|
Vanhan kreikkalaisen tarun mukaan nuori Ikaros ollessaan isänsä tekemillä siivillä
lennolla Kreetalta mantereelle nousi innoissaan liian lähelle aurinkoa. Tällöin aurinko
sulatti siipien kiinnitysvahan. Siivet irtosivat, Ikaros syöksyi mereen ja hukkui.
Itsetietoisen ja itseriittoisen länsimaisen kulttuurin, ja koko ihmiskunnan Ikaroshetki on
nyt koittanut.
Samalla kun suitsematon kvartaalikapitalismi on piiskannut luonnon eksponentiaalisesti
kasvavan louhimisen ja työstämisen äärimmilleen, kotiplaneettamme rajat raaka-ainelähteenä
ja loppusijoituskaatopaikkana alkavat olla vastassa. Tätä mieltä ovat Rooman klubin
lisäksi tuhannet muut tutkijat, eivätkä vain jotkut viherpiipertäjät. Maapallon suurin
kaatopaikka on yhteinen ilmakehä, ja ilmastonmuutoksen hälytyssireeni huutaa joka
hurrikaanikausi.
Mittarit punaisella
Kasvava ihmiskunta kuluttaa useilla eri tavoilla mitaten maapalloa yli sen vuosittaisen
uusiutumiskyvyn. Varovainen arvio on, että ylitys on nyt 20 - 30 prosenttia. Kestokyvyn
rajat saavutettiin monin osin jo 1970-luvun puolivälissä ja viimeistään 1980-luvulla.
Jos kaikki maailman ihmiset jollain utopiasolidaarisuudella voitaisiin nostaa
varakkaimpien kalifornialaisten energiakulutuksen tasolle, tarvittaisiin jo nyt kolme -
neljä maapalloa. Me suomalaiset kuulumme ihmiskunnan vauraimpaan ja onnekkaimpaan
viidennekseen, emmekä Helsingissä jää kalifornialaisista paljoakaan jälkeen. Vauraimman
viidenneksen globaali kulutus on satakertainen köyhimpään viidennekseen verrattuna.
Kapitalistisen taloudenpidon harhaanjohtava perinne on kaiken edistyksen käsittäminen
vain taloudelliseksi kasvuksi eli tuijottaminen bkt-lukuihin. Bkt mittaa taloudellista
puuhakkuutta, joten "suotuisa" kehitys saattaa olla kestävän kehityksen kannalta
pelkästään tuhoisaa. Näin mitaten kehitysmaat ja Venäjä ovat viime vuosina taantuneet, ja
jotkut hyvinvointivaltiot Euroopassakin ovat pysyneet paikallaan. Petokapitalismin
globaaliudessa on juostava yhä nopeammin - itsensä läkähdyksiin, että pysyisi edes
paikallaan.
Sääli tulevia sukupolvia
Hyvää tarkoittavat yksittäiset korjaustoimenpiteet, joita esimerkiksi eri puolueiden
teksteissä on kasapäin, vaikuttavat mielestäni yhtä vähän kuin parveketupakoinnin
kieltäminen, kun talo on jo tulessa. Kapitalismiuskovaiset väittävät, että vapaa
kilpailutus korjaa kaiken. Monet viimevuosikymmenien esimerkit osoittavat, että
liberalistinen talouden vapauttaminen lisää eriarvoisuutta ja saa aikaan usein enemmän
kurjuutta useimmille kuin hyvinvointia harvoille.
Esimerkiksi kilpailuun liittyvä hintojen sahaus korjaa tilannetta mielivaltaisesti
usein liian myöhään tai väärään suuntaan, esimerkkinä raakaöljyn poukkoileva hinta.
"Täyttyvällä" maapallolla vapaa taloudellinen kilpailu tuhoaa luontoa entistä tehokkaammin
ja on kestävän kehityksen pyrkimyksille usein kuolinisku.
Kokemus on osoittanut, että uudet teknologiat, esimerkiksi vihreä vallankumous ovat
hyödyntäneet eniten hyvätuloisia. Köyhimmillä ei niihin ole kykyä eikä varaa. Ihminen on
maapallon biosfäärin erottamaton osa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ei ole siis vain
utopiaetiikan sanelemaa viherpiiperrystä vaan erittäin järkevää lastenlastenlastenlastemme
hyvinvoinnin edes jonkinasteista turvaamista. Kukaan ei osaa ennustaa minkään eläimen,
kasvin tai pieneliön tulevaa arvoa. Ihmisen aikaansaama massasukupuutto on tuhansien
eliölajien kohdalla todella lopullinen.
Oy Suomi Ab, joka ylpeilee ensisijoillaan kansainvälisessä kilpailussa, on vain tähän
tuijottaessaan antanut kaiken muun olla silleen, eli Suomen hallituksen linja on
BAU-strategia (Business As Usual = ei tehdä mitään). Meidän politiikkamme on siis hankkia
välttämättömän laihdutuskuurin sijasta suuremmat (uraani)housut.
Se loppuu sittenkin
Ensimmäinen kopernikaaninen ihmisten ajattelun mullistus oli se, kun maapallo lakkasi
olemasta kaiken keskus. Muutos oli niin suuri, että kardinaalien ja muiden vastustus oli
hirmuista aina polttorovioihin asti. Muutos kesti kolme vuosisataa. Nyt meillä kaikilla on
edessä vielä perustavanlaatuisempi ajattelun pakkomuutos. Maa ei ole kaiken keskus, vaan
se on lisäksi rajallinen. Armon aikaa ajattelunmuutokselle on vain 20 - 30 vuotta.
Ihmiskunnan taloudenpidon ja oikeastaan kaikkien aktiviteettien pohjimmaisena
tiedostamattomana lähtöoletuksena on ollut monta tuhatta vuotta maapallon rajattomuus.
Siksi kun pää on nyt vetävän kädessä, perusturvallisuus on romahtanut ja tilannetta ei
haluta kerta kaikkiaan uskoa. Tämä selittää muuten ihan järkevien ihmisten hirmuisen
vihervastustuksen. Kun sulkee silmät, se auttaa vähän.
Nykyajan talouskasvun kardinaalit hyökkäävät usein välttämätöntä pakkomuutosta vastaan
typerillä liito-orava-argumenteilla, kun polttoroviotakaan ei voi käyttää. Jotta
ihmiskunta voi jotenkuten selvitä seuraavasta sadasta vuodesta, koko miekan, ristin ja
kukkaron kolmiyhteyteen rakentuva elämänkonseptimme olisi muutettava. Suuri tavisten
enemmistö ei loppujen lopuksi paljoa menetä. Saapahan ihmisarvonsa takaisin.
Kapitalismista ei tarvitse luopua, mutta se on valjastettava tiukasti yhteisen hyvän
edistämiseen. Aineellista hyvinvointia on pakko pudottaa kestävän kehityksen määräämiin
raameihin ja globaalin maailmanyhteisön yhteisesti sopimiin uomiin.
Mutta arvaan, että yhteisöllisyyden halpoihin lomalentoihin vaihtaneet minäköt eivät
Impivaarallaan barrikaadeille nouse, siksi mielestäni toivoa ei juuri ole. Tervetuloa
Pääsiäissaarelle tulevat polvet, sori, että teidän perintöhima meni vähän rikki.
|