|
Kotkalaisen vapaa-ajattelijan Lauri Perälän elämä on kuin kappale suomalaista
talous- ja sosiaalihistoriaa - ja samalla myös työläisurheilun historiaa. Pitkän päivätyön
Kotkan satamassa lastaajana tehnyt Perälä osallistui vuosina 1937 ja 1950 Kansainvälisen
työläisurheiluliiton järjestämiin työväen olympiakisoihin TUL:n joukkueessa. Kyseessä
olivat talvikisat ja Perälän lajina maastohiihto.
Lauri Perälä syntyi 1911 Sippolan Liikkalassa kymmenlapsisen perheen kolmantena.
Kansakoulua hän kävi neljä vuotta, mikä tuohon aikaan oli tavallista. Pieni kahden huoneen
asunto kävi pian 12-henkiselle perheelle ahtaaksi ja niin Laurikin joutui jo varhain
muuttamaan kotoa pois. Hän sai renkipojan paikan Aholan talossa Iitin pitäjän Konttilan
kylässä, aluksi paimenpoikana ja myöhemmin apupoikana maatalous- ja metsätöissä.
- Työ oli raskasta. Maidot vietiin hevoskyydillä meijeriin ja vilja niitettiin käsin,
Perälä muistelee.
Ehkä kovan työn seurauksena nuori renkipoika sairastui 16-vuotiaana vakavasti, joutui
pariksi viikoksi sairaalahoitoon ja sai passituksen kotiin äidin hoidettavaksi. Keuhkoista
oli löytynyt märkäpesäkkeitä ja kun antibiootteja ei vielä oikein tunnettu, toipuminen
kesti parisen vuotta.
Vaikka nuori mies tunsikin itsensä terveeksi armeijan syyniin mennessään,
alokaskokelaat tarkastanut lääkäri Elo totesi hänet toisen luokan nostomieheksi ja
vapautti asepalveluksesta. Elo oli ollut samainen lääkäri, jonka pakeille isä oli
kuskannut Laurin tämän sairastuttua renkipoikana Aholassa.
Työmies ei työtä pelkää
Lauri Perälä oli tottunut kovaan työhön jo pienestä pitäen eikä hän kaihtanut sitä
myöhempinä vuosinaankaan. Hän on tehnyt metsätöitä, kaivanut ojia ja lastannut puutavaraa
Kotkan satamassa. Sodan jälkeen Kotkan poliisimestari Havas kysyi Perälää
poliisihommiin, mutta sitä työtä hän ei oikein kokenut omakseen. Kuukauden kokeilun
jälkeen hän lähti metsätöihin Ahlströmille.
Pari vuotta myöhemmin Perälä pestautui Kotkan satamaan lastaustöihin, ja teki niitä
aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
- Pitkää sahatavaraa purettiin urakkaporukalla satamassa rautatievaunuista proomuihin.
Se oli rankkaa hommaa, niksit piti osata, hän kertoo.
Vuonna 1945 Perälä osallistui Haminan työvoimapiirin järjestämiin pinotavaran hakkuun
mestaruuskilpailuihin, joissa hän hakkasi reilut 53 kuutiota halkoja.
- Voitin, vaikka mukana oli metsuri Salminen, joka oli minua paljon kokeneempi
ja halonhakkuussa jo vanha tekijä, Perälä hymyillen kertoo ja esittelee kunniakirjaa, joka
hänellä on yhä tallessa. Kunniakirjan mukaan Perälä oli saavuttanut I palkintosijan ja
Haminan työvoimapiirin I mestarin arvon.
Urheilumies henkeen ja vereen
Perälä on ollut urheilumies henkeen ja vereen koko ikänsä. Hän harrasti nuorena miehenä
maastohiihtoa ja edusti Sippolan Tovereita, jonka alaosasto oli Liikkalan Vauhti.
Ensimmäisen Työväen urheiluliiton mestaruuden maastohiihdossa hän voitti vuonna 1935.
Perälän veljet Leevi ja Veikko olivat hekin kovia hiihtäjiä, ja veljekset nähtiinkin
usein piirinmestaruuskisojen ja Suomen mestaruushiihtojen kärkiniminä. Perälä pääsi myös
mukaan valmennusleireille, joita johti valmentajalegenda Veli Saarinen.
- Suomenmestaruustasolla TUL:n miehiä ei oikein arvostettu, kun he tulivat
aineellisesti köyhemmistä oloista. Meitä pidettiin vähän kuin lapsipuolen asemassa, hän
kertoo.
Menestys vei Perälän myös ulkomaille kilpailemaan. Vuonna 1937 hän oli mukana TUL:n
joukkueessa Kansainvälisen työläisurheiluliiton järjestämissä työväen olympiakisoissa
silloisessa Tsekkoslovakiassa ja samoin vuonna 1950 Tatralla järjestetyissä kisoissa,
joissa hän hiihti 18 kilometrin pikamatkan ja 42 kilometrin matkan.
Lauri Perälä on aina liikkunut mielellään luonnossa ja marjastaminen oli yksi hänen
lempiharrastuksiaan hiihdon ohella. Sodan aikana hän näpersi taidolla tehtyjä ja kauniita
vasuja ja koreja - kätevä kun käsistään oli - joita on riittänyt vielä jälkipolvillekin
muistoksi. Tuolloin syntyi myös 40 litraa vetävä tuohikontti, joka on nyt hänen oman
sukunsa Mänttärin suvun kotimuseossa.
- Se oli aikanaan hyvänä apuna marjametsässä. Siihen oli hyvä kerätä puolukoita ja
siirtää astiaa paikasta toiseen, Perälä muistelee.
Tilipussista ei kirkonmiehille
Perälä oli käynyt renkipoikana rippikoulun, mutta ei pitänyt itseään mitenkään
uskonnollisena. Hän muistaa jo kansakoulussa kokeneensa uskonnonopetuksen pelkkänä
satuiluna, johon hän ei olisi halunnut osallistua. Mutta vasta ensimmäinen tilipussi
herätti hänet kunnolla, kun hän huomasi, että kirkonmiehet olivatkin vieneet siitä ison
osan. Perälä marssi kotiseurakuntansa kirkkoherranvirastoon ja sanoi itsensä irti koko
kirkosta.
- Päätin, että toista kertaa ette vie minun rahojani. Äiti ei oikein tykännyt asiasta,
mutta isä ei sanonut mitään, hän kertoo.
Vuonna 1945 Lauri Perälä liittyi Vapaa-ajattelijoihin.
Perälä ehti olla naimisissa 63 vuotta, kunnes hänen vaimonsa kuoli vuonna 2001. Hän
elelee nyt yksin omakotitalossaan, laittaa itse omat ruoat, käy kaupassa ja huolehtii
muutoinkin itse itsestään.
- Haluan syödä hyvin ja suussa maistuvaa, ja kun tekee itse, saa mieluista, hän
huomauttaa.
Perälällä on kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka auttavat aina, jos hän apua
tarvitsee.
- Pojan kanssa käymme joka lauantai torilla ostoksilla, ja joskus keskiviikkoisinkin,
hän sanoo.
Vaikka heikentynyt kuulo ja näkö haittaavatkin jo lehtien lukua ja radion kuuntelua,
Perälä seuraa yhä valppain mielin maailmanmenoa. Kansainvälisen sotapolitiikan nykysuunta
tuntuu häntä erityisesti huolestuttavan.
Politiikan ja päivän puheenaiheiden seuraaminen pitävät teräsvaarin ajan tasalla ja hän
tietää hyvin miten esimerkiksi oma kansanedustajaehdokas on pärjännyt eduskunnassa. Myös
tulevissa kevään eduskuntavaaleissa hän jo tietää, kenelle hän aikoo äänensä antaa.
Juttutuokiomme lopussa Perälä haluaa vielä palata kokemuksiinsa kansakoulun
uskonnontunneilta. Hän sanoo, että se uskonnon pakkosyöttö, mitä hän koki lapsena, ei
lähde mielestä edes 95-vuotiaana. Huolestuttavinta hänestä on se, että sama aivopesu
jatkuu yhä.
- Olisi jo aika lopettaa tämä uskonnon pakkosyöttö. Satuja voisi kertoa muulla tavoin
eikä hukata arvokkaita koulutunteja joutavaan uskonnonopetukseen, Perälä painottaa.
Anneli Laakkonen ja Esa Honkanen
Kotkan Vapaa-ajattelijat ry.
|