Numeron 2/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto


Vapaa Ajattelija 2 - 2006

62. vuosikerta



(Artikkeli on aiemmin julkaistu Tampereen yliopiston Aikalainen-lehdessä 4/2006)


Esa Aallas



Pilkataan kuin vierasta sikaa



Kun länsi kritisoi naisten vainoa, pakkoavioliittoja tai ilmaisunvapauden rajoituksia islamissa, pitävät Lähi-Idän diktatuurit näitä näkemyksiä imperialismina, sanoo toimittaja Esa Aallas, joka kävi alkuvuodesta tutkailemassa sananvapauden rajoja Libyassa.

Yht'äkkiä postimerkkejä arkista repivä virkailija pomppaa ylös tiskin takaa ja kiertää vierelleni. Mies levittää kainaloonsa nappaamansa mattorullan kivilattialle jalkojeni juureen ja tarjoaa tilaa myös minulle. Pakanana jään seisomaan, vaikka mielessä käyvä ohje maassa maan tavalla saa melkein kontalleen.

Postimies on ihmeissään, hieman ärtynytkin, kun kerron, etten usko Allahiin, mutta polvistuu sitten kohti Mekkaa. Odotan kärsivällisesti, kuvankin vaivihkaa napaten. Lopulta virkailija käärii mattonsa ja palaa tiskin taakse repimään merkkejäni.

- Ettekö todellakaan usko Allahiin? Eihän se ole mahdollista, hän tapailee italiaksi.

Ateismi on tuntematon käsite useimmissa muslimimaissa, eivätkä islamistit tunnusta edes uskonvapautta. Itselleni uskonvapaus merkitsee oikeutta olla uskomatta yliluonnollisiin uskomuksiin, mutta myös oikeutta kritisoida uskontoja.

Kolmen peruskoulussa elämänkatsomustiedon tunneilla istuneen lapsen isänä tiedän, kuinka vaikeaa valtiokirkollemme on sallia edes monin tavoin vesitetty et-opetus. Enkä ymmärrä, miksi Helsingin yliopistossa pitää olla teologinen tiedekunta, vaikka islam-tutkimuksen professuurikin on humanistisessa tiedekunnassa.

Tarkkaa ironian, pilkan ja kritiikin rajaa on vaikea vetää. Eräs maallikkosaarnaaja ilmiantoi 1960-luvulla kuvataitelija Harro Koskisen Sikamessias-taulun. Korkein oikeus tuomitsi lopulta taiteilijan Jumalan pilkasta kuten Hannu Salaman Juhannustansseistaan. Tänä päivänäkään laki ei salli Jumalaa pilkattavan.

Kun EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana tapasi helmikuussa Jeddassa Saudi-Arabiassa islamilaisten maiden järjestön OIC:n pääsihteerin Ekmelethin Ihnsanoglun tanskalaislehden pilakuvakohun takia, niin pääsihteeri ehdotti, että EU:ssa sovittaisiin profeetta Muhammadin pilkan vastaisesta laista.

Tanskassa sana vielä vapaa

Solana vaikeni. Kuten EU vaikeni perustuslakiluonnoksessaan kristillistä juurista. Tosin europarlamentin enemmistöpäätöksellä. Tanskassa toimivan imaami Abu Labanin mielestä Euroopan tulisi kunnioittaa uskontoa, koska 25 miljoonaa muslimia elää Euroopassa.

- Jos kerran katsotaan että politiikkojen yksityiselämää tulee kunnioittaa niin miksi ei sitten uskonnollisia symboleja, ihmetteli imaami lehtihaastattelussa.

Jyllannin Odensessa toimivan Etelä-Tanskan yliopiston kulttuurisosiologi Mehmet Necef katsoo, etteivät maassa vaikuttavat imaamit näytä ymmärtävän, että Tanskassa sana on onneksi ainakin toistaiseksi vapaa.

- Esimerkiksi kun kuningashuoneen miespuolinen jäsen kävi poikaystävänsä kanssa katsomassa kansainvälisesti palkittua homoeroottista lännenkuvaa, hän kertoi keltaiselle iltapäivälehdellemme Extrabladetille pitäneensä elokuvasta.

Poliittisen varieteen luvatussa maassa lyödään toki ylikin, kun muslimeja on luonnehdittu jopa sioiksi ja syöpäläisiksi parlamentin keskusteluissa, joita sävyttää maahanmuuttajiin torjuvasti suhtautuva Tanskan kansanpuolue.

Necef tuli tunnetuksi 90-luvun pamfletistaan En halua samanlaiseksi yksinkertaiseksi vierastyöläiseksi kuin isäni. Nuorena vasemmistoaktivistina Turkin sotilasarmeijaa vastustanut, vankilassakin istunut Necef, 53, sai Tanskasta turvapaikan vuonna 1980, "koska Malmön lauttapoliisi käännytti minut Ruotsista".

- Opiskelin maisteriksi Kööpenhaminan yliopistossa, luin tanskalaisia romaaneja oppiakseni tanskan kielen ja sain maan kansalaisuuden, kertoo Odensen yliopistossa Lähi-Itä -tutkimuksen laitoksen Turkkiin ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut apulaisprofessori.

- Imaamien pitäisi kiertää ympäri Tanskaa muslimikodeissa puhumassa lasten koulutuksesta ja toimia siirtolaisnuorten rikollisuutta ja väkivaltaa vastaan. Heidän pitäisi kertoa perheille, että Tanskassa on tapana että naiset käyvät myös töissä kodin ulkopuolella ja että heillä on oikeus vapaaseen liikkumiseen.

- Mutta imaamit matkustivatkin Lähi-Itään kertomaan, että Tanska on rasistinen maa, että tanskalaiset vihaavat muslimeja ja että Jyllands-Postenin pilapiirrokset ovat selvä näyttö tanskalaisten islamfobiasta.

Nyt ollaan Necefin mukaan sitten tilanteessa, jossa Lähi-Idän Egyptin tai Syyrian kaltaiset diktatuurit, niiden ei-demokraattiset eliitit ja imaamit, joiden näkökulmia lännen humanistit, antirasistit ja vasemmistoymmärtäjät eivät ikinä jakaisi, johdattelevat antirasistista keskustelua. Kun länsi kritisoi naisten vainoa, pakkoavioliittoja tai ilmaisunvapauden rajoituksia, pitävät diktatuurit näitä näkemyksiä imperialismina.

Tabuja tabun perään

Imaamien ohella Necef arvostelee myös maahanmuuttajia vuosikaudet ylistämällä etniseksi kitchiksi alistaneita intellektuelleja, jotka näkivät muuttajat tanskalaisen rasismin uhreina.

- Salman Rushdielle langetettu fatwa, keskustelu siirtolaisnuorten rikollisuudesta, syyskuun 11. New Yorkissa ja Madridin ja Lontoon pommit ovat kuitenkin muuttaneet asenteita. Uskonvapauteen kuuluu oikeus uskontokritiikkiin, korostaa agnostikoksi itseään luonnehtiva Necef.

Necefin antamista artikkeleista poimin esimerkin nuoren muslimin murhaaman ohjaaja Theo van Goghin kotimaasta Hollannista. - Erään asiallisen aikakauskirjan kanteen painettiin kuva Koraanista, koska islam oli aiheena.

Pian ryhmä marokkolaissyntyisiä muslimeja vaati numeroa pois myynnistä, koska on kiellettyä julkaista kuvia Koraanista. Näinhän se sensuuri etenee: ensin kielletään profeetan kuvaaminen, sitten koottujen pyhien tarinoiden kuvaaminen, sitten keskustelu islamista...

Valittujen Palojen viime vuoden eurooppalaiseksi valitsema somalinainen, hollantilainen parlamentaarikko Ayan Hirsi Ali, on saanut murhauhkauksia kärjistäessään, etteivät islam ja demokratia sovi yhteen.

"Sikaministerin" t-paita sytykkeenä

Libyassa ei näkynyt Muhammedin eikä Allahin kuvia. Niiden sijaan diktaattori Gaddafi tervehti kaikkialla Tripolissa: seinillä, kaduilla ja toreilla. Lehtikioskeista ei saanut Le Monde Diplomatique’ta eikä Corriere della Seraa. Niiden sijaan Italian televisiota katseltiin yleisesti lautasantennien avulla.

Kun Berlusconin hallituksen ministeri Roberto Calderoni avasi helmikuussa suorassa tv-lähetyksessä parhaaseen katseluaikaan paitansa nappeja näyttääkseen rintakarvansa peittäneen t-paitansa Muhammed-pilapiirrosta, niin sen näkivät myös lukemattomat libyalaiset. Yhtenä seurauksena Gaddafin turvallisuusjoukot ampuivat hengiltä yksitoista sadoista mielenosoittajista, jotka aikoivat sytyttää tuleen Bengasissa saapasmaan konsulaatin.

Lähes perään pilapiirroksista tuohtuneiden nigerialaisten mielenosoituksissa Nigeriassa sai surmansa ainakin kuusitoista ihmistä, joukossa myös kristittyjä, kuten Italian uutistoimisto Ansa korosti. Näin pilapiirroksista nostatetun kuohunnan seurauksena kuolleiden määrä on ikävä kyllä kasvanut useisiin kymmeniin, jota Pertti Hemánus taannoisessa puheenvuorossaan jo pelkäsi.

Maahanmuuttajia karsastavaa Pohjoista liittoa edustanut, erotettu ministeri Calderoni kertoi halunneensa puolustaa päähänpistollaan kristillisiä juuriaan fanatismia vastaan. Al-Qaidan ja al-Zarqawin ryhmien viestejä usein välittänyt islamilainen verkkolehti julkaisi pukupaitansa nappeja auki näpläävän ministerin kuvan otsikolla "Italialainen sikaministeri".




Numeron 2/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto