|
Yksi kaveri kertoi kerran, että suomalaiset katsovat liikaa saksalaisia dekkareita, kun
etsivät kaikkialta syyllisiä. Minusta syyllisten etsintä kuuluu ihmisluontoon. Kaikella on
syynsä ja seurauksensa.
Uskonnollisesti
Paikallinen valtiokirkkomme osaa selittää syyt. Ensimmäinen syy on tietysti jumala,
jota ei sitten millään saa perusteltua rationaalisti olemassa olevaksi. Kun väitteen
esittäjällä on todistamisen taakka niin ei onnistu. Perusolettamuksissaan epäonnistuneella
kirkolla on kuitenkin oiva oppi synneille. Kertaheitolla jumalan poika vapautti armollaan
synneistä kaikki, jotka häneen uskovat.
Kautta historian kirkko on ensin syyllistänyt jäsenensä, pistänyt katumaan ja
vapauttanut sitten lampaansa erilaisin rituaalimenoin. Jäsenkaarti on sitten taas saanut
jatkaa synnillistä elämäänsä rauhassa turhista syyllistymättä. Katolinen kirkko taas on
ripittämällä tiuhempaan tahtiin mahdollistanut syyllisyydestä vapautumisen. Muilla
uskonnoilla on omat jekkunsa.
Peruslähtökohta on kuitenkin aina syyllistäminen. Ihminen on sen verran laumaeläin ja
ajattelevainen, että imaisee helposti syyllisyyksiä itseensä oli sitten tehnyt mielestään
pahojaan tai ei. Syyllisyyden kokeminen on syvällä jokaisessa ihmisyksilössä ja
erityisesti syyllistämällä ruokitaan sen säilymistä tiedostamattoman syövereissä.
Syyllistäjälle usein myös alistutaan varsinkin, jos se tarjoaa mekanismin tai tavan
vapautua syyllisyydestä.
Kasvatuksellisesti
Jo omastakin lapsuudesta muistaa, että vaikkei uskonnollisia täkyjä käytettykään, niin
syyllisyyttä koki monella lailla. Kun tarvitsi hyväksyntää, niin joku omantunnon kaltainen
päässä välillä kolkutti. Kun lapsi oppii yhteiskunnan oikeaa ja väärää, niin vanhemmilla
on temppunsa ennen viranomaisia sosiaalistaa jälkikasvunsa.
Kun fyysisesti ei lapseen saa puuttua suoranaisesti niin sitten pelataan henkisillä
keinoilla. Kuinka moni meistä vanhemmista voi sanoa, ettei ole aiheuttanut syyllisyyden
tuntoja lapsiinsa tieten tai tietämättömyyttään? Ovatko itseen kohdistuneet
kasvatusmenetelmät vain pienin kehitysaskelin siirtyneet seuraavaan sukupolveen? En halua
syyllistää muita saatikka itseäni, mutta näin voi hyvinkin olla.
Vallanpidollisesti
Turvallisempaa syyllistämisestä on puhua yleisesti, niin ei oma napa ole vaarassa. Kun
kurkkasin netistä otsikon hakusanalla linkkejä, niitähän oli lähes 16 000 ja yhdeltäkin
linkiltä vielä pariin sataan keskustelulinkkiin. Löytyi sieltä vapaa-ajattelijain
sivutkin. Kristillisesti sanoen se, kuka heittää ensimmäisen kiven on syyllistäjä ja kehen
osuu on syyllistetty.
Jos järjestäytyneet uskonnot osaavat pitää katraansa kasassa
syyllistämis-vapauttamis-ketjullaan niin tekevät muutkin vallanpitäjät samoin.
Syyllistämistä voidaan myös käyttää aivan argumentaation välineenäkin.
Muistan kun parikymmentä vuotta sitten lama-aikana syyllistettiin suomalaisia
kulutusjuhlista. Lama oli tavisten syy. Taisi olla myöhemmässä katsannossa kyllä ihan vain
omaisuuden uusjakoa ja oikeita syyllisiä ei koskaan saada millekään tuomiopenkille.
Työttömyys oli ennen ihmisten oma syy ja työttömät luokiteltiin b-kansalaisiksi. Työtön
kärsi häpeää ja oli muiden elätti. Moni ihan oikeasti koki syyllisyyttä ja huonommuuden
tunnetta, kun joka puolelta syyllistettiin.
Nyt voidaan syyllistää yrityksiäkin, kun siirtävät toimintansa muualle Suomesta.
Yrityksillä vaan ei ole omaa sielun elämää, joten ne eivät syyllisyyttä koe. Tuskin
omistajatkaan, sillä heillähän saattaa olla armo tai muu synninpäästö takataskussa
pienellä sijoituksella jonkin uskonnon piikkiin.
Julkisuuden kautta, joka on vallanpitäjien hallussa, voidaan syyllistää jopa kansoja,
valtioita. Tällöin syyllistämistä ei tosiasiassa koe kuin joku syytöksen kohteena oleva
toinen vallanpitäjä, mutta propagandaan syyllistäminen sopii molemmin puolin.
Vallanpitäjät tarvitsevat yksinkertaistuksia joskus hyvinkin järjettömien tekojensa
perusteiksi. Vai miltä kuulostaa pahan akselit, terroristivaltiot jne. sutkautukset
vakavissa asioissa? Ei ihme, että siellä täällä eri valtioiden kansalaiset häpeävät omia
johtajiaan ja kokevat syyllisyyttä, kun eivät saa vaihdettua heitä edes demokraattisesti.
Vallanpitäjillä kun tahtoo olla kainalossaan ne omat ensimmäiset kivet.
Taloudellisesti
Syyllistämällä tehdään myös rahaa. Iso bisnes pyörii ihmisten terveyden ja kauneuden ja
muun hyväksynnän ympärillä. Laumassa täytyy olla hyväksytty ja se maksaa. Ja kun kuljet
laumassa, niin kuviteltu keskiverto on turvallisinta. Pitää olla luonnollisen kaunis,
hyvin toimeentuleva, sopusuhtainen, liikunnallisen terve, ikinuorekas, ravintotietoinen ja
alituisen sopeutuvainen ja altis uutuuksille. Ja kun kukaan - tai äärimmäisen harva -
tällainen on, on käytettävä ja kulutettava niin monenlaista mönjää, troppia, laitetta,
ettei uppoa syyllistämään itseään pitkäksi aikaa.
Mainosmiehet ja -naiset temput osaavat markkinoidessaan meille uusia tarpeita, jotta
olisimme entistä ehompia muitten silmissä. Ja tyytyväisiä itseemme muiden kautta. Niin
moni erilaisuus jota kaupitellaan on hyvin samanlaista massatuotannoissa massoille.
Terveydellisesti
Syyllistäminen on rikos, jos se on henkistä väkivaltaa. Kiusatut ja uhrit kokevat usein
syyllisyyttä. Jos raiskatulle todetaan tai annetaan ymmärtää, että syy olikin kohteessa
eikä tekijässä niin vääryys moninkertaistuu. Koulussa tai työpaikalla kiusatut usein
vaikenevat, tuntevat häpeää ja syyllisyyttä. Mistä vain ryhmästä ulosheitetyt kokevat
yksinjäämisen ja syyllisyyden vajaavaisuudestaan.
Kun päähän potkittuja lyödään syyllistämällä, ei ole ihme, jos joskus epätoivoinen
kosto kourii. Heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen taas voi käpertyä itseensä ja
sairastua lopullisesti ahdistuksissaan. Kuinka moni syyllistetty on tehnyt itsemurhan, on
arvailujen varassa. Eikä syyllistäjiä valitettavasti saada edes viimeiselle tuomiolle.
Tosiasiallista syyllistämistä tapahtuu myös terveyden nimissä. Vaikka kuinka todetaan,
ettei ylipainoisia, tupakkaa polttavia, viinaa juovia, huumeiden käyttäjiä jne. huonoa
elämää viettäviä ole hyvä hoitaa syyllistämällä niin sitä vain tapahtuu. Jotkut ovat ihan
sitä mieltä, että eräänlainen syyllistävä pelottelu on paikallaan, jotta ihmiset
heräisivät ajattelemaan terveyttään ja elintapojaan.
Mene ja tiedä kuinka tehokasta syyllisen pahan olon tuottaminen "paremman"
tavoittelussa tai nimissä sitten oikeastaan on? Ei kai kaikki hyvä voi tulla
syyllistämällä?
Ekologisesti
Voisiko sitten olla oikeasti jotain syyllisyyttä, josta kumpuaa hyvää? Voisiko siis
olla oikeutettua syyllistämistä? Väärät ja epäoikeudenmukaiset syyllistämiset tuntuvat
löytyvän aika helposti.
Joku aika sitten eräs menestynyt nuorisopoliitikko syyllisti koko suuret ikäluokat
nykyisestä ja tulevasta huonosta tulevaisuudesta. Monet ekologit ovat syyllistäneet koko
ihmiskunnan maapallon tuhoamisesta. Väkirikkaat valtiot syyllistävät rikkaat lännen maat
köyhyydestään.
Joitain isoja asioita tuntuu olevan, jossa ainakin minuun kolahtaa kuin koiraan
syyllisyys. Ja hetihän iskee selittely, että enhän minä nyt niin hirveästi kuluta ja
minkäs minä sille mahdan, että olen syntynyt suomalaiseksi kerskatuhlaajaksi nälkäänäkevän
slummissa elävän sijaan. Ja jos tämänkin jutun tarkemmin lukee, niin kyllä kaikki muut
tahot on syyllistetty rivien välissä kuin minut itseni.
Syyllistämisellä näyttää olevan vähän suojanokituksen piirteitä. Kun itse ehtii ensin,
niin voi suojautua muiden syyllistämisiltä. Raadollista mutta totta.
Teuvonneuvo
Syiden ja seurausten ketju on loputon. Kun kullakin ihmisellä on oikeasti vain oma pää,
niin se kannattaa pitää tervejärkisenä. Syyllisyyksien kokeminen on päissämme, ei niistä
pääse irti. On vain tultava toimeen kaikenlaisten ajatusten kanssa, mitä mieleen
tulee.
Aina kuitenkin kannattaisi välillä huilauttaa aivojaan vaikka sitten dekkarilla, jossa
oikeat syylliset saadaan telkien taa. Tai voihan lukea jonkun muun kirjan, niin ainakin
poistuisi syyllisyys siitä, ettei koskaan ehdi lukea kirjoja.
teutori
|