Numeron 3/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto


Vapaa Ajattelija 3 - 2006

62. vuosikerta





Älyllistä suvaitsevaisuutta vapaa-ajatteluun



Uskonnottomat ovat maailman suvaitsevaisimpia ihmisiä, koska he perustavat katsantonsa älyllisiin pohdintoihin, sanoo vapaa-ajattelijoissa pitkää päivätyötä tehnyt Juha Kukkonen. Hän patistaa vapaa-ajattelijoita tekemään suvaitsevaisuustyötä myös omissa yhdistyksissään.

Helsingin vapaa-ajattelijoissa vaikuttava Juha Kukkonen ottaa esimerkin Turkissa äskettäin sattuneesta tapauksesta, jossa nuori lakimies tunkeutui hallinto-oikeuden rakennukseen Ankarassa, julisti olevansa "Allahin soturi" ja ampui viittä tuomaria. Heistä yksi kuoli myöhemmin haavoihinsa. Välikohtaus johti valtaisiin mielenosoituksiin, joissa vaadittiin Turkin säilyttämistä maallisena valtiona.

- Ei niissä kehotettu tappamaan harhaoppisia tai vaadittu kuolemantuomioita toisin kuin Muhammed-pilakuvien julkaisusta suuttuneiden muslimien mielenosoituksissa, Kukkonen muistuttaa.

Kukkosen mielestä ero uskovien ja uskonnottomien välillä näkyy paljaimmillaan juuri suhtautumisessa väkivaltaan. Kun uskonnottomat yleensä yrittävät vaikuttaa kanssaihmisiin vetoamalla järkeen, uskovaiset mieluusti poistaisivat vääräuskoiset muonavahvuudesta.

- Tavalla tai toisella, uskonnot ovat hyvin usein väkivallan puolella ja siksi esimerkiksi fundamentalistien on niin helppoa tarttua aseisiin, hän pohtii.

Kukkosen mielestä uskonnottomat ovat maailman suvaitsevaisimpia ihmisiä, koska he eivät etsi olemassa olonsa oikeutusta mistään uskonnollisesta opinkappaleesta. He eivät myöskään pidä itseään muita parempina siksi, että olisivat jonkin kaiken yläpuolella olevan jumalallisen olennon erityissuojeluksessa.

Kukkonen on seurannut erityisen huolissaan islamilaisen maailman kuohuntaa ja suomalaisten ymmärtävää suhtautumista muslimirähinöitsijöihin. Esimerkiksi viime kevään Muhammed-pilakuvajupakassa jopa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon edustajat puolustelivat suvaitsevaisuuden nimissä muslimien vastahyökkäyksiä.

- Todellista suvaitsevaisuutta olisi ollut se, että kunnioitetaan niiden näkemyksiä, jotka puolustavat länsimaissa hyväksyttyjä ihmisoikeuksia ja sananvapautta, hän sanoo.

Vapaa-ajattelu näkyvämmäksi

Juha Kukkonen toimi Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerinä vuodesta 1993 lähtien yhtäjaksoisesti viime kesän liittokokoukseen saakka lukuun ottamatta kahden vuoden puheenjohtajan postia sen jälkeen, kun silloinen puheenjohtaja Kari Saari menehtyi kesken vaalikauden 1997.

Hän tietää kokemuksesta, että vapaa-ajattelijoiden itsensäkin kannattaisi tehdä suvaitsevaisuustyötä omissa yhdistyksissään ja miettiä, miten viesti tästä saataisiin iskostettua laajemminkin yhteiskuntaan.

Kukkonen myöntää toki, että vapaa-ajattelijoiden ei ole aina kovin helppoa saada ehdotuksiaan läpi sen paremmin julkisuudessa kuin eri virkamiesportaissakaan.

- Osittain saamme syyttää tästä itseämme. Olemme olleet aivan liian näkymättömiä suomalaisessa keskustelussa. Esimerkiksi viime vuosien kirkostaeroamisbuumi ei ole juurikaan kasvattanut vapaa-ajattelijoiden yhdistysten jäsenmääriä. Ihmiset eivät tiedä, mitä nämä yhdistykset ovat ja mitä ne tekevät, Kukkonen harmittelee.

Toisaalta myönteistäkin kehitystä on tapahtunut. Kiitos siitä lankeaa ennen kaikkea tamperelaisille vapaa-ajattelijoille, jotka lanseerasivat näyttävän kirkostaeroamiskampanjan internettiin.

- Internet on loistava keksintö, koska sen kautta kuka tahansa voi saada julki ajatuksensa ja näkemyksensä. Vapaa-ajattelijoiden kannattaa todella hyödyntää kaikki sen tarjoamat mahdollisuudet, Kukkonen toteaa.

Uskonnottomille samat palvelut

Uskonnottomien näkyvyyttä suomalaisyhteiskunnassa on viime vuosina epäilemättä lisännyt myös se, että viime vuosikymmenen lopulla vapaa-ajattelijat perustivat Pro-Seremoniat -palvelukeskuksen, joka tarjoaa samanlaisia seremoniapalveluja kuin mitä ihmiset kirkosta hakevat, mutta ilman uskonnollista rekvisiittaa.

- Kaikenlaiset tutkimukset ja mielipidekyselyt osoittivat, että ihmiset pysyvät kirkossa etupäässä siksi, että saavat tarvitsemansa seremoniapalvelut sieltä. Päätimme silloin, että meidän on tehtävä asialle jotain ja tarjottava samat palvelut tavalla tai toisella heille, Kukkonen kertoo.

Pro-Seremonioiden menestystarina osoittaa, että pienilläkin voimavaroilla voidaan saada suuria aikaan, kun on ideoita ja tahtoa ideoiden läpiviemiseksi. Pro-Seremonioista ihmiset voivat saada apua ja neuvoja muun muassa uskonnottomien hautajaisten, häiden tai nimiäisten järjestämiseen.

Kukkonen myöntää, että pelkästään talkoovoimin ei Pro-Seremoniat -palvelukeskuksen kaltaista toimintaa voi mikään yhdistys pitkän päälle pyörittää. Seuraava askel olisikin saada päättäjät vakuuttuneeksi siitä, että tämä on sen kaltaista toimintaa, jota myös yhteiskunnan kannattaisi tukea esimerkiksi avustamalla juhlapuhujien kouluttamista.

- Meillä on vahvaa näyttöä siitä, että me pystymme tuottamaan ilman ulkopuolista apuakin tällaista palvelua, jota ihmiset todella tarvitsevat, Kukkonen vakuuttaa.

Tasa-arvon nimissä yhteiskunnan pitäisi tarjota kaikille kansalaisille samat palvelut koskee ne sitten perhejuhlien järjestämistä tai henkistä tukea vaikeissa elämäntilanteissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista niin kauan kuin nämä palvelut on sysätty kirkon kontolle.

- Esimerkiksi vankiloissa saattaisi olla hyvä, että joku uskonnoton opettaisi vankeja oppimaan virheistään sen sijaan että pappi käy patistamassa heitä pyytämään anteeksi tekosiaan. Samoin sairaaloissa pitäisi olla muitakin henkisen tuen antajia kuin vain sairaalapastoreita, Kukkonen pohtii.

Uskonnottomien palvelujen ideointi ja kehittäminen antaa Kukkosen mukaan myös vapaa-ajattelijoille itselleen mielekästä tekemistä, vahvistaa heidän ulkoista näkyvyyttään ja luo uskottavuutta vapaa-ajattelijoiden toimintaa ja päämääriä kohtaan laajemminkin.

- Pitkässä juoksussa jäsenistön määräkin todennäköisesti tulee kasvamaan, hän arvelee.




Numeron 3/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto