Numeron 3/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto


Vapaa Ajattelija 3 - 2006

62. vuosikerta




Ilpo V. Salmi



Miekan, ristin ja kukkaron pyhä kolminaisuus



Globaalissa maailmassa yhteiskuntien on pakko pysyttäytyä erossa uskonnoista, muuten edessä on kaaos, arvelee Ilpo V. Salmi oheisessa artikkelissaan, jossa hän pohtii valtion ja kirkon erottamista globaalista näkökulmasta.

Kun perehtyy maailmanlaajuisesti ristiretkien ja alusmaiden valloituksen todella häpeälliseen historiaan, ymmärtää, että toiset (alistetut) eivät pahemmin hurraa meidän uskonnonvapausretoriikkamme onttoudelle. Kristinusko tuotti inkvisition kylkiäisenä oikeusvaltion ja lukutaidon pääasiassa siksi, että alamaiset lukisivat kristinuskon pyhiä kirjoja.

Esimerkiksi lännen (ja idän) Suomeen tekemää miekkakäännytystä seurasi puolen vuosituhannen riisto, alistaminen ja kuiviin imeminen. Tämä on se pyhäkoulun raadollisempi puoli.

Kapitalismin syntyessä renessanssin ajan eurooppalaisissa kaupungeissa koko maanosa oli jo kristinuskon eri suuntausten vallassa. Tällöin vapaan rahan ansaitsemisen ja kristinuskon periaatteet oli vaikka väkisin saatava toisiinsa muodollisesti soveltuviksi. Tämä onnistui niin hyvin, että voidaan jopa väittää: ilman kristinuskoa ei olisi kapitalismia ja päinvastoin.

Ajattelun arkkitehtejä olivat muun muassa Benjamin Franklin Amerikassa ja Jean Calvin Euroopassa.

Sosiologi Max Weber on analysoinut ja kuvannut tätä kristinuskon ja kapitalismin epäpyhää allianssia oivallisesti jo sata vuotta sitten kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Miekan, ristin ja kukkaron pyhä kolminaisuus on Weberin mukaan tehnyt länsimaisesta kulttuurista voittamattoman ja mahdollistanut sen maailmanvalloituksen ja globaalin hegemonian. Alusta asti siihen on sisältynyt rajattoman kasvun ideologia ja muiden kulttuurien vähättely. Mulle kaikki heti ja synninpäästö kaupanpäälle...



Ranskan vallankumouksen tekijöiden tavoite oli uskonnon hävittäminen tai ainakin valtion ja kirkon täysi erottaminen eli uskonnottoman valtion perustaminen. Periaatteellisena syynä oli voimakas uskonnonvastaisuus ja sekulaari humanismi. Käytännön tavoitteena oli murtaa paavin valta.

Tavoite saavutettiin kuitenkin vain osittain. Esimerkiksi vallankumoukseen liittyvä ajanlaskun uudistus ei onnistunut ja Napoleon joutui palauttamaan vanhan gregoriaanisen ajanlaskun voimaan 1806.

Itsenäistyneessä Yhdysvalloissa taas tilanne oli erilainen. Perustajaisät olivat useimmiten syvästi uskonnollisia, olihan monien uudelle mantereelle muuton syy ollut uskonnollista vainoa pakeneminen. Kristinuskon eri suuntauksia oli hyvin monia.

Uskonnolliskristillisen konsensuksen aikaansaaminen tässä tilanteessa oli siis mahdotonta ja siksi ainoaksi perustuslain ratkaisuksi tuli liittovaltion täysi neutraalius uskontojen suhteen. Tämän periaatteen tärkein käytännön sovellusalue on valtion tarjoama kouluopetus. Kuitenkin Yhdysvallat on maailman uskonnollisimpia yhteiskuntia.

Kun siirrytään nykyaikaan, muistettakoon, että EU:n perustuslakia sorvattaessa uskonnollinen neutraalius säilyi yhtenä periaatteena, vaikka katolisen kirkon ja muiden kristittyjen lobbaus oli hirmuinen. Vain vaivoin pystyttiin estämään se, että perustussäädöksiin olisi otettu maininta eurooppalaisen sivistyksen "pääosin kristillisestä arvopohjasta".



Jos maapallon resurssit olisivat rajattomat, kapitalismin ristiretki voisi jatkua loputtomiin. Maapallon käytön rajat on kuitenkin saavutettu ja ylitetty jo vuosia sitten. Kasvuideologian aika on siis peruuttamattomasti ohi.

Ihmiskunta on joutunut kovimman haasteensa eteen. Jotta tuho ja slummiutuminen voidaan välttää, koko kulttuurista elämäntapaa on muutettava. Lähivuosina on saatava aikaan kansallisvaltioiden välisiä globaalitasoisia hyvinkin radikaaleja päätöksiä, joiden eettinen pohja on oltava vedenpitävästi ja ristiriidattomasti todella yleisinhimillistä.

Moniarvoisen globaalin maailmanyhteisön yhteiselo vaatii toisen ajattelun suvaitsemista aivan toisenlaisella aktiivisuudella kuin tähänastinen parhaimmillaan hyväntahtoinen eristäytyvä sietäminen. Silloin ainut mahdollinen yhteinen hedelmällinen korrekti arvopohja on sekulaarin humanismin ihmiskuva.

Eli myös Suomen valtion on oltava täysin puolueeton ja uskonnoton. Mikään yleisekumeeninen toisen suvaitseminen ei riitä, koska se sisältää pohjimmiltaan suopean alistavan ristiretkeläisyyden ajatuksen.

Suomessa työväenliike on tähdännyt aikoinaan valtion ja kirkon erottamiseen. Nyt se hetki on todella tullut.

Väitetään, että Suomessa on jo uskonnonvapaus. Miksi sitten valtiopäivien avajaisiin liittyvät menot pidetään kristittyjen päätemppelissä.

Kouluopetuksessa olisi satsattava nykyistä enemmän elämänkatsomustiedon opetukseen ja jo antiikin pohjalta nousevaan yleisinhimilliseen eettisyyteen. Et-opetus ja etiikan filosofia on oltava entistä keskeisemmässä roolissa. Tunnustuksellinen uskonnon opetus on selvästi jätettävä kunkin uskontokunnan omaehtoiseksi projektiksi. Ei tehdä samoja virheitä kuin Yhdysvalloissa, jossa ajattelun eettiset alueet on jätetty uskonnon ja pappien tontille.

Antiikista nousevat pyhät: totuus, hyvyys, kauneus ovat yhä yleisinhimillisiä pysyviä eettisiä lähtökohtia ja ne on asetettava koko koulutuksen läpäisyperiaatteeksi. Samalla kun et-opetukselle varataan entistä keskeisempi rooli koulun opetussuunnitelmissa, on saatava mukaan myös toinen entistä tärkeämpi osio, kestävän kehityksen käytäntöjen perusopetus. Sitäkin on viime aikoina jo opetettu.



Tulevan EU-puheenjohtajamaan Suomen ja muiden pohjoismaiden haasteena on skandinaavisen hyvinvointivaltion ideoiden ja toteutuskeinojen aivovienti muille Euroopan kansallisvaltioille ja myös Euroopan ulkopuolelle. Tämä meidän brändimme puree vain arvopohjaltaan täysin sekulaarina.

Kirkon täydelle erottamiselle valtiosta on siis olemassa ennen kaikkea globaali tilaus. Vastaava muutos tehtiin Ruotsissa muutama vuosi sitten. Yllätys yllätys - se tapahtui täysin kivuttomasti ja miltei huomaamatta.

Emme siis tässä yhteydessä julista ateismia eikä edes agnostisismia. Haluamme vain valtion ja kirkon täysin erillisiksi Suomessakin.




Numeron 3/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto