Vapaa Ajattelija 1 - 2007
63. vuosikerta
Pääkirjoitus
Sanotaan, että "herran tiet ovat tutkimattomat", mutta perin hämmentäviä ovat ajoittain evankelisluterilaisen kirkon sisällä vellovat kiistatkin. Tuoreimman osoituksen kirkon hajaannuksesta tarjoaa tammikuussa ilmestynyt, rippileirien isosten koulutukseen tarkoitettu seksuaalikasvatusopas Jumalan silmissä ihme. Oppaan ovat tuottaneet kristillinen Nuorten Keskus ry ja AIDS-tukikeskus kirkkohallituksen toimeksiannosta.
Kuitenkin kirkkohallitus itse säikähti havaittuaan oppaan liberaalin sisällön ja veti tukensa kirjalta sen jo ilmestyttyä. Kirkkohallituksen tiedottajan Mari Malkavaaran mukaan Opas ei ole ihan linjassa kirkon oppien kanssa.
Opas on luettavissa osoitteessa http://www.aidstukikeskus.fi/sivut/media/ihme_taitto.pdf.
Näin liberaaliateistin näkökulmasta opas näyttää enimmäkseen mainiolta. Esimerkiksi seurustelusta ja yhdynnästä kertova pitkä luku ei lyhyttä alkurukousta lukuunottamatta viittaa sanallakaan mihinkään uskonnolliseen, kun taas itsetyydytys, homoseksuaalisuus, yhdyntä, orgasmi, kondomit ja jälkiehkäisypillerit käsitellään asiallisen rakentavassa hengessä ilman tuomitsevuutta. Avioliitosta puhutaan vain lyhyesti kirjan loppupuolella. Ja ikäänkuin ennakoiden kirkkohallituksen tulevan reaktion, opas jatkaa: "Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset jakavat kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten mielipiteitä."
Kirkko ei voimassaolevan kantansa mukaan hyväksy seksiä muualla kuin avioliitossa eikä pidä avoliitossa elämistä eettisesti hyväksyttävänä. Piispojen kannanotto vuodelta 1984 suhtautuu myös "varovaisen torjuvasti" itsetyydytykseen. Tällaisista kannoista eivät monet kirkon maallistuneista rivijäsenistä ole edes tietoisia.
Kirkko ei voi sanoa ääneen, että seksi kuuluu vain täysi-ikäisten avioliittoon, kun jäsenistä 95 prosenttia on toista mieltä. Kirkon on kuitenkin hankalaa myöskään ottaa avoimen liberaaleja kantoja, koska silloin puolestaan konservatiiviset jäsenet helposti eroavat. Kun kirkko kumartaa yhdelle väestöryhmälle, se pyllistää toiselle.
Kirkko haluaisi vain olla poliitikkojen tavoin "hyvä tyyppi" ilman konkreettisia kannanottoja ja jos jotakin on pakko sanoa, niin sitten sopivan ympäripyöreitä. Näin kaikki eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat ylläpitää illuusiota, että kirkko on samaa mieltä heidän kanssaan.
Mutta itse asiassa kirkko on politiikkoakin hankalammassa tilanteessa. Kirkkolain mukaan Suomen evankelisluterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, eikä laki anna mitään painoarvoa jäsenistön mahdollisesti hyvinkin erilaisille näkymyksille. Ja aina kun kirkossa sisäistä kinaa syntyy, konservatiivit muistuttavat kärkkäästi että Jumalan Sana on hyväksyttävä vikisemättä, vaikka se ei aina omaa mieltä miellyttäisikään.
Tämänkertainen seksikiista ei ole ehtinyt vielä siihen pisteeseen, jossa osapuolet alkavat lyödä toisiaan raamatunlauseilla. Yritän osaltani auttaa tämänkin keskustelun osa-alueen alkuun muistuttamalla vaikkapa Paavalin 1. kirjeestä Korinttilaisille. Paavalin mukaan parasta kristitylle olisi pidättäytyä seksistä kokonaan, mutta jos himo on pakottava niin sitten vain avioliitossa.
Itsetyydytyksen synonyymi "onanointi" puolestaan on peräisin 1. Mooseksen kirjasta 38:110. Raamatun Onan käytti keskeytettyä yhdyntää ehkäisymenetelmänä. Rangaistukseksi siitä, että Onan harrastaa seksiä vain nautinnon vuoksi ja antaa siemenensä mennä hukkaan Jumala lyö Onanin kuoliaaksi. Näistäkin olisi herkullista kuulla kirkkohallituksen selkeitä näkemyksiä.
Robert Brotherus