|
Ruotsin valtionkassa on vajunut viime aikoina kriisirajalle ja siitäkin hyvän matkaa
alaspäin. Maassa, jossa on maailman korkeimmat verot (55%), ei pystytä enää hoitamaan
niitä tehtäviä, joita varten verot kansalaisilta kerätään.
Ruotsalaisten koti alkaa näyttää konkurssipesältä. Kaikki arvokas on myyty tai pantattu
ja pantu menemään. Valtion rahapulasta on eniten kärsinyt sairaanhoito, mutta heti toisena
hätääkärsivien listalla on poliisi, joka on joutunut rajoittamaan toimintaansa ja
joistakin tehtävistään luopumaan kokonaan. Resurssien puutteessa ei pienempiä rikoksia
(vähäisempiä huvilamurtoja, pahoinpitelyjä, polkupyörävarkauksia...) enää tutkita
ollenkaan, eikä suurempienkaan rikosten selvittelyyn usein ole aikaa.
Tätä suhdannetta ovat lainrikkojat oppineet käyttämään hyväkseen, joten poliisin työ on
entisestäänkin vaikeutunut. Rikokset ovat sekä lisääntyneet että karkeutuneet.
Keskisuuressa ruotsalaisessa kaupungissa kirjattiin viime vuonna keskimäärin kaksi
poliisille ilmoitettua ryöstöä päivässä. Myös henkirikokset, murhat ja tapot, ovat
moninkertaistuneet, mikä on valitettavaa siitäkin syystä, että selvittämättömien
henkirikosten määrä Ruotsissa on vanhastaan erittäin suuri eurooppalaisittain ja varsinkin
muihin pohjoismaihin verrattuna.
Rikosten selvittäminen yleensä on ruotsalaisen poliisin työssä se vaikein osa, ja
silloinkin kun siinä onnistutaan on rikollisten todistaminen syyllisiksi usein poliisin
vähäisten varojen ja voimien ulottumattomissa. Kun rikos on selvitetty ja syyllinen
pidätetty, ovat melkein säännönmukaisesti myös juttuun myönnetyt määrärahat lopussa, ja
pitävän syytteen nostamiseen tarvittavasta kalliista jatkokäsittelystä, todistajien
kuulustelusta, laboratoriokokeista, todisteiden ja vastatodisteiden tutkimisesta, on
luovuttava (varsinkin kun edessä häämöttää resursseja kuluttava oikeudenkäynti).
Ruotsissa on huomattu, että tässä tulevat apuun vuosisatoja vanhat kristilliset
perinteet, joihin poliisi monissa tapauksissa perustaa nyt toivonsa. Entisaikaan rikosten
ja rikollisten käsittelyä yksinkertaisti vetoaminen syyllisten omaantuntoon. Pahantekijän
katuminen. Rikoksen tunnustaminen ja rangaistukseen vapaaehtoisesti alistuminen oli ainoa
tie sielun autuuden säilyttämiseen. Vaikka autuudesta ei nykyisin enää olla varmoja,
tunnustaminen tuo yhä monelle rikoksentekijälle helpotusta ja samalla vähentää verovaroin
suoritettavan tutkimuksen kuluja.
Esimerkkitapaus voisi olla 65 miehen pidätykseen ja kuulusteluihin johtanut
Solsippa-nimiseen solariumiin viime vuonna tehty ratsia Malmössä.
Tavallisen asuntotalon ahtaassa kellarissa sijaitseva nuhjuinen solarium, jossa
työskenteli ja asuskeli jo keski-ikään ehtinyt nainen ja hänen kaksi hieman nuorempaa
arkiselta näyttävää apulaistaan ja kanssasiskoaan, oli ollut viikkoja poliisin
intensiivisen valvonnan kohteena. Kolmivuorotyönä vuorokaudet ympäriinsä solariumin
nimellä kulkevaa yritystä vahtivat poliisit olivat panneet merkille, että kellarissa kävi
vain miesasiakkaita ja että nämä käyntinsä jälkeen matkalla kulman taakse pysäköityihin
autoihinsa näyttivät tyytyväisiltä.
Epäilykset, että solariumin asiakkaat olivat niin sanotun maksetun rakkauden ostajia
vahvistuivat viime vuonna helmikuun alussa iltayöstä huoneistoon tehdyssä ratsiassa, jonka
yhteydessä, lehdistölle jaetun tiedotteen mukaan, poliisi oli onnistunut keräämään
liikkeen tiloista useita käytettyjä kondomeja sekä muutamia irtopeniksiä. Runsaan vuoden
kestäneen esitutkinnan tuloksena voitiin hahmottaa ja lopulta saada varmistetuksi 65 nimeä
käsittävä liikkeen asiakaslista.
Kuulusteluissa kaksikymmentä näistä kuudestakymmenestäviidestä tunnusti heti tai hiukan
myöhemmin tunnonvaivoihin tultuaan. Tunnustaneista vain yksi, tapauksen vuoksi työstään
erotettu hovioikeuden tuomari, peruutti alkusäikähdyksessä tehdyn tunnustuksensa väittäen
viikoittaisilla kellarihuoneistossa käynneillään vain onanoineensa katsellen
samanaikaisesti solariumissa kulloinkin työvuorossa olevaa naista.
Tässä vaiheessa poliisin määrärahat tapauksen tutkimista varten alkoivat olla lopussa,
ja koska jatkotutkimukset kondomeista löytyneine dna-näytteineen ja lukuisat
oikeudenkäynnit tuomareineen, syyttäjineen, puolustajineen, psykologeineen,
asiantuntijoineen ja todistajineen olisivat tulleet valtiolle ja kunnalle kalliiksi,
päätettiin 45 rikosta tunnustamatonta kuulusteltavaa sekä tunnustuksensa peruuttanut
tuomari lähettää kotiin vain moitteiden saattamina. Voittopuolelle poliisin työstä jäi
kuitenkin ne yhdeksäntoista tuntoaan keventänyttä, joita varten alettiin valmistella
yksinkertaisia oikeudenkäyntejä.
Ei mikään huono tulos näinä aikoina. Synkkenevien rikostilastojen Ruotsissa tapaus on
herättänyt uutta toivoa, että entisen synnintunnon tapaan lakia rikkoneissa kansalaisissa
heräisi katumusta, mikä helpottaisi ennen kaikkea rahapulasta kärsivän poliisin
vastuunalaista ja vaativaa työtä.
|