|
Politiikkaa?
Vapaa-ajattelijoiden liiton säännöissä todetaan, että liitto on "poliittisesti
sitoutumaton". Tämä saattaa tuntua selkeältä rajaukselta, mutta silti vapaa-ajattelijoiden
sähköpostikeskustelussa on kuluneen vuoden aikana syntynyt turhankin kiivaita poliittisia
väittelyitä.
Vapaa-ajattelijoita yhdistää kriittinen suhtautuminen uskontoihin, mutta poliittisten
mielipiteiden saralla tunnumme olevan harvinaisen hajanainen joukko. Vasemmisto - oikeisto
-akselilla mielipidekirjo yltää punaisimmasta kommunismista radikaaliin
markkinaliberalismiin. Ja miksipä ei, sopiihan uskonnottomuus järkiperäisenä vaihtoehtona
hyvin yhteen kaikkien järkiperäiseltä pohjalta ponnistavien poliittisten suuntausten
kanssa.
Tietosanakirja määrittelee politiikan "prosessiksi, jonka kautta tehdään
yhteiskunnallisia päätöksiä". Poliittisen pidättyväisyyden keskustelussamme tekee
vaikeaksi se, että monet tavoitteemme ovat tosiasiassa poliittisia. Me haluamme
yhteiskunnallisia päätöksiä uskontojen etuoikeuksien poistamisesta ja esimerkiksi uskonnon
poistamista kouluopetuksesta. Nämä ovat poliittisia tavoitteita, usein vaatien
lakimuutoksia, ja me olemme valmiit niitä edistämään kannanottojen ja jopa suoranaisen
poliittisen lobbauksen keinoin.
Voitaisiin toki ajatella, että rajaamme poliittisen keskustelun koskemaan vain
uskonnottomuuteen liittyviä aiheita. Mutta tällainenkin rajaus olisi vaikea, kuten
presidenttiehdokkaista vaalien alla listalla käyty sanailu osoittaa. Sauli
Niinistön ja Tarja Halosen mahdollisista kytköksistä uskontoihin ja
"paremmuudesta" uskonnottoman äänestäjän kannalta väännettiin kättä antaumuksella.
Yleisemmällä tasolla kiisteltiin siitä, missä määrin ehdokkaan valinta tulisi tehdä
tämän uskonnon perusteella ja missä määrin muiden tekijöiden, esimerkiksi hänen
oikeisto-vasemmisto -profiilinsa perusteella. Osa keskustelijoista olisi halunnut
presidenttiaiheen kokonaan listalta pois vedoten säännöissämme mainittuun poliittiseen
sitoutumattomuuteen - ja kuitenkin aiheella oli mielestäni hyvin selkeä kytkös
uskonnottomuuteen.
Jopa talous- ja veropolitiikka, joissa sisäisen vasemmistomme ja
oikeistoliberalistiemme erot ehkä eniten kulminoituvat, kytkeytyy vahvasti yksilönvapauden
ja auktoriteettien väliseen suhteeseen - argumentteihin, joita käytämme voimakkaasti
uskontokritiikissämme. Ja näissäkin kysymyksissä kirkko on ruvennut tekemään kannanottoja,
nähdäkseni enimmäkseen vasemmiston hengessä hyvinvointiyhteiskunnan retoriikkaa
hyödyntäen.
Sääntöjemme mainitsemaa poliittista sitoutumattomuutta ei mielestäni pidä tulkita
politiikasta vaikenemiseksi. Koko kohta voitaisiin toki epäselvyytensä vuoksi poistaa,
mutta niin kauan kuin se säännöissämme on, voitaneen se tulkita pidättäytymisenä
suosimasta kannanotoissamme mitään yksittäistä poliittista puoluetta tai ideologiaa. Ja
jos liitto saa mahdollisuuden lobata tavoitteitaan jonkun puolueen kautta, mahdollisuudet
käytettäköön, olipa sitten kyseessä vasemmistoliitto, kokoomus tai vihreät.
Politiikkaa pohtiessamme on kuitenkin tärkeää muistaa, kuinka vaikeita poliittiset
kysymykset ovat. On paljon helpompaa todistusaineistoa tutkimalla selvittää, että jumalat
ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta kuin määrittää onko oikeudenmukaisuuden ja
onnellisuuden maksimoivassa yhteiskunnassa tuloveroprosentti 0,50 vai 100.
Robert Brotherus
|