Vapaa Ajattelija 2 - 2007
63. vuosikerta
Teuvonneuvo
Kuusikymmenluvun englannin kielen oppikirjoissa vitsailtiin briteille, kun he aina aloittivat keskustelun puhumalla säästä. Eipä vitsailla enää, kun säät ovat mitä ovat. Säistä puhuvat niin kansanihmiset kuin valtaapitävätkin. Keskustellaan ilmastonmuutoksesta.
Maapallo on tosiasiassa ollut koko kehityksensä ajan ilmaston muutoksissa. Alkuräjähdyksen jälkeen tähän päivään tuntemassamme maailmankaikkeudessa ovat mullistukset seuranneet toisiaan. Maapallo on muotoutunut lähes viiden miljardin vuoden aikana nykyiseksi eikä jää tällaiseksi vaan muotoutuu hiljalleen koko ajan tuhoutuakseen.
Mannerlaatat liikkuvat aiheuttaen maanjäristyksiä ja tsunameitakin. Tulivuorten purkaukset ja auringon vaikutukset ovat myös ilmastoa muuttavia. Maapallon kehityksen aikajaksot ovat pitkiä. Niin pitkiä, että arki-ihmisen lyhyen matematiikan oppimäärän kokemusmaailma ei hevin niitä voi mieltää tai hahmottaa mitenkään. Samoin on tulevien ajanjaksojen pituudet.
Seuraavan jääkauden tuloon on tuhansia vuosia. Maapallolla olevien ihmisten tuhoutumiseen auringon kehityksen takia on vielä vähintään satoja miljoonia vuosia ja aurinkokunnan loppuun arviolta maapallon tähän astisen elämän ikä.
Ihminen esiasteineen on läpikäynyt monet ilmastomuutokset ja vaeltanut ympäristökatastrofien takia pitkin maapalloa. Paikallisen asumisen mahdollisti vasta vakaammat ilmasto-olot sekä maanviljelyksen ja karjanhoidon keksiminen. Tuohon aikaan ihminen oli alistettu luonnonvoimille ja hän jumalallisti hallitsematonta palvoen milloin aurinkoa, merta, tuulta, metsää ja niin edelleen eri elinolosuhteiden luomana. Vasta tieteen lyhyt kehityshistoria on mahdollistanut irtautumisen jumalista.
Sama tiede teknologian kehityksen kanssa on sitten saanut aikaan myös ihmisen vieraantumisen luonnosta. Ihmiselle on tullut mahdolliseksi puuttua maapallon normaaliin kehitykseen eikä paluuta mihinkään luonnonmukaisuuteen enää ole. Lähihistoriaa
Ihmiskunnan tietoisuuteen maapallon rajallisuus ja ykseys tulivat median kautta vajaa neljäkymmentä vuotta sitten Rooman klubin Kasvun rajat -raportin myötä. Tuolloin huoleksi asetettiin väestönkasvun aiheuttama ruoantuotannon riittävyys, teollisuustuotannon saastuttaminen ja uusiutumattomien luonnonvarojen riittämättömyys.
Vähättelijät kuittasivat uhat väittämällä, ettei maailma ole pieni ja teknologia ratkoo ongelmat. Ja vaikka ongelmia onkin niin markkinat ja markkinatalous selvittää asiat. Lisäksi vähän moralisoitiin, että olisi epäoikeudenmukaista, jos kolmannelta maailmalta estettäisiin pääsy hyvinvoinnin piiriin.
YK:n piirissä kehkeytyi ajatus inhimillisen turvallisuuden ja kestävän kehityksen turvaamiseksi. Rion sopimuksessa 1992 ja Kioton sopimuksessa1997 asetuttiin paitsi turvaamaan kehitysmaiden oikeuksia köyhyyden poistamiseen myös päästörajoituksiin. Edellisellä vuosikymmenellä oli havaittu ohentunut otsonikerros eteläisellä pallonpuoliskolla ja jo 1987 saatiin aikaan sopimus hiilivetyjen päästörajoituksista.
Onnistunut sopimus innosti Maailman ilmatieteellisen järjestön ja YK:n ympäristöohjelman yhdistämään voimansa 1988 perustamalla hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC), joka sitten tekikin ilmastoraportteja päätöksentekijöille mahdollistaen edellä mainitut YK-vetoiset sopimukset. Kerrankin tiedeyhteisön työ onnistuneesti saatiin poliittisten päätöksentekijöiden taustamateriaaliksi.
Viimeaikaiset tiedot muuten todentavat, että parissa kymmenessä vuodessa otsonikato on aisoissa. Joissain asioissa siis myönteinen kehitys on mahdollista.
Meidät tavikset pitää ajantasalla media. Luotamme asiantuntijoihin ja luomme mielipiteitä asioista. Tiedemiesten tehtävä on tutkia, poliitikkojen tehtävä on päättää. Tiedämme myös etteivät poliitikkojen sopimuspaperit sinällään mitään muuta, sillä on olemassa todella ne markkinat, joilla on oma elämänsä.
Nyt puhutaan ilmastonmuutoksesta maapallon keskilämpötilan nousuna. Syyksi sanotaan kasvihuoneilmiöön liittyvä hiilidioksidimäärän kasvu ilmakehässä. Muita kasvihuonekaasuja ovat dityppioksidi ja metaani, mutta niistä ei puhuta.
Tosiasiassa parikymmentä kertaa hiilidioksidia voimakkaampi muutoksen aiheuttaja on metaani, jota muuten saataisiin ilmakehään runsaasti ikiroudan sulaessa. Pelkästään yhdysvaltalaisen lihakarjantuotannon metaanipäästöjen loppuminen vaikuttaisi sikäläisen liikenteen hiilidioksidipäästöjen verran ja vieläpä nopeasti, kahdeksassa vuodessa, kertoo FAO:n tutkimus. Tämä siis edellyttäisi joko kaiken metaanin talteenottoa tai sitten lihansyönnistä luopumista ameriikoissa
Yhdysvalloissa on vahvaa ristivetoa koko ilmastomuutosasiaan, joten tuskin hampurilaiseton valtio on mahdollinen.
Koko ilmastomuutoskeskustelun vähättelijöitä on tukenut rahallisesti suuryhtiö ExxonMobil. Myös kristillinen oikeisto ja älykkään suunnittelun kannattajat suhtautuvat skeptisesti todistamattomiin maailmanlopun ennustuksiin Yhdysvalloissa.
Paljonkohan ydinvoimayhtiöt ovat satsanneet hiilidioksittoman vaihtoehtonsa puolesta? Suomessa ainakin ydinvoimamyönteisyys hetkessä kellahti puolueiden kannanotoissa ympäri. Kukaan kansalainen ei toki kyllä halua uraanikaivosta lähettyvilleen. Tässä ilmenee koko keskustelun vaikeus yksinkertaisuudessaan. Kun ilmastosta puhuttaessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, asia on todella globaali.
Pahimmat ilmastonmuutoksen seurausten uhkakuvat jo nykykoulumme opetustehtävien mukaan vievät aina talous- ja yhteiskuntarakenteiden romahdukseen ja sotiin. Jos nykynuoriso oppisi koulussa tämän, niin luulisi ainakin keskustelun jatkuvan.
Julkinen keskustelu ja mielipiteiden vaihto edesauttaa myös ratkaisujen löytämistä. Kun on kyse ihmisen toiminnasta, niin ihminen voi muuttaa myös käyttäytymistään. Toisaalta jos haluaa pitää elämäntyylinsä ennallaan, niin voi vahvistaa asenteitaan niillä tiedoilla, jotka ennakkokäsityksiä tukevat. Tuolloin meno jatkuu ennallaan.
On hyvä, että tosiasioita tuodaan julki, kuten ilmastonmuutos. Kun ilmasto on tiedemiehillekin monimutkainen mallinnettava ja osatekijöiden yhteisvaikutusten ennakointi vaikeaa varsinkin pidemmillä ajanjaksoilla, niin käytännön arkielämän ohjeiden antaminen on sitten herrassaan. Monia kampanjoita on käynnissä, joihin taviksetkin voivat osallistua. Yksi sellainen on "säädä-sammuta-kierrätä- kävele" hanke. Kaikki hyviä ja toteuttamiskelpoisia askareita.
Yksittäisen ihmisen vastuu kehittyneissä teollisuusyhteiskunnissa tulevaisuudesta on suurempi kuin ylikansoittuneissa kehitysvaltioissa. Siksi että isokenkäisen ekologinen jalanjälki on suurempi. Syntyvyyden säännöstely länsimaissa on tehokkain tapa säästää maapalloa.
Kiinassa vuodesta 1978 harjoitettu yhden lapsen politiikka on hidastanut maailman suurimman valtion väestönkasvua. Tämä politiikka syntyi keskusjohtoisen valtion päätöksellä, jonka demokraattisuudesta voidaan kiistellä. Monissa muissa aasialaisissa väkirikkaissa maissa lapset ovat vanhempien sosiaaliturva, joten demokraattinen valistus on hidas tie.
Ylipäätään koko maapalloa koskevia asioita on vaikea demokratisoida varsinkin kun pelkästään kiinalaisia on yksin enemmän kuin EU:ssa, Yhdysvalloissa ja Japanissa ihmisiä yhteensä. Ihmisten lait ovat aina yhteismitattomia luonnonlakien kanssa. Markkinamekanismien sovittelu ilmastopäästöihin, niiden kauppatavaraksi tekoon, ei välttämättä toimi luonnon hyväksi.
Jotenkin tuntuu siltä, että ne - siis me erityisesti - jotka maapallon luonnonvaroja ovat eniten kuluttaneet ja kuluttavat, tulevat myös kuluttamaan tulevaisuudessakin. Kuvitelma siitä, että kasvu on loputtomiin mahdollista, ei ole poistunut. Jo pelkkä luonnonvarojen oikeudenmukainen jakaminen vaatisi meitä luopumaan paljosta.
Välttämättömien tarpeiden ja markkinoitujen tarpeiden ero on todellisuudessa suuri. Kun ei halua, eikä hanki jotain lisää, niin se on jo säästämistä. Maapallolla on paljon aineettomia asioita, joista voi kehitellä elämäntarkoituksen osasia. Ei ole aina pakko pitää meininkiä täysillä kuluttamalla ja tuhlaamalla muiden tulevaisuutta.
Sää on eri asia kuin ilmasto. Ilmasto on sään keskiarvoja ja siten ennustettavampaa. Ilmastonmuutos koetaan vaikutustensa kautta. Muutos on jatkuvaa ja varmaa, mutta minkälaisena, kuinka laajana missäkin päin maapalloa ja ennen kaikkea kuinka monelle ja milloin.
Nämä asiat koskettavat tulevia sukupolvia. Voimmeko vaikuttaa jotenkin ilmastoon vakaannuttavasti? Voimmeko edes käsittää, että nykyiset tekomme saattavat vaikuttaa vasta sukupolvien perästä? Opimmeko aina vain kantapään kautta?
Sää on edelleen hyvä aloituspuheenaihe vieraan kanssa. Äkkiä siitä pääsee loikkaamaan mihin aiheeseen vain, vaikka filosofoimaan ilmastonmuutoksesta. Ja kun aikansa juttelee ventovieraan kanssa, niin hänestä voi saada vaikka hyvänpäivän tutun säällä kuin säällä.
teutori