|
Helsingin vapaa-ajattelijoissa vaikuttava Juha Kukkonen ottaa esimerkin Turkissa
äskettäin sattuneesta tapauksesta, jossa nuori lakimies tunkeutui hallinto-oikeuden
rakennukseen Ankarassa, julisti olevansa "Allahin soturi" ja ampui viittä tuomaria. Heistä
yksi kuoli myöhemmin haavoihinsa. Välikohtaus johti valtaisiin mielenosoituksiin, joissa
vaadittiin Turkin säilyttämistä maallisena valtiona.
- Ei niissä kehotettu tappamaan harhaoppisia tai vaadittu kuolemantuomioita toisin kuin
Muhammed-pilakuvien julkaisusta suuttuneiden muslimien mielenosoituksissa, Kukkonen
muistuttaa.
Kukkosen mielestä ero uskovien ja uskonnottomien välillä näkyy paljaimmillaan juuri
suhtautumisessa väkivaltaan. Kun uskonnottomat yleensä yrittävät vaikuttaa kanssaihmisiin
vetoamalla järkeen, uskovaiset mieluusti poistaisivat vääräuskoiset muonavahvuudesta.
- Tavalla tai toisella, uskonnot ovat hyvin usein väkivallan puolella ja siksi
esimerkiksi fundamentalistien on niin helppoa tarttua aseisiin, hän pohtii.
Kukkosen mielestä uskonnottomat ovat maailman suvaitsevaisimpia ihmisiä, koska he eivät
etsi olemassa olonsa oikeutusta mistään uskonnollisesta opinkappaleesta. He eivät myöskään
pidä itseään muita parempina siksi, että olisivat jonkin kaiken yläpuolella olevan
jumalallisen olennon erityissuojeluksessa.
Kukkonen on seurannut erityisen huolissaan islamilaisen maailman kuohuntaa ja
suomalaisten ymmärtävää suhtautumista muslimirähinöitsijöihin. Esimerkiksi viime kevään
Muhammed-pilakuvajupakassa jopa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon edustajat
puolustelivat suvaitsevaisuuden nimissä muslimien vastahyökkäyksiä.
- Todellista suvaitsevaisuutta olisi ollut se, että kunnioitetaan niiden näkemyksiä,
jotka puolustavat länsimaissa hyväksyttyjä ihmisoikeuksia ja sananvapautta, hän sanoo.
Vapaa-ajattelu näkyvämmäksi
Juha Kukkonen toimi Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerinä vuodesta 1993 lähtien
yhtäjaksoisesti viime kesän liittokokoukseen saakka lukuun ottamatta kahden vuoden
puheenjohtajan postia sen jälkeen, kun silloinen puheenjohtaja Kari Saari
menehtyi kesken vaalikauden 1997.
Hän tietää kokemuksesta, että vapaa-ajattelijoiden itsensäkin kannattaisi tehdä
suvaitsevaisuustyötä omissa yhdistyksissään ja miettiä, miten viesti tästä saataisiin
iskostettua laajemminkin yhteiskuntaan.
Kukkonen myöntää toki, että vapaa-ajattelijoiden ei ole aina kovin helppoa saada
ehdotuksiaan läpi sen paremmin julkisuudessa kuin eri virkamiesportaissakaan.
- Osittain saamme syyttää tästä itseämme. Olemme olleet aivan liian näkymättömiä
suomalaisessa keskustelussa. Esimerkiksi viime vuosien kirkostaeroamisbuumi ei ole
juurikaan kasvattanut vapaa-ajattelijoiden yhdistysten jäsenmääriä. Ihmiset eivät tiedä,
mitä nämä yhdistykset ovat ja mitä ne tekevät, Kukkonen harmittelee.
Toisaalta myönteistäkin kehitystä on tapahtunut. Kiitos siitä lankeaa ennen kaikkea
tamperelaisille vapaa-ajattelijoille, jotka lanseerasivat näyttävän
kirkostaeroamiskampanjan internettiin.
- Internet on loistava keksintö, koska sen kautta kuka tahansa voi saada julki
ajatuksensa ja näkemyksensä. Vapaa-ajattelijoiden kannattaa todella hyödyntää kaikki sen
tarjoamat mahdollisuudet, Kukkonen toteaa.
Uskonnottomille samat palvelut
Uskonnottomien näkyvyyttä suomalaisyhteiskunnassa on viime vuosina epäilemättä lisännyt
myös se, että viime vuosikymmenen lopulla vapaa-ajattelijat perustivat Pro-Seremoniat
-palvelukeskuksen, joka tarjoaa samanlaisia seremoniapalveluja kuin mitä ihmiset kirkosta
hakevat, mutta ilman uskonnollista rekvisiittaa.
- Kaikenlaiset tutkimukset ja mielipidekyselyt osoittivat, että ihmiset pysyvät
kirkossa etupäässä siksi, että saavat tarvitsemansa seremoniapalvelut sieltä. Päätimme
silloin, että meidän on tehtävä asialle jotain ja tarjottava samat palvelut tavalla tai
toisella heille, Kukkonen kertoo.
Pro-Seremonioiden menestystarina osoittaa, että pienilläkin voimavaroilla voidaan saada
suuria aikaan, kun on ideoita ja tahtoa ideoiden läpiviemiseksi. Pro-Seremonioista ihmiset
voivat saada apua ja neuvoja muun muassa uskonnottomien hautajaisten, häiden tai
nimiäisten järjestämiseen.
Kukkonen myöntää, että pelkästään talkoovoimin ei Pro-Seremoniat -palvelukeskuksen
kaltaista toimintaa voi mikään yhdistys pitkän päälle pyörittää. Seuraava askel olisikin
saada päättäjät vakuuttuneeksi siitä, että tämä on sen kaltaista toimintaa, jota myös
yhteiskunnan kannattaisi tukea esimerkiksi avustamalla juhlapuhujien kouluttamista.
- Meillä on vahvaa näyttöä siitä, että me pystymme tuottamaan ilman ulkopuolista
apuakin tällaista palvelua, jota ihmiset todella tarvitsevat, Kukkonen vakuuttaa.
Tasa-arvon nimissä yhteiskunnan pitäisi tarjota kaikille kansalaisille samat palvelut
koskee ne sitten perhejuhlien järjestämistä tai henkistä tukea vaikeissa
elämäntilanteissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista niin kauan kuin nämä palvelut on
sysätty kirkon kontolle.
- Esimerkiksi vankiloissa saattaisi olla hyvä, että joku uskonnoton opettaisi vankeja
oppimaan virheistään sen sijaan että pappi käy patistamassa heitä pyytämään anteeksi
tekosiaan. Samoin sairaaloissa pitäisi olla muitakin henkisen tuen antajia kuin vain
sairaalapastoreita, Kukkonen pohtii.
Uskonnottomien palvelujen ideointi ja kehittäminen antaa Kukkosen mukaan myös
vapaa-ajattelijoille itselleen mielekästä tekemistä, vahvistaa heidän ulkoista
näkyvyyttään ja luo uskottavuutta vapaa-ajattelijoiden toimintaa ja päämääriä kohtaan
laajemminkin.
- Pitkässä juoksussa jäsenistön määräkin todennäköisesti tulee kasvamaan, hän
arvelee.
|