Rohkean kulkemisen matkasaarna

Tässä on Laronia. Näkijä, sanoja ja tekijä Oulun Kaukovainiolta (puh. 981-334682). Suhtaudun vakavasti elämään. Olen tosikko ja tarkka. En hyväksy pilaamista, tuhoamista enkä tappamista. Kerään itseeni ja elämääni kaikenlaista mikä eteeni tulee, käytän omalla tavallani, omiin oikeisiin paikkoihin ja lopulta jätän jälkeeni alkuaineita. Elämän etusia ja kuoleman jälkeisiä en tietona tai totena toreilla todista.

Olen vapaa-ajattelija ja tämän ihastuttavan sanaparin mukaiset käskyni ovat: AJATTELE LARONIA, AJATTELE! VAPAASTI LARONIA, VAPAASTI! Edes omien rajojeni vangiksi en ala. Heti kun rajani näen, alan huvittaa itseäni keksimällä miten menen yli. Kenenkään ARKKI-vapaa-ajattelijan varjeluksen alla en kulje. Suuttuu vain, jos rajansa ylittää. En huoli kielelleni suojelijaa enkä ketään jumalakseni ota. Nuori tai vanha nainen Mariaksi tai edes Jeesuksen morsiameksi en vapaa-ajattelijan hommassakaan ala. Enkä opetuslapsia helmoihini kerää.

Hyväksikäytän uskontoa ja uskovaisia. Hekin saavat käyttää minua, jos pystyvät. Kunhan eivät pahaksi käytä. Heidän sanastonsa on käypää tavaraa: kaikkivaltiaat kaikkivaltiaana ei varmasti tarvitse minua uskottelemaan, kunnioittelemaan tai rukouksin muistuttelemaan ja saattoivatpa päättää jo 4 vuotta sitten koko olemassaolonsa. Tai viimeisellä portilla ukko-Pietari katsastaa Laronian hyvin käytettyä elämää. En ole tavannut eikä ole rauhaani häirinnyt. Päinvastoin. Auttanut minua kuvaamaan uskonnottomuuttani. Uskovaisia sitä vastoin näkyy eivätkä aina anna rauhaa. Rienaavat vakaumukseni äärellä.

Minä uskon itseeni ja ihmisen henkiseen kasvuun. Suhtautua hyvin itseensä ja kaikkiin erilaisiin ihmisiin. Kaikkein läheisintä, itseään, hellästi hoitaa, rakastaa ja kasvatella. Hyväksyä itse itsensä, ettei tartte ympäriinsä hyväksytellä. Tehdä asioita kunnolla ja loppuun asti, ihan luontoystävällisessä järjestyksessä. Elää ja toimia sillä tavalla, että voi itseään kiittää ja kunnioittaa. Vastuussa itsensä edessä. Tämä kilvoittelun tie sopii vain henkisesti ahkerille. Kaikki henkinen, henkevä ja syvällinen on koko ajan paikalla, tässä ja nyt, koko juttu pienessä ja arkisessa elämässä eikä missään taivaissa.

Jos vaikutuspiirissäsi on tilaa, niin ilmoita minulle; pidetään ROHKEAN ELÄMÄN -seurat. Vahvaminäisyyttä, selväpäisyyttä ja tiedostamista lisäävä herätyskokous, jossa ketään ei käännytetä eikä tuomita. Tunnustakaamme yhteen ääneen: ONPA MAAILMASSA TARJOLLA AIKUISILLEKIN, JOTKA ELÄMÄÄ PELKÄÄVÄT, PYHÄT USKOT JA PUHTAHAT AATTEHETKIN, ARVOT, JOILLA HE TAISTELEVAT. Mutta totisesti, totisesti minä sanon teille: tutkikaa, kyseenalaistakaa ja uusiksi rakentakaa kaikkea itsessänne ja ympärillänne. Valmiista ja annetusta saatte järjestelmien järjestelmää, hallitusten haluamaa ja ihan mitä sattuu. Herätkää ja valvokaa! Ajan- ja tilanteenmukaistettavaa on. Ja keskenkasvuisuudessa löytyy. Eikä ikä auta mitään! Hoopoilun selittelyt, kaikkitietäväisyyden sokeus ja yhteen tai toisten totuuteen uskominen on syntiä. Jumaloi omaa elämääsi, älä tapaasi elää. Älä pidä muita jumalia kuin totuudentunto, suhteellisuuden taju ja liikkuva ajattelu! Sanat on sanoja. Ei niistä kannata auktoriteettia tehdä. Kuten ei yhdestäkään ajatuksesta. Mutta kannattaa tarkoittaa sitä, mitä sanoo ja elää kuten opettaa. Kellä kiire? Uusien ajatusten enkeleillä, meitä, pikkusieluisuudesta taivutella, uskovaisuudesta herätellä, pelokkuudesta suostutella, omaa tietä kulkemaan, itse ovet avaamaan ja sulkemaan. Ala harhoista itseäsi herätellä, olo turvaton itsensä höntittäjällä. Nouse, nosta pääsi ja näy. Tietäsi ei puolestasi enkelit käy. Kulje rohkeasti, elä elävästi. Amen.

Ja loppuvirreksi:

SAAPUU KEVÄT, LOSKA KELI. LINTU MULLE KAUPUSTELI: TULE, KATSO JA KEKSI. KAUNISTU ILOISEKSI.

Hilkka Laronia