Vapaa Ajattelija 1 - 2007
63. vuosikerta
Teuvonneuvo
Aina on vallinnut käsitys, että iäkkäämmät ihmiset ovat jotenkin viisaampia. Heihin on kiinnitetty arvostusta elämänkokemuksensa takia. Kokeneita on ollut syytä kuunnella, jos on halunnut välttää turhia epäonnistumisia tai on halunnut oppia joitain erityistaitoja. Vasta muutama kymmenen vuotta on puhuttu hiljaisesta tiedosta ja sitä on alettu tutkia viime aikoina.
Hiljaisella tiedolla on synonyymeja kuten piilotieto tai piiloinen tieto. Erään määritelmän mukaan se on tietoa, joka vaikuttaa toimintaan ja valintoihin, muttei ole ilmaistavissa merkeillä tai sanoilla. Hiljainen tieto yksilöllä on siis vaikeasti kommunikoitavissa ja jaettavissa. Sitä sisältyy ammattija tietotaitoon, tapaan toimia ja hahmottaa ympäröivää todellisuutta. Se liittyy myös yksilön ihanteisiin, arvoihin ja tunteisiin, se voi ilmetä intuitiivisesti ja toimia kuten vaisto.
Hiljaista tietoa sisältyy kulttuuriseen tietoon, kuten kirjoittamattomat säännöt, toimintatavat, uskomukset, arvot ja roolit. Kulttuureja voidaan tutkia helpostikin osa-alueittain ja joukkojen mitassa, tehdä yleistyksiä ja erotteluja.
Yksilöllinen hiljainen tieto jää kuitenkin pimentoon, koska jo määrittelyn mukaan sitä on vaikea saada yksilöstä ulos. Rajoittuneemmalla osa-alueella kuten työelämässä hiljaista tietoa on tutkittu ja siellä se onkin havaittu tärkeäksi voimavaraksi.
Yksilö havaitsee hiljaisen tietonsa olemassaolon yleensä vasta kun rutiinit häiriintyvät. Jos loukkaa itsensä ja vaikka joutuu aikuisena oppimaan kävelemisen uudelleen, niin siinäpä on harjoittelemista. Kun lapsena on saanut virheaskelista kaatua ja nousta uudelleen ja uudelleen niin kauan, että askeleet ovat samanmittaisia, niin aikuisena samassa on tekemistä rutosti varsinkin kun ei enää voi kaatuilemalla oppia.
Polkupyörällä ajaminen tai vaikka puhuminen kielioppisääntöineen ovat kerran opittuina rutiinia ja helppoa, eikä tule ajatelleeksi, miten paljon yritystä ja erehdystä ja muuta oppimista toimintoihin sisältyy. Kiinalaiset ovat sanoneet, ettei kala huomaa uivansa ennen kuin joutuu vedestä pois.
Esimerkiksi työelämässä, kun pitkäaikainen työntekijä jää eläkkeelle tai vaihtaa työpaikkaa tai muuten poistuu kuvioista, usein jäljellejäävät tuntevat aukon syntyneen. Missä on se henkilö, jolta aina voi kysyä pikkuasioita tai vinkkejä pomon rauhoittamiseksi tai kenelle nyt annetaan uusi työntekijä perehdytettäväksi oman työn ohella. Asiantuntemusta ja kokemusta ei usein osata arvostaa, ennen kuin se on poissa.
Hiljaista tietoa on myös yhteisöissä. Jo Thomas Kuhn totesi, että tiedeyhteisössäkin on yhteisesti jaetut itsestäänselvyydet. Hän kutsui näitä perustotuuksia paradigmoiksi, jotka sitten järkkyvät kun esiintyy anomalioita, poikkeuksia.
Tiede toimiessaan normaalisti korjaa itseään ja muodostaa jälleen uudet hiljaiset tietonsa, uuden paradigman. Samoin voi olla muissakin yhteisöissä, työpaikoilla, järjestöissä, oppilaitoksissa ja hallinnoissa, joissa jotkut uudet yhteisön ulkopuolelta tulleet toteavat, että täällähän toimitaan aataminaikuisesti ja järisyttävät toimintakulttuureja ja pinttyneitä tapoja.
Joskus ravistelut onnistuvat, mutta kaikki uudistukset eivät välttämättä onnistu. Joskus järisyttämällä hyviä toimivia käytäntöjä sotketaan organisaatiot rammoiksi pitkiksi aikaa. Monesti myös ulkopuoliset konsultit, joita käytetään muutoksissa ovat ainoat oppijat prosesseissa ja keräävät muhkeat palkkionsa onnistuivat tai eivät.
Suomessakin on herätty oikein tutkimaan hiljaisen tiedon hyödyntämistä. Löysin netistä muun muassa väitöskirjat hoitotyön hiljaisesta tiedosta sekä yrityksen strategisesta suunnittelusta huomioiden keski- ja alemman johdon hiljaisen tiedon.
Myös myyntityössä hiljainen tieto on pidempään ollut tapetilla, koska siellä jos missään myyntitykin poistuminen on yritykselle menetys, vaikkei asiakkaita suorastaan mennessään veisikään. Asiakkaiden mieltymykset ja erilaiset toimintakulttuurit vaihtelevat suuresti ja kilpailluilla aloilla ei töksäyttelyihinkään ole varaa. Asiakassuhteiden kehittäminen vie aikaa, kokemus nyansseista on kultaakin kalliimpaa. Hiljaisen tiedon yrityskonsultit korostavat nykyään jo, että hiljaisen tiedon hyödyntäminen on yrityksen kilpailuetu.
Yrityksillä alkaa ollakin kiire korostaa hiljaista tietoa, sillä niin sanottujen suurten ikäluokkien eläköityminen sekä jatkuvat yrityssaneeraukset koskevat juuri hiljaisen tiedon kantajia. Lapsia lentää pesuvesien kera yrityksistä solkenaan.
Kun talouselämä ja yhteiskuntapoliitikot ovat havainneet hiljaisen tiedon merkityksen pakon edessä, on tullut hätä käteen.
Nyt yritetään äkkiä pumpata ulos hiljaista tietoa eri menetelmin kuten kehittämisprojekteissa, palautejärjestelmillä, tiimi- ja paritöin, mentoroimalla, osallistamalla ja mallintamisin. Yritetään luoda tilanteita, jossa hiljaista tietoa siirrettäisiin toisille vuorovaikutuksessa, jotta se saataisiin ulos ja dokumentoiduksi ja jopa tietojärjestelmiin talteen.
Tässä on vain muutamat ongelmat. Moni iäkkäämpi työntekijä pysyy töissä ehkä juuri hiljaisen tietonsa takia, joten kuinka viisasta olisi antaa itsestään kaikki ulos. Hiljaisen tiedon siirtämisen perusjuttu toisaalta taas on aika, tila ja rauha ei tehokkuus. Viisaus, taito ja kokemus eivät ole liukuhihnatavaraa.
Elämä on muuallakin kuin oravanpyörässä. Hiljaisen tiedon kantajia on lähellä arjessakin. Omat vanhemmat, isoäidit ja -isät, monet sukulaiset ja jokapäivän tutut asuinseudulla ja muualla arkiolemisen paikoilla ovat mahdollisia tarinankertojia. Hiljaista tietoa ei teoriassakaan voi toiselta saada, ellei asetu kuuntelemaan, kun on kertojalla aika ja halu puhua. Näitä hetkiä ei oikeastaan ole kovin monia, joten ei kannattaisi passata kiireiden lukuun, kun kultajyviä jaetaan.
Minulle henkilökohtaisesti ovat jääneet mieleen eräiden sotaveteraanien jutut, joita aikoinaan kuulin eri yhteyksissä. Kyse ei ollut sankaritaruista, vaikka jotkut olivat rautaristejä saaneetkin. Ukot kertoivat rauhallisesti asemasodan arjesta, jolloin yritettiin pysyä taistelukuopissa hengissä ja odoteltiin jotain tapahtuvaksi puhdetöiden ja lomatoiveiden parissa.
Jotkut viettivät parhainta nuoruuttaan ja jotkut olivat jo talvisodan käyneitä konkareita. Heillä oli myös pelkoja miten siviilissä elettäisiin ja mitä tehdä kun joskus toivottavasti pääsisi pois ehjänä hengissä. Tuona karuna aikana he myös pohtivat tavallaan maailmanmenoa ja osuuttaan siinä. Keskeisintä, mikä minulle jäi mieleen, oli sodanvastaisuus. Ei koskaan enää, toistui jokaisen suusta jossain vaiheessa. Ei pakoon juokseminen loppusodassa ollut häpeä, mutta rauha oli voitto.
Tällaista uloslausuttua hiljaista tietoa ei kohta enää ole Suomessa, kun ei ole sotaveteraanejakaan. Onko juuri tämän takia taas helppo teoretisoida sodan uhkia ja patistaa nuoria tykinruoaksi maailmalle myös Suomesta? Pitääkö aina kokea sotaa henkilökohtaisesti, jotta ymmärtäisi rauhan merkityksen?
Ikääntyneen ihmisen hiljainen tieto voi olla vapauttavaa, suorastaan terapeuttista, antaa toivoa. Aika ja kokemukset muhivat vanhuudessa. Voi syntyä tyyneyden rauhoittava tunnelma. Vanhempana ei yksin fyysisesti enää pysty samoihin suorituksiin kuin nuorempana. Seksielämä on muuntunut, sairaudet eivät enää mene ohi vaan ovat tulleet jäädäkseen.
Kiire kaikkoaa, kun osaa jo lähteä ajoissa liikkeelle. Voi valita hitaamman tien, koska aikaa on. Monet kerrat koetut vastoinkäymiset ovat voitetut, vaikka joskus tuntui, ettei mitään voi. Kaikelle on tullut ratkaisunsa kuitenkin. Kaikkea mitä halusi ei saanut. Osaa jo olla haluamattakin sellaista, mitä ei tarvitse. Välttämättä ei tarvitse vetää mitään sellaista roolia, mikä ei huvita. Jos jaksaa, niin voi tehdä itse ruokansa ja syödä sen rauhassa omaan tahtiinsa. Television sijaan voi kuunnella radiotakin. Aina ei tarvitse tehdä jotain, voi halutessaan vain olla. Kuunnella hiljaisuutta, jos sellaista vielä jossain on.
Hiljaisen tiedon kantajia on siellä täällä. Itsestäkin aikanaan sellainen tulee, ellei jo ole. Ikääntyvillä ihmisillä on monenlaista hiljaista tietoa, jota joskus saa ulos juttelulla ja vähän haastattelevin kysymyksinkin. Jaettu ilo on tunnetusti kaksinkertainen ilo, olkoon surukin jaettuna kantajalleen helpompi. Aina on hyvä puhua asioista.
Jos sattuu sellainen lykky, että tapaa kokeneemman ja on aikaa jutustella, kehotan kyllä tarttumaan hetkeen. Elämän viisaudet todellistuvat vasta elämällä ja jokainen meistä elämänsä elää erilailla pakosta. Mutta yhtymäkohtia ja samanlaistakin on mukava jakaa toisen kanssa keskustellen. Ja kokeneelta saa aina takuuvarmasti sanallista tukea vaikeuksissa. Monet kerrat olen kuullut hiljaisen tiedon rintaäänellä kannustuksen, että kyllä se siitä hoituu ja kaikki loksahtelee paikalleen, kun annat ajan kulua.
teutori