|
Kesäkuun lopulla tietokirjailija Osmo Tammisalo sai yllättävän puhelinsoiton
Helsingin poliisilaitokselta. "Tiedät varmaan, miksi soitan", yhteyttä ottanut
poliisikomisario oli aloittanut keskustelun.
Tammisalo vastasi, ettei hän tiennyt, vaikka mielessä olikin aavistus, että puhelu
saattaisi koskea hänen Vapaa-ajattelijain liiton nettisivuilla olevia uskontokriittisiä
pilakuviaan. Nimittäin kevään
Muhammed-pilakuvajupakan yhteydessä myös Tammisalon kuvat olivat nousseet julkisuuteen,
vaikka ne olivat olleet jo lähes kymmenen vuotta Internetissä kenen tahansa
selailtavissa.
Tammisalo sai kutsun saapua Pasilan poliisiasemalle kuultavaksi epäiltynä uskontorauhan
rikkomisesta ja kansankiihotuksesta. Vähän myöhemmin samaisesta asiasta
poliisikuulusteluun kutsuttiin myös Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Robert
Brotherus. Tammisalon kuvista oli tehty rikosilmoitus ja poliisi päätti tutkia
asiaa.
- Pasilan poliisitalolla suoritettu kuulustelu oli hyvin vapaamuotoinen. Kun ammattini
tietokirjailijana tuli puheeksi, esittelin jopa Rakkauden evoluutio -teostani
komisariolle, joka kirjaa hetken selaili, Tammisalo kertoo.
Tammisalon kuvat päätyivät Internetiin pian sen jälkeen, kun ne olivat olleet esillä
Vapaa-ajattelijain liiton toimistossa Kalliossa syksyllä 1997. Näyttely, jossa oli mukana
noin 70 uskontokriittistä pilakuvaa, sai tuolloin mukavasti julkisuutta. Muun muassa
Helsingin Sanomat ja Demari tekivät siitä juttua kuvien kera. Näyttelyyn
tutustui parisensataa kävijää.
Tammisalo oli huomauttanut kuulustelussa, että nämäkin lehdet pitäisi laittaa
syytteeseen samoin perustein, jos kerran kuvien julkaiseminen on rikos.
- Samoin huomautin, että kaikkein provosoivimpia kuvia oli ollut esillä myös
Ajankohtaisen kakkosen suorassa TV-lähetyksessä tragikoomisessa Jumala-illassa keväällä.
Eikö siis myös Yleisradiota pitäisi kuulustella kyseisestä rikoksesta, hän kertoo.
Oikeus kritisoida
Tammisalon mielestä uskontorauha ei tarkoita sitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa
mitä tahansa voidaan väittää ilman kriittistä tarkastelua, ja tämän hän toi myös esille
kuulustelussa.
- Sanoin myös, että koska kaikki kristinuskon perusväittämät ovat ristiriidassa
luonnontieteiden kanssa, kenen tahansa, joka osaa arvioida todisteita, velvollisuus on
kritisoida näitä väitteitä, tarvittaessa satiirin keinoin. Lisäsin vielä, että
perustuslaissa on turvattu jokaiselle oikeus ilmaista ja julkistaa mielipiteitään
kenenkään estämättä.
Tammisalo kertoi kuulustelijalle halunneensa pilakuvillaan kritisoida uskontoja ja
niiden aiheuttamia haittoja sekä nostaa esiin uskontoihin liittyviä ongelmia ja tarjota
uskonnottoman vaihtoehdon.
- Olosuhteet saivat minut unohtamaan yhden tärkeimmistä, nimittäin
viihdytystarkoituksen, hän sanoo.
Lopuksi komisario halusi vielä tietää, mitä mieltä kuulusteltava oli jumalasta ja
kuuluiko hän Vapaa-ajattelijoiden, vaikka Tammisalolle ei oikein selvinnytkään, miten
kyseiset seikat liittyivät tutkittavana olevaan asiaan. Nuori komisario ei tuntunut edes
tietävän, mitä sana sekulaari tarkoittaa.
Päällimmäisenä kuulustelusta jäi Tammisalolle käteen kaksi seikkaa. Ensinnäkin oli
tunne siitä, miten tärkeätä työtä uskonnottomien etujärjestöt kaikkialla tekevät.
Sananvapaus, demokratia, tieteellinen maailmankatsomus tai uskonnonvapaus eivät ole
itsestäänselvyyksiä.
- Toinen se, että rikosilmoituksen eteneminen kuulusteluun saakka on minulle hyvin
lähellä uskonrauhapykälässä mainittua pyhien arvojen loukkaamista. Sanomisen vapauden
puolustamisen pitkät perinteet ovat Suomessa vain päässeet unohtumaan.
Ei perusteita syytteille
Tammisalo oli todennut kuulustelussa, ettei hänen käsityksensä mukaan rikoksen
tunnusmerkit täyttyneet kummankaan syytteen kohdalla. Samaa mieltä oli Vapaa-ajattelijain
liiton puheenjohtaja Robert Brotherus, joka omassa kuulustelussaan kiisti syyllistyneensä
sen paremmin uskonnonrauhan rikkomiseen kuin kansankiihotukseenkaan.
- Kansanryhmää vastaan kiihottamisen kiistin yksioikoisesti. "Uskonnon pyhänä pitämän
asian pilkkaaminen" katsoin joidenkin kuvien osalta toteutuneen, jos sana "pilkka"
määritellään sopivalla tavalla. Kiistin kuitenkin, että itse määrittelisin sen kyseisellä
tavalla, Brotherus kertoo.
Hän sanoo unohtaneensa omassa kannassaan erikseen korostaa sitä, että itse asiassa laki
puhuu jumalanpilkasta pilkkaamistarkoituksessa, toisin kuin kiihotuspykälän kohdalla. Ei
siis riitä, että kuva joidenkin mielestä pilkkaa heitä tai heidän pyhinä pitämiään
asioita, jos kuvan tekijöiden ja julkaisijoiden ei ole ollut tarkoitus pilkata.
- Ihmisen päänsisäisiä tarkoituksia ei toki voi koskaan todistaa suuntaan tai toiseen,
mutta kannattaneeko tuota kokonaan kiistää, sillä jos meidät tuomitaan jumalanpilkasta,
niin saadaanpahan mielenkiintoinen ennakkotapaus ja nostettua asioita keskusteluun,
Brotherus toteaa.
Puheenjohtajan parituntisesta juttutuokiosta Pasilan poliisitalolla ks. myös
pääkirjoitus.
|