Vapaa Ajattelija 2 - 2007

63. vuosikerta


Jo joutui armas aika

Joka kevät lukuvuoden päättäjäisjuhlissa kouluissa kaikuu laulu Jo joutui armas aika iloisten kesälomaa odottavien lasten suista. Laulu on iskostunut suomalaisten mieliin niin syvälle, että kaikkinaiset ehdotukset perinteestä luopumiseksi ovat herättäneet myrskyisiä tunnereaktioita.

Uskonnottomien ja evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomien kannalta laulu on ongelmallinen, sillä se löytyy kirkon virsikirjasta Suvivirren nimellä ja on virsi numero 571. Joissain kouluissa on jopa päädytti tilanteeseen, jossa osa oppilaista on vanhempiensa toivomuksesta poistunut yhteisestä juhlasta virrenveisuun ajaksi, koska se on katsottu uskonnonharjoittamiseksi; virrethän kuuluvat olennaisena osana evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen.

Sanoittaja Miiroskari ehdotti keväällä 2003 Opettaja-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa virrestä poistettavaksi viittaukset jumalanpalvontaan, jolloin laulu sopisi mainiosti kaikille eikä vanhoista perinteistä tarvitsisi luopua siksi, että ne saattavat loukata joidenkin oppilaiden vakaumusta. Muutokset eivät olisi edes mitenkään poikkeuksellisia kyseisen Suvivirren historiassa, sillä sen sanoja on muokattu aikaisemminkin useaan kertaan.

Suvivirren syntyhistoriaa ei tarkkaan tunneta. Perimätiedon mukaan sen sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin juhannusaamuna 1693 ihaillessaan saarensa kesäistä kauneutta, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Virsikirjaan virsi tuli vuonna 1697.

Virren sanat käännettiin suomeksi jo vuonna 1700 ja sanoitusta uudistettiin vuonna 1867 sekä vielä vuonna 1937. Virren sävel on ruotsalainen kansanlaulu Migh glör stoor lust och gladje, joka ilmestyi painettuna ensimmäisen kerran vuonna 1697.

Kysymys on siis hyvin vanhasta laulusta, jonka jo lukemattomat sukupolvet ovat oppineet yhdistämään alkavaan kesän odotukseen ja iloon siitä, että talven selkä on taas taittunut. Koululaisille se on merkinnyt kouluvuoden lopullista päättymistä.

Miksi ei siis säilytettäisi perinne edelleenkin, kuten Miiroskari ehdotti. Lapset voisivat laulaa suven ylistystä jatkossakin mutta hieman muutetuin sanoin.

Koulujen kevätjuhlassa on perinteisesti laulettu Suvivirren kolme ensimmäistä säkeistöä, jotka Miiroskari on muokannut Suvilauluksi. Hän on luvannut, että hänen sanoitustaan voi vapaasti levittää esimerkiksi kouluihin.

Marketta Ollikainen


Suvilaulu

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!