|
Äskettäin lähetetyssä TV2:n suuressa jumala-illassa taas kerran uskonnon ylivaltaa
tieteestä perusteltiin Einsteinin kuululla väitteellä "Tiede ilman uskontoa on
rampa, uskonto ilman tiedettä sokea". Todellisuudessa Einstein oli ateisti, eikä hän
suinkaan tarkoittanut lausumallaan sitä, etteikö hän tai tiede löytäisi vastauksia ilman
jumalallisia selityksiä.
Vastauksessaan vuonna 1954 erääseen hänelle lähetettyyn kirjeeseen, Einstein selitti
uskonnonkäsitystään:
- Se mitä olette lukeneet uskonnollisesta vakaumuksestani on luonnollisesti valhe,
valhe, jota on systemaattisesti toistettu. En usko henkilöityneeseen Jumalaan enkä ole
koskaan sitä peitellyt vaan olen aina ilmaissut sen selvästi. Jos jotakin minussa voi
kutsua uskonnollisuudeksi, se on rajaton ihailu, jota tunnen tieteen paljastamaa maailman
rakennetta kohtaan.
Kari Enqvistin mukaan Einsteinin käsitys uskonnollisuudesta oli hartautta, jota
moni tiedemies tuntee luonnon edessä. Se voi jopa olla transsinkaltaista haltioitumista
luonnonlakien kauneudesta, jota amerikkalainen solubiologi Ursula Goodenough on
kutsunut uskonnolliseksi naturalismiksi.
- Tässä mielessä Einstein oli epäilemättä syvän uskonnollinen huolimatta siitä, ettei
uskonut Jumalaan, Enqvist kirjoittaa kirjassaan Kosmoksen hahmo (WSOY 2003).
Einstein oli vakuuttunut, että "tiedettä voivat luoda vain ne, jotka ovat täysin
omistautuneet totuuden ja ymmärryksen tavoittelulle".
- Tähän kuuluu myös usko mahdollisuuteen, että olemassaolevat säännöt ovat
rationaalisia, eli järjen ymmärrettävissä. En voi kuvitella aitoa tiedemiestä ilman tätä
syvää uskoa. Tilanteen voi ilmaista vertauskuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto
ilman tiedettä on sokea, Einstein kirjoitti.
Einstein painotti samaa asiaa chicagolaiselle rabbille, joka oli kysellyt häneltä
suhteellisuusteorian uskonnollisia seuraamuksia.
- Uskonnollinen tunne, joka syntyy syvällisten suhteiden loogisen käsitettävyyden
oivaltamisesta, on hieman erilainen verrattuna tunteeseen, jota tavallisesti kutsutaan
uskonnolliseksi. Se on pikemminkin syvää kunnioitusta säännönmukaisuutta kohtaan, joka
materiaalisessa universumissa näyttäytyy. Se ei johda meitä muovaamaan jumalolentoa omaksi
kuvaksemme - oliota, joka esittää meille vaatimuksia ja joka on kiinnostunut meistä
yksilöinä. Tässä ei ole tahtoa eikä päämäärää eikä pakkoa vaan ainoastaan olemassaolo.
Enqvist sanoo olevansa vakuuttunut, että kun Einstein puhui Jumalasta "syvällisenä
mutta ei pahantahtoisena" hän ei tarkoittanut ilmaista uskoa Jumalaan tai panteistiseen
maailmanhenkeen eikä edes luonnon jumaluuteen.
- Kyseessä on varmaankin ollut vain puhetapa, joka ei ole vierasta nykyfyysikoillekaan.
Esimerkiksi "Jumala ei tee häiriöteoriaa" on ollut suosittu ilmaus CERNin teoreetikkojen
piirissä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Sillä haluttiin vain sanoa,
että tietyissä likimääräisiin sarjakehitelmiin perustuvissa hiukkasfysiikan laskuissa
ilmenneet vaikeudet saattoivat olla vain matemaattisen kehitelmän, ei luonnon
ominaisuuksia, Enqvist kirjoittaa.
|