitä teknisiä vaikeuksia erillisen opetusministeriön uskonnollisten yhdyskuntien rekisterin pitäminen aiheuttaa verrattuna siihen, että uskontokunnat katsottaisiin tavallisiksi yhdistyksiksi.

Uskonnolliset yhdyskunnat Suomessa

Mietinnössä mainitaan, että suomalaisista 85 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1 % ortodoksiseen kirkkoon sekä rekisteröityihin uskontokuntiin 1 % väestöstä. Mihin unohtuivat loput suomalaiset? Riippumatta sitä mitä tilastoja käytetään uskonnottomia on Suomessa enemmän kuin ortodokseja. Uskonnottomia on Suomessa myös enemmän kuin rekisteröityihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia. Uskonnottomista olisi pitänyt puhua heti evankelis-luterilaisten jälkeen. Vasta sitten tulevat ortodoksit.

Kirkkolaki

Perustuslakimme 76 §:ään on edelleen jätetty säädös, jossa mainitaan kirkkolain säätäminen. Kirkkolaki koskee evankelis-luterilaista kirkkoa. Tietoisena siitä, että tämä pykälä on säilytetty perustuslaissa evankelis-luterilaisen kirkon voimakkaan painostuksen johdosta, liitto suosittelee, että eduskunta poistaisi tämän perustuslain pykälän uskonnonvapauslain käsittelyn yhteydessä. Kun ortodoksisesta kirkosta säädetään lailla ilman mainintaa perustuslaissa, evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolain mainitseminen perustuslaissa on turhaa.

Kansainvälinen kehitys ja ulkomainen lainsäädäntö

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä on valitettavaa, että muu maailma on jätetty kokonaan pois tästä esityksestä.

Muiden maanosien kulttuureissa esimerkiksi useaan uskontoon kuuluminen ja useiden uskontojen ajatusten yhdisteleminen ei ole harvinaista.

Komitean esitys kertoo uskontojen mahdista ja valtiokirkoista, mutta maanosan polttavin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma, uskonnottomien oikeusasema, on jätetty käytännöllisesti katsoen käsittelemättä.

Erityisen valitettavana vapaa-ajattelijat pitävät sitä, että Yhdysvaltain lainsäädäntö, jonka mukaan uskonnonvapauslakia ei voida edes säätää, koska se olisi perustuslain vastaista puuttumista asioihin, on mainittu vain sivumennen.

Ruotsissa tilanne on erityisen huono kouluissa, joissa opetetaan kaikille pakollisena ja muihin oppiaineisiin integroituna uskonto-oppia, joka on käytännössä evankelis-luterilaista uskonnonopetusta. Vapaa-ajattelijain mielestä tällainen uskonnon pakkosyöttö on kaikkien Ruotsia sitovien kansainvälisten sopimusten vastainen, ja se on mahdollista vain maassa, josta puuttuu Vapaa-ajattelijain liittoa vastaava kansalaisjärjestö.

Norjan tilanne on Euroopan huonoimpia. Norjassa koulujen katsomusvapaus on romahdusmaisesti heikentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Parikymmentä vuotta sitten Norjassa oli elämänkatsomustieto, josta myös Suomen elämänkatsomustieto sai nimensä. Sitten suurkäräjät muutti puolet elämänkatsomustiedon opetuksesta kristilliseksi. Vuonna 1997 Norjassa siirryttiin kaikille pakolliseen tunnustuksettomaan luterilaiseen uskonnonopetukseen, jota tosin kutsutaan "kristinusko sekä uskonto- ja elämänkatsomustiedoksi". Myös Norjasta puuttuu Vapaa-ajattelijain liittoa vastaava järjestö. "Kirkollisveroa" saava humanistijärjestö on ajanut kaikille yhteistä opetusta, ja se on tyytynyt toistaiseksi käräjöimään oppiaineesta Norjan sisällä valittamatta kansainvälisiin ihmisoikeustuomioistuimiin.

Myös Tanskassa opetetaan "uskontotietoa" jonka vaihtoehtona on vapautus vanhempien pyynnöstä.

Saksasta uskonnonvapauskomitea kertoo jotakin, koska siellä kirkoilla on lainsäädännössä vahva asema. Eräissä Saksan osavaltioissa vallitsevasta käytännöstä, jonka mukaan humanistijärjestön omat opettajat kiertävät kouluissa antamassa uskonnottoman elämänkatsomuksen opetusta, komitea ei kerro.

Ranskan kohdalla esitys on ylimalkainen, koska Ranskassa ei ole esimerkiksi yhteiskunnan koulujen uskonnonopetusta.

Komitean esitys muista maista on hyvin valikoiva ja tarkoitushakuinen. Yhtään maata, jossa täydellinen uskonnonvapaus on toteutettu, ei ole esitelty kunnolla. Yhdysvalloista, jossa yhteiskunnan oppilaitosten uskonnonopetus olisi perustuslain vastaista, puhutaan hyvin vähän.

Lapsen uskonnollisen yhdyskunnan määräytymisestä on esimerkit vain Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Nämä kaikki maat ovat vanhoillisia uskonnonopetusmaita. Lapsen uskontokunnalla on yhteiskunnan näkökulmasta merkitystä lähinnä vain silloin, kun kouluissa annetaan uskonnon opetusta.

Nykytilan arviointi

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä komitean ehdottamat hautaustoimilaki ja muut aineellisen lainsäädännön muutokset ovat tarpeellisia, mutta uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voitaisiin siirtää muihin lakeihin.

Liitto kannattaa ehdotuksia, joiden mukaan hautaustoimesta säädetään omassa laissaan, mahdollisesta elämänkatsomusopetuksesta opetusta koskevissa laeissa, avioliitosta avioliittolaissa ja verotuksesta verolaeissa.

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, se on mielestämme säädettävä tavallisena lakina kuten komitea ehdottaa.

Uskonnonvapauslaissa ei vapaa-ajattelijain mielestä ole tarpeen ottaa kantaa siihen, kuuluko joku yhteen tai useampaan uskontokuntaan. Jos kantaa otetaan, myös kuuluminen useaan uskonnolliseen yhdyskuntaan on mielestämme perustuslain nojalla sallittava.

Vapaa-ajattelijat ovat komitean kanssa samaa mieltä siitä, että uskonnollisten yhdyskuntien kiinteistöomistukselle ei tarvitse asettaa rajoituksia ja että opetusministeriön oikeus tarkastuttaa uskontokuntia on syytä lopettaa.

Vapaa-ajattelijat ovat komitean kanssa samaa mieltä siitä, että kaksitoistavuotiasta on kuultava häntä itseään koskevissa kysymyksissä.

Kannatamme myös komitean kantaa, jonka mukaan perustuslaissa taattua oikeutta erota uskontokunnasta ei pidä rajoittaa vaatimalla henkilökohtaista käyntiä tai ns. harkinta-aikaa.

Lain ja hyvien tapojen vaatimus uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinnin ehtona on syytä poistaa, kuten komitea ehdottaa.

Vapaa-ajattelijat ovat tyytyväisiä siihen komitean ehdotukseen, että enemmistön uskontokunnan mukaisesta uskonnonopetuksesta ei enää tarvitse erikseen hakea vapautusta vaan kukin ryhmä ohjataan omaan uskonnonopetukseen tai uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon opetukseen. Mielestämme elämänkatsomustiedon opetus on suunniteltava ensisijaisesti uskonnottomien kotien tarpeita silmällä pitäen, ja opetukseen ei saa osallistua vanhempien (peruskoulussa) tai oppilaan (lukiossa) pyynnöstä myös niitä, jotka eivät muutoin saa katsomusopetusta.

Periaatteessa vapaa-ajattelijat vastustavat kaikenlaista uskonnonopetusta yhteiskunnan ylläpitämissä tai tukemissa kouluissa.

Ehdotuksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Tavoitteet

Jos uskonnonvapauslakia ei tarvita, ei tarvita selostusta sen tavoitteista.

Vapaa-ajattelijain mielestä perustuslaki ja yhdistyslaki riittävät myös uskonnollisten yhdyskuntien puitteiksi. Uskonnonvapauslaki voi käytännössä merkitä vain rajoituksia perustuslakiin nähden. Nämä rajoitukset voivat vahvasti evankelis-luterilaisenemmistöisessä Suomessa kohdistua vain vähemmistöuskontoihin tai uskontokuntiin kuulumattomiin.

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, sen nimi pitää olla laki katsomusvapaudesta eikä uskonnonvapauslaki.

Tällaisen katsomusvapauslain tavoitteena tulee olla uskonnollisten ja uskonnottomien vähemmistöjen kuten vähemmistöuskontojen, ateistien ja agnostikkojen katsomusvapauden parantaminen.

Katsomusvapautta ei voida turvata evankelis-luterilaisten sanelemalla uskonnonvapauslailla vaan sellaisella katsomusvapauslailla, joka suojaa vähemmistöuskontoja ja uskonnottomia vahvan enemmistön syrjinnältä. Erityisesti tällaista suojaa tarvitsevat uskonnottomat kuten ateistit ja agnostikot.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ei, päinvastoin kuin komitea ehdottaa, pidä säilyttää rekisteröityjä uskontokuntia omana oikeussubjektin muotona. Yhdistyslakia voidaan tarvittaessa muokata niin, että yhdistysmuoto sopii myös uskonnollisille yhdyskunnille.

Mietinnön sivulla 22 sanotaan mm.

Ehdotuksen keskeisenä lähtökohtana on pyrkimys uskonnollisten yhdyskuntien tasapuoliseen kohteluun julkisen vallan taholta.

Tässä komitea jälleen unohtaa sen, että uskonnottomia on kohdeltava uskontokuntiin kuuluvien kanssa tasa-arvoisesti.

Sivulla 22 sanotaan lisäksi:

Lapsen uskonnollista asemaa koskevassa sääntelyssä lähtökohtina ovat perheen uskonnollisen yhtenäisyyden tukeminen, lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden ja lapsen myötämääräämisoikeuden turvaaminen sekä alaikäisen suojelu.

Valtiovallan tehtävänä ei ole suojella perheen uskonnollista yhtenäisyyttä. Pikemminkin nykyaikaisen valtiovallan tehtävä olisi tukea suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietoa niin perheissä kuin muissakin yhteisöissä.

Opetuksesta sivulla 22 sanotaan mm.:

Tavoitteena on myös parantaa oppilaan tai opiskelijan mahdollisuuksia saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta ja silloin, kun oppilaan tai opiskelijan oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta ei järjestetä, muuta katsomusopetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus katsoi, että uskontokuntiin kuuluvia ei pitäisi ottaa mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen, koska tällöin elämänkatsomustiedon opetus etenkin evankelis-luterilaisen kirkon tunnetulla painostuksella saattaisi muuttua kristillisen uskonnonopetuksen suuntaan.

Koulun tavoitteena ei voi sekulaarissa valtiossa olla parantaa mahdollisuuksia saada uskonnonopetusta. Vapaa-ajattelijain mielestä uskonnonopetus ei kuulu ollenkaan yhteiskunnan ylläpitämiin tai tukemiin oppilaitoksiin.

Jos komitea olisi halunnut parantaa vähemmistöuskontojen mahdollisuutta saada oman uskontonsa opetusta, se olisi poistanut lakitekstiehdotuksesta sen, että opetusta annetaan vain, jos huoltajat sitä vaativat. Eihän tällaista ehtoa ole evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon kohdalla.

Vastaava ehdotus olisi, että oppilas saisi luterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta peruskoulussa vain, jos huoltaja sitä erikseen vaatii ja lukiossa vain, jos oppilas sitä erikseen vaatii.

Keskeisen ehdotukset

Uuden uskonnonvapauslain soveltamisala

Mietinnön sivulla 22 sanotaan mm.:

Lakiin otettaisiin sellaiset uskonnonvapauden turvaamisen kannalta tarpeelliset säännökset, joita ei luontevasti voida sijoittaa asiayhteytensä mukaisesti muuhun lainsäädäntöön.

Vapaa-ajattelijain mielestä kaikki katsomusvapautta koskevat säädökset voidaan sijoittaa eri lakeihin ilman että säädetään erillinen uskonnonvapauslaki, ellei haluta säätää erityisesti vähemmistöuskontoja ja uskonnottomia vähemmistöjä, kuten ateisteja ja agnostikkoja, suojaavaa lakia.

Sikäli kuin uskontokunnat haluavat poiketa nykyisen yhdistyslain säännöksistä, yhdistyslakiin voitaisiin ottaa mukaan uskonnollisia yhteisöjä koskevia poikkeuksia.

Samalla sivulla sanotaan:

Uskontokunnan käsitettä, jota voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa käytetään uskonnollista yhdyskuntaa laajemmassa merkityksessä, ei enää käytettäisi.

Vapaa-ajattelijat vastustavat jyrkästi sitä, että laajasta käsitteestä uskontokunta luovuttaisiin.

Tässä komitea ehdottaa uskonnonrajoittamislakia eikä uskonnonvapauslakia katsomusvapauslaista puhumattakaan.

Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

Sivulla 23 komitea esittää seuraavan uskonnonvapauden rajoituksen:

Huoltajien päätösvaltaa lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymisen suhteen rajoitettaisiin kuitenkin siten, että lapsi voitaisiin lähtökohtaisesti liittää vain sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku heistä kuuluu. Lapsen kehityksen kannalta ei ole pidetty perusteltuna, että lapsi voitaisiin liittää sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänellä ei ole luontevia yhteyksiä.

Vapaa-ajattelijain mielestä tämä asia on (kansainvälisten sopimusten rajoissa) perheen eikä lainsäätäjän päätettävä. Tiettävästi niissä maissa, joissa tällaista valtiovallan holhousta ei esiinny, ei ole syntynyt tässä asiassa ongelmia, joihin yhteiskunnan olisi tarvinnut puuttua.

Kirjallinen kirkosta eroamismahdollisuus ja eron välitön voimaan astuminen olisi pitänyt toteuttaa jo vuoden 1922 uskonnonvapauslaissa kuten silloiset työväenpuolueet esittivät.

Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta

Vapaa-ajattelijain mielestä riittää, että uskontokunnat merkitään yhdistysrekisteriin. Erillisellä lainsäännöllä uskontokunnille halutaan antaa yhteiskunnassa etuoikeuksia, joita esimerkiksi ateistien tai agnostikkojen järjestöillä ei ole. Tämä on mielestämme perustuslain vastaista syrjintää.

Sivulla 23 sanotaan mm.:

Säännöksestä selviäisi myös, että yhdyskunnan toiminta voisi uskontunnustuksen sijasta tai ohella perustua myös pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

Tässä oletetaan, että uskontokunta pysyy pääsääntöisesti muuttumattomana, että sillä on muuttumaton uskontunnustus tai muuttumattomia pyhiä kirjoituksia. Miksi pyhiä kirjoituksia? Miksi kirjoituksia mutta ei nauhoitteita tai videoita? Miksi myös muiden vakiintuneiden toiminnan perusteiden pitää olla pyhiä. Miksi halutaan lailla kieltää sellaiset uskonnot, jotka muuttuvat eivätkä perusta toimintaansa mihinkään pyhään?

Toisaalta sivulla 24 halutaan sallia, että uskonto ei ole kansanvaltainen. Voidaan kysyä, miksi uskonnoille sallitaan poikkeus kansanvaltaisuuden suhteen. Koska vapaa-ajattelijat eivät halua rajoittaa olemassa olevien epäkansanvaltaisten uskontojen toimintaa, tämä erikoisuus voidaan ottaa yhdistyslakiin poikkeuksena, joka myönnettäisiin yhdistyksille, jotka ilmoittavat olevansa uskontokuntia.

Vapaa-ajattelijain mielestä uskontokunnan perustamiseen riittää sama määrä perustajia kuin yhdistyksen perustamiseen eli kolme henkilöä. Uskonnollisten yhdyskuntien jäsenten merkitseminen väestörekisteriin on mielestämme kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja on johtanut Suomessa monenlaiseen syrjintään. Mielestämme riittää, että uskonnollisesta yhdyskunnasta annetaan yhteiskunnan rekistereihin samat tiedot kuin yhdistyksistäkin. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat itse antaa tietoja siitä, onko joku kyseisen yhdyskunnan jäsen.

Uskontokuntien muodostamat uskontokunnat eivät ole mikään ongelma, jos uskontokuntia käsitellään kuten rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla voi olla monenlaisia jäseniä.

Mielestämme uskontokunnan tarkoituksesta ja toiminnasta riittävät samat säädökset kuin muiltakin yhdistyksiltä. Uskontokunnilla voi olla sellaisia uskonnon harjoittamisen muotoja, jotka ovat salaisia. Suomalaisista järjestöistä ainakin vapaamuurareilla on salaisia seremonioita, mutta emme ole kuulleet valtion vaativan niiden julkistamista.

Sivulla 25 ehdotetaan:

Opetusministeriön yhteyteen ehdotetaan perustettavaksi asiantuntijalautakunta, jonka tehtävänä on pyynnöstä antaa lausunto siitä, ovatko uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittäväksi ilmoitetun yhteisön tarkoitus ja toimintamuoto uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitusta koskevien uskonnonvapauslain säännösten mukaiset. Tämä mahdollistaisi nykyistä laajemman asiantuntemuksen käytön arvioitaessa yhteisön toiminnan uskonnollisuutta.

Vapaa-ajattelijain mielestä valtiovallan tehtäviin ei kuulu ratkaista, onko jonkin järjestön toiminta uskonnollista vai ei. Mielestämme riittää, että järjestö itse ilmoittaa, onko se uskonnollinen yhteisö vai ei. Näin ollen ei tarvita lautakuntaa ratkaisemaan, onko järjestö uskonnollinen yhteisö vai ei. Mielestämme ehdotetun säädöksen tarkoitus on rajoittaa valtiokirkkojen kanssa kilpailevien uskontokuntien perustamista. Lisäksi ehdotetun säädöksen tarkoitus on estää uskonnottomia yhteisöjä rekisteröitymästä uskonnollisiksi yhteisöiksi saadakseen samat edut kuin uskonnollisilla yhteisöillä. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys voisi rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja saada oikeuden ateismin opetukseen kouluissa. Mikäli tällaista ei sallita, valtio syyllistyy vakaumukseen perustuvaan syrjintään.

Kuka ei ole jäävi ehdotetun lautakunnan jäseneksi? Mielestämme olemassa olevien uskontokuntien jäsenet ovat jäävejä ratkaisemaan, onko niiden uusi kilpailija uskontokunta vai ei. Tällöin asiantuntijalautakunta olisi muodostettava pelkästään uskontokuntiin kuulumattomista, mikä ei liene ollut ehdotuksen tarkoitus.

Sivulla 25 ehdotetaan lisäksi:

Rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voitaisiin myöntää harkinnanvaraista valtionavustusta kustannuksiin, jotka aiheutuvat kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapidosta, lapsi- ja nuorisotyöstä tai sosiaalisesta palvelutyöstä. Tällä saatettaisiin rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat nykyistä tasavertaisempaan asemaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan kanssa, joiden saamaa osuutta yhteisöveron tuotosta on perusteltu näiden harjoittamilla vastaavilla yhteiskunnallisesti merkittävillä toimintamuodoilla.

Ortodoksista kirkkoa pidetään Suomessa yllä pääasiassa yhteiskunnan varoilla. Valtion rahatilanteen huomioon ottaen tasapuolisuutta on saavutettavissa vain pienentämällä ortodoksisen kirkon saamia tukia.

Sekulaarin valtion tehtäviin ei kuulu kirkkojen kunnossapito varsinkaan, kun molemmilla valtiokirkoilla näyttää olevan varaa rakentaa koko ajan lisää kirkkoja. Järjestöt toki voivat harjoittaa lapsi- ja nuorisotyötä tai sosiaalista palvelutyötä, mutta jotta kansalaiset eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan vakaumuksensa perusteella, kaikkialla pitää olla tarjolla vastaavat puolueettomat yhteiskunnan palvelut. Tästä syystä yhteiskunnan varojen käyttäminen uskontokuntien lapsi- ja nuorisotyöhön tai sosiaaliseen palvelutyöhön on uskonnottomien syrjintää. Turussa aiotaan järjestää lasten iltapäiväkerhotoiminta jyrkästi uskonnottomia syrjivällä tavalla. Jos tietyn alueen asukas haluaa lapsensa iltapäiväkerhoon, hän joutuu viemään lapsensa seurakunnan iltapäiväkerhoon. Uskonnonvapaus- tai katsomusvapauslain tehtävä on päinvastoin estää tällainen syrjintä.

Yhteisöveron jakaminen valtiokirkoille on vapaa-ajattelijain mielestä lopetettava, koska se loukkaa kaikkia uskonnottomia. Myös uskonnottomien omistamat yritykset joutuvat nykyään osallistumaan valtiokirkoille menevän yhteisöveron jako-osuuden kokoamiseen.

Komitean tietojen mukaan evankelis-luterilainen kirkko on saanut yhteisöveron jako-osuutta n. 800 miljoonaa markkaa vuodessa, mikä on kaksi kertaa kaikkien hautausmaiden kulut tai suurempi kuin valtioneuvoston köyhyyspaketti.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät komitean ainoan ihmisoikeusasiantuntijan professori Martin Scheininin eriävään mielipiteeseen sivulla 95 seuraavilta osin:

Nykyinen rahoitusjärjestelmä loukkaa uskonnollista yhdenvertaisuutta sekä sen vuoksi, ettei julkisista varoista myönnetä vähemmistöyhdyskuntien yleishyödyllisiin toimintoihin vastaavaa tukea kuin mitä luterilainen ja ortodoksinen kirkko saavat yhteisöveron tuottona, että sen vuoksi, että luterilainen kirkko saa ylimääräisenä julkisen vallan taloudellisena tukena hyväkseen myös kirkkokuntiin kuulumattomien väestöosuutta vastaavan osan yhteisöveron tuotosta. Komitean ehdottama uskonnonvapauslain 28 § on siten vain osaratkaisu, ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden periaate edellyttää yhteisöveron laajempaa uudelleen arviointia. Viittaan YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuun tapauksessa Waldman v. Kanada (694/1996), jossa todettiin Suomeakin sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi järjestely, jossa julkisista varoista tuettiin osana julkista koululaitosta toimivia yhden uskontokunnan kouluja, mutta vastaavaa tukea ei ulotettu muiden uskontokuntien ylläpitämille kouluille. Se seikka, että luterilainen kirkko mahdollisesti käyttää yhteisöveron tuotto-osuuden yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ei tee oikeutetuksi ohjata kirkolle sellaisia verotuloja, joiden ei voida välillisestikään katsoa olevan peräisin kirkon omilta jäseniltä.

Uskonnonopetus

Komitean ainoa ihmisoikeusasiantuntija, professori Martin Scheinin jatkaa:

Komitean enemmistön ratkaisuna on uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luopuminen. Tästä seuraa enemmistön mielestä perustuslain kannalta hyväksyttävä mahdollisuus tavallisella lailla velvoittaa kaikki tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistumaan "oman uskontonsa" opetukseen, riippumatta oppilaan tai hänen vanhempiensa sisäisestä vakaumuksesta tai tahdosta osallistua kyseiseen opetukseen.

Ratkaisun taustalla vaikuttaa, että vasta 18-vuotias henkilö voi komitean ehdotuksen mukaan itsenäisesti päättää kuulumisestaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Enemmistön kanta on mielestäni ongelmallinen perustuslain 11 §:n kannalta. Ensinnäkin tunnustuksellisuuden käsitteen poistaminen uskonnon opetusta koskevasta lainsäädännöstä on varsin pieni muutos. Se ei voi yksin ratkaista sitä, pidetäänkö koulujen uskonnon opetusta vastaisuudessakin osittain uskonnon harjoittamisena. Kun kyse on vain lakitekstin tasolla tapahtuvasta muutoksesta, en näe perusteita luopua perustuslakivaliokunnan tulkinnasta, jonka mukaan koulujen uskonnon opetus on ainakin osittain uskonnon harjoittamista.

Toiseksi uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luopuminen johtaa uusiin ongelmiin, koska se poistaa oikeudellisen perustan ylipäätään sisällyttää uskonnon harjoittamiseksi luonnehdittavia tapahtumia julkisen vallan ylläpitämien ja kaikille tarkoitettujen koulujen toimintaan. Nykytilanteessa eräänlainen säädösperusta on saatu siitä, että koulujen opetusohjelmaan sisältyy oppilaiden enemmistön uskonnon mukaan määräytyvää tunnustuksellista uskonnon opetusta. Siihen tukeutuen koulut ovat voineet perustella saman tunnustuksen mukaisten uskonnollisten juhlien ja jumalanpalvelusten järjestämisen. Uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta koulujen joulu- ja kevätkirkko soveltuvat huonosti julkiseen koululaitokseen monikulttuurisessa yhteiskunnassa, varsinkin ellei niiden säädösperusta ole kunnossa. Perustuslain 11 §:n johdosta tulee siis uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luovuttaessa entistä ongelmallisemmaksi, voivatko koulut ylipäätään jatkaa esimerkiksi joulukirkon tai uskonnollisten päivänavausten perinnettä.

Kolmanneksi, sikäli kuin uskonnollisia tilaisuuksia edelleen järjestetään, komitean ehdotus johtaa sääntelemättömään tilanteeseen sen suhteen, vapaudutaanko näistä tilaisuuksista samoin perustein (jäsenyys) kuin uskonnon opetuksesta vai oppilaan oman tai hänen huoltajansa ilmoituksen perusteella. Komitean mietintöön sisältyvän esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa kyllä korostetaan, ettei uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa oppilasta saa vastoin tämän tahtoa velvoittaa osallistumaan rukouksiin, hartauden harjoituksiin, jumalanpalveluksiin tai muihin vastaaviin uskonnon harjoittamismuotoihin. Perustuslain 11 §:n 2 momentin toteutumisen kannalta on kuitenkin riskialtista, ettei tätä uskonnonvapauteen kuuluvaa periaatetta ehdoteta kirjattavaksi lakiin vaan se jäisi jokaisen oppilaan, vanhemman, opettajan ja rehtorin perusoikeustietoisuuden ja perustuslain suoran soveltamisen varaan.

Edellä sanotun perusteella katson selkeimmäksi ratkaisuksi, että perustuslain 11 §:n toteuttamiseksi koululainsäädännön tulee mahdollistaa, että myös uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas voi omalla tai huoltajan päätöksellä olla osallistumatta uskonnon opetukseen koulussa.

Vapaa-ajattelijain mielestä kaikki uskonnonopetus pitää poistaa yhteiskunnan ylläpitämistä tai tukemista oppilaitoksista. Ellei tätä tavoitetta voida toteuttaa, uskonnonopetukseen osallistumisen on oltava vapaaehtoista.

Jos uskonnonopetusta järjestetään, vapaa-ajattelijat ehdottavat, että lakipykälä muotoillaan seuraavasti:

Vähintään kolmelle oppilaalle, jotka kuuluvat samaan uskontokuntaan, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, ellei oppilaan huoltaja ole ilmoittanut, että oppilas ei osallistu kyseiseen opetukseen. Uskonnon opettajan on kuuluttava siihen uskontokuntaan, jonka opetusta hän antaa.

Vähintään kolmelle uskontokuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa, ellei oppilaan huoltaja ole ilmoittanut, että oppilas ei osallistu kyseiseen opetukseen. Elämänkatsomustiedon opetus järjestetään uskonnottoman elämänkatsomuksen ja uskontokuntiin kuulumattomien tarpeiden mukaisesti. Elämänkatsomustiedon opettaja ei saa kuulua mihinkään uskontokuntaan.

Sen estämättä, mitä edellä sanotaan, oppilas voi huoltajan vaatimuksesta osallistua perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen, jos se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan.

Lukiolakiin ehdotamme vastaavaa säädöstä sillä erolla, että oppilas itse päättää osallistumisestaan opetukseen.

Perustelemme ehdotuksemme ensimmäistä momenttia sillä, että se asettaa kaikki uskontokunnat samaan asemaan. Uskontokunniksi katsomme myös sellaiset rekisteröidyt yhdistykset, jotka ovat tosiasiallisesti uskontokuntia.

Elämänkatsomustiedon opetus ei saa olla jonkinlainen tunnustuksettoman uskonnonopetuksen esiaste, jollaisena erityisesti humanistijärjestöt sitä pitävät, vaan sen tulee vastata uskontokuntiin kuulumattomien todellisia tarpeita.

Uskontokuntiin kuulumattomia loukkaa syvästi se, että elämänkatsomustiedon tunnit annetaan usein uskonnonopettajalle. Näin on käynyt jopa sellaisissa kouluissa, joissa muun aineen opettaja on ollut pätevä opettamaan elämänkatsomustietoa. Hyvin monissa kouluissa elämänkatsomustiedon tunnit annetaan pätevyydestä ja elämänkatsomuksesta välittämättä opettajalle, jolla sattuu muuten olemaan vähän tunteja.

Vanhempien ja oppilaiden oikeuksia loukataan, jos opettaja ei kuulu samaan viiteryhmään kuin opetettavat oppilaat. Erityisesti ehdotuksemme taustalla on se tosiasia, että melkein kaikilla yläasteilla ja melkein kaikissa lukioissa elämänkatsomustietoa opettaa uskonnonopettaja tai joku muu evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

Ehdottamallamme säädöksellä estettäisiin myös jumaluusopin opiskelijoita hakeutumasta elämänkatsomustiedon aineopintoihin tarkoituksenaan myöhemmin tehdä kouluissa kristillistä käännytystyötä opettamalla elämänkatsomustietoa.

Uskontokuntiin kuulumattomia on minkä tilastointitavan mukaan tahansa noin 500.000 - 600.000, kun ortodokseja on 50.000-60.000. Tietääksemme lähes kaikille ortodokseille on pystytty järjestämään ortodoksin antamaa uskonnonopetusta, ja tietääksemme ortodoksisilla opettajilla, jotka eivät ole opettaneet evankelis-luterilaista uskontoa, ei ole ollut kouluissa mitään vaikeuksia.

Jos Suomessa pyritään todelliseen uskonnonvapauteen, samat oikeudet, jotka ovat ortodokseilla, voidaan järjestää ortodokseja ainakin kymmenen kertaa suuremmalle uskonnottomien väestöryhmälle.

Olemme edellä käyttäneet nimitystä uskontokunta emmekä nimitystä (rekisteröity) uskonnollinen yhdyskunta, koska komitean ehdottama kielenkäyttö vähentäisi uskonnon ja katsomusvapautta.

Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Koska ehdotamme poistettavaksi evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon saaman yhteisöveron jako-osuuden, tämä säästäisi noin 800-900 miljoonaa markkaa vuodessa. Koska toisaalta ehdotamme kaikille kansalaisille ilmaista hautausta sekä kunnallisten hautausmaiden perustamista erityisesti suurta uskontokuntiin kuulumattomien vähemmistöä silmälläpitäen, tämä lisäisi kustannuksia evankelis-luterilaisen kirkon osalta arviolta hautausmaiden nykyisillä kustannuksilla eli noin 400 miljoonalla markalla sekä aluksi kunnallisten hautausmaiden perustamis- ja ylläpitämiskustannuksina ehkä toiset 400 miljoonaa markkaa, lopputulos olisi valtion tulo- ja menoarvion osalta neutraali.

Koska ehdotuksemme lisäisi uskontokunniksi tunnustettujen järjestöjen määrää sekä parantaisi vähemmistöryhmien mahdollisuuksia saada oman katsomuksensa mukaista opetusta, koululaitoksen menot saattaisivat kasvaa. Toisaalta, kun katsomusopetuksen vapaaehtoiseksi tekeminen vähentäisi arviomme mukaan ainakin lukion katsomusopetuksen tarvetta tuntuvasti, saavutettaisiin kokonaisuudessaan säästöjä.

Ehdottamamme uskontokuntien rekisterin lopettaminen ja uskontokuntien rekisteröiminen yhdistysrekisteriin vähentäisi pitkällä tähtäyksellä menoja tuntuvasti, varsinkin kun valtio lakkaisi pitämästä kirjaa uskontokuntien jäsenistä. Uskontokuntienhan on nykyäänkin pidettävä kirjaa jäsenistään kuten myös yhdistykset tekevät.

Jos avioliittoon vihkimisoikeus myönnettäisiin myös uskonnottomien järjestöille tämä vähentäisi yhteiskunnan menoja.

Organisaatio- ja henkilövaikutukset

Ehdottamamme aito katsomusvapaus vähentäisi väkeä maistraateista ja muista virastoista, mutta kunnalliset hautausmaat lisäisivät aluksi ainakin maakuntapääkaupunkien työllisyyttä. Ehdotuksemme siirtää rahaa maakuntiin.

Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Komitean ehdotukset syrjisivät erityisesti uskontokuntiin kuulumattomia. Komitean ehdotus siirtäisi lisää yhteiskunnan rahaa uskontokunnille. Uskontokuntiin kuuluvien päästäminen mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen lisäisi paineita tehdä siitä entistä uskonnollisempaa.

Asian valmistelu

Komitean mietinnön on allekirjoittanut 14 henkilöä, joista kukaan ei ole suurimman vähemmistöryhmän eli uskontokuntiin kuulumattomien edustaja. Komitean työtä on käytännössä ohjannut evankelis-luterilainen kirkko. Aikaisemmista komiteoista poiketen tämä komitea on pyytänyt jo työnsä aikana lausuntoja myös uskonnottomien järjestöiltä.

Muita esitykseen vaikuttaneita seikkoja

On hyvä, että hautaustointa koskevat säädökset sisällytetään erilliseen hautaustoimilakiin. Siitä vapaa-ajattelijat antavat liitteenä lausuntonsa.

Koska kirkkolaki ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annettu laki on mielestämme kumottava ja evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon on mielestämme rekisteröidyttävä yhdistysrekisteriin, kirkkojen sisäiset hallintojärjestelyt ovat niiden oma asia ja siirtymäsäädöksiä ei tarvita.

Uskontokuntien pitää mielestämme siirtyä yhdistyslain mukaisiin jäsenrekistereihin.

• Lausunnon alkuosa: yleisperustelut [Tämä dokumentti]
• Lausunnon loppuosa: yksityiskohtaiset perustelut