Nokian Vapaa-ajattelijat ry

TOIMINNALLISTA SYYSKAUTTA

Olemme jälleen tulleet ajankohtaan, josta alkaa syys- ja talvikauden toiminta ja sen suunnittelu. Ei riitä, että tälle vuodelle on jo toimintasuunnitelma, se vaatii konkreettisia toimenpiteitä asioiden onnistumiseksi. Se on ideointia ja toimintojen alulle saamista, josta on aina lähdettävä ajallaan niitä toteuttamaan.

Olemme nyt toiminnassamme siinä vaiheessa, missä tarvitaan jäsenistön laajempaa aktiivisuutta, joten toivomme sitä nyt teiltä tämän toimintakauden aikana.

SYYSKAUDEN TOIMINTKALENTERI

Yhdistyksen jäsenkokouksiapidetään tämän syyskauden 2005 aikana Osuuspankin kokoustiloissa, Kauppakatu 8, 4. kerros, maanantaisin klo 18 seuraavasti:

• 26.9.
• 31.10. syyskokous
• 28.11.

Kokoukset ovat siis maanantaisin klo 18.00. Toivomme Sinunkin osallistumistasi

SEURAAVA JÄSENKOKOUS

Seuraava jäsenkokous on siis 26.9.2005 klo 18.00 Osuuspankilla. Tämä kokous on tarkoitettu keskustelukokoukseksi, mihin edellytämme koko jäsenistömme osallistumista. Kysymyksessä on yhdistyksen toiminnan tulevaisuuden kartoittaminen ottaen huomioon nykyisen toiminnan käytössä olevan aktiviteetin poistuman, niiden, jotka ovat katsoneet saavuttaneensa aktiivisuuden edellyttämän yläikärajan.

Mikäli aktiivisuuteen ei tule uutta vireämpää voimaa, olemme tulleet tilanteeseen, jossa tulee lomautuksen tarve siksi kunnes löytyy uusia lomittajia käytännön tehtäviä suorittamaan.

Toivomme, että olet ymmärtänyt vakavan viestimme kuin avunhuutona ja riennät yllämainittuna päivänä kuin "palomies palopaikalle" pelastamaan, mitä pelastettavissa on.

Vapaa-ajattelijain työ - vastaan kirkko - on saavuttanut paikkakunnallamme hyviä tuloksia, mikä on mitattavissa tämän hetken tilastotiedolla: kirkosta eronneiden 20 prosentin määrällä. Tavoitteenahan on kirkon erottaminen valtiosta itsenäiseksi tasavertaiseksi järjestöksi ilman verotusoikeutta, ja että kirkosta eronneetkin saisivat tasavertaisen kohtelun yhteiskunnassa.

Näiden asioiden hoitamisesta on kysymys

LIITTOKOKOUS ON TEHNYT VALINTANSA

Liittokokous on sekavissa olosuhteissa valinnut uuden liittohallituksen, mihin tuli valtaosa uusia jäseniä. Valituiksi tulivat puheenjohtajaksi Robert Brotherus (31) Helsinki, pääsihteeriksi Jori Mäntysalo (29) Tampere.
Jäseniksi Raimo Väisänen (67) Hamina, var. Matti Räsänen Lappeenranta, Jorma Snellman (56) Karkkila, var. Tuula Hara Kuopio, Eino Huotari (50) Karkkila, var. Esa Ylikoski Helsinki, Aki Räisänen (51) Kajaani, var. Marko Lakkala, Petri Karisma (38) Tampere, var. Marko Koivuniemi Jyväskylä, Erja Sallinen (50) Rauma var. Henri Vilenius Järvenpää, Heljä Pekkalin (52) Kuusankoski, var. Juha Toivonen Forssa.
Näillä voimilla nyt liittoa johdetaan.

AJATUKSEN VAPAUDESTA LYHYESTI

Uskonnon harjoittaminen on maassamme vielä melko nuorta, sillä 1527 luterilaisuudesta kehitettiin valtionkirkkotyylistä uskontoa.

Ruotsin laajentuessa Suomen puolelle 1617 Stolbovan rauhansopimuksessasovittiin tälle alueelle ortodoksiselle väestölle uskonnon harrastamisen oikeudet.

Uskonto tuli pakolliseksi Ruotsissa 1634, jolloin maasta karkoitettiin muut kuin katoliset. Kirkonmenoihin oli silloin pakko osallistua.

Vähäteltiin sanaa valtionkirkko, koska kirkko oli silloin osa valtion organisaatiota. Vasta 1869 valtiokirkkokäsite selkiintyi, kun kirkosta tuli oma erillinen organisaatio. Tähän johti kunnallisasetus 1865, jolla erotettiin maalliset ja kirkolliset tehtävät.

Vasta 1869 säädettiin ensimmäinen kirkkolaki, jossa evankelisluterilainen kirkko mainitaan. Tämä enteili uskonnollista vapautta, mutta jossa tosin määrättiin, että valtiopäivämiehen tulee olla kristitty, ja kirkkolakiin kirjattiin oikeus erota kirkosta, maininnalla "harhaoppiset", mikä ei kannustanut eroamaan. Tekniset seikat, kuten se, että kirkonkirjat oli ainoa väestörekisteri, sekä valtion virkamiehen oli pakko käydä H:n ehtoollisella ja oikeudessa oli vain uskonnollisen valan mahdollisuus.

Uskonnon valtaa myös vastustettiin 1882 valtiopäivillä, joilla eriuskoisuuslaki kaatui pappien ja talonpoikien vastustukseen. Eriuskoislaki tuli kuitenkin hyväksytyksi 1889, jolloin kuitenkin tarkasti rajattiin ne uskontokunnat. joihin voi liittyä. Eroaminen vaati vielä 21 vuoden iän ja 2 kuukauden harkinta-ajan katumuksen varalta.

Vasta Forssan kokous 1903 otti selkeän kannan, että uskon asia on yksityisasia ja kirkko on erotettava valtiosta, mikä ei ole tapahtunut vieläkään, asiassa on tapahtunut poliittinen takinkääntö sos.dem. puolueessa.

Vasta uskonnonvapauslaki 1923 antoi mahdollisuuden erota kirkosta, kun sitä ennen 1918 annettiin laki erillisestä väestörekisteristä, mikä mahdollisti ihmisen rekisteröimisen muualle. Uskonnonvapaus oli silti melko suppea rajoiltaan. Kirkosta eronneita leimattiin epäilyttäviksi, mikä esti monesti esim. työhönpääsyn.

Ensimmäisiä siviilirekisteriyhdistyksiä perustettiin jo 30-luvun puolessa välissä. Nämä tyrehtyivät uskonnollis-poliittisiin erimielisyyksiin.

Sodan jälkeen 1944 demokraattisen kehityksen myötä laajenivat mahdollisuudet ei-uskonnollisten yhdistysten perustamiseen. Silloin myös kirkkolakiin kirjattiin kirkkohallitus, joka alkoi hoitaa aikaisemmin valtioneuvostolle kuuluneita asioita.

Sodan jälkeisinä vuosina otettiin kouluisssa käyttöön "siveysoppi" niille, jotka eivät kuuluneet kirkkoon. Oppiaine muutettiin 1985 Elämänkatsomustiedoksi (Et), mihin voi siirtyä kirkkoon kuulumaton, jos lapsen vanhemmat sitä erikseen pyysivät tai vaativat.

Uusi uskonnonvapauslaki 2003 vasta antoi oikeutta kaikille uskonnottomille siirtyä Et-opetukseen, josta vain vanhempien pyynnöstä voi siirtyä uskonnon opetukseen.

Uskonvapaus on vielä kirjattuna kirkkolakiin, kuin peilatakseen perinteitä, vaikka Suomen perustuslaki pitää jo sisällään omantunnon vapauden.

Näin kehitys on kulkenut uskonnon pakosta mielipiteen vapauteen, joskin perinteet ovat vielä suurena rasitteena ja kirkko liian vahva yhteiskunnassamme.

VALTIO TUKEE USKONTOKUNTIA

Uuden uskonnonvapauslain tullessa voimaan se edellytti kaikille rekisteröidyille uskontokunnille valtion rahallista tukea, jota nyt mietinnön tultua on jaossa 5 - 7,7 euroa jäsentä kohti. Mietinnössä jätetään kuitenkin mainitsematta eräät uskontokunnat.

Tässä yhteydessä tulisi myös ottaa huomioon muutkin vakaumukselliset yhdistykset, kuten vapaa-ajattelijat. Jos luterilaisen kirkon jäseniksi lasketaan kaikki kirkossa olevat, joista vain 10 - 15 prosenttia on uskovaisia, tulisi vapaa-ajattelijoihin laskea kaikki, jotka ovat eronneet kirkosta, nytnoin 15 - 17 prosenttia väestöstä. Nyt kaikki on vielä epäselvää.

PeRi