|
Helmikuun puolivälissä Google-hakukoneen haaviin ei tarttunut netistä yhtään
surullisen kuuluisista pilakuvista lukuun ottamatta pommipäistä Muhammedia, joka
sekin oli poimittu kuvia jo aiemmin julkaisseiden lehtien sivuilta. Näyttää siltä, että
on käymässä juuri niin kuin Jyllands Postenin kulttuuritoimituksen esimies
Flemming Rose oli epäillytkin. Terrorismin pelossa eurooppalainen kulttuurieliitti
sensuroi itse itseään.
Helsingin Sanomien mukaan Rose oli suivaantunut siitä, että Göteborgin
taidemuseo ja lontoolainen nykytaiteen museo, Tate Modern olivat poistaneet
näyttelyistään joitain teoksia, koska niiden oli arveltu loukkaavan muslimeja. Samaan
aikaan tanskalaiskirjailija Kåre Bluitgen oli valitellut televisiossa, ettei hän
saa ketään kuvittamaan profeetta Muhammedista kertovaa lastenkirjaa.
Rose päätti tehdä asiasta lehteensä teemasivun, jonka kuvitukseksi hän pyysi
Muhammedia esittäviä piirroksia yli 40 pilapiirtäjältä. Heistä 12 tarttui haasteeseen.
Kuvat julkaistiin Jyllands Postenissa 30. syyskuuta.
Kolme viikkoa kuvien julkaisemisen jälkeen 11 muslimimaan suurlähettiläät pyysivät
päästä Tanskan pääministerin Anders Fogh Rasmussenin puheille, mutta tämä ei
ottanut heitä vastaan. Islamilaiset ääriryhmät haistoivat tässä tilaisuuden provosoida
länsimaiden vastaista mielialaa muslimimaissa, joissa ne Irakin sodan seurauksena olivat
muutoinkin huonossa huudossa.
Ensi alkuun mustalle listalle joutuivat tanskalaistuotteet, ja vähän myöhemmin myös
norjalaiset, kun joku keksi, että norjalainen kristillinen viikkolehti Magazinet
oli julkaissut pilakuvat 10. tammikuuta. Helmikuun loppupuolella väkivaltaisiksi
kääntyneet mielenosoitukset olivat jo levinneet kaikkialle muslimimaihin.
Sananvapaus koetuksella
Monet muutkin lehdet julkaisivat kiisteltyjä kuvia. Jopa arabilehdet kuten
jordanialainen viikkolehti al Shihan laittoi osan kuvista sivuilleen. Helsingin
Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Heikki Hellman laski lehdessään 5.
helmikuuta, että tuohon mennessä kuvia oli julkaissut jo yli 60 lehteä ja yli 200
tv-kanavaa eri puolilla maailmaa.
Hellmanin mukaan monet näyttivät kuvia antaakseen lukijoilleen käsityksen siitä, mistä
kansainväliseksi kriisiksi kasvaneessa kohussa oli oikein kysymys. Toiset taas ottivat
periaatteellisemman kannan sananvapauden puolesta islamistista pelottelua ja
sensuurivaatimuksia vastaan.
- Die Weltin päätoimittaja Roger Köppel suorastaan syytti tanskalaisia
siitä, että he olivat taipuneet pyytelemään anteeksi "kiristyksenomaisen paineen alla",
Hellman kirjoittaa.
Suomessa tiedotusvälineet ovat suhtautuneet kohuun päällisin puolin asiallisesti,
vaikka eivät nyttemmin ole kuvia julkaisseetkaan. Alkuvaiheessa tosin osa kuvista vilahti
ainakin Ylen TV-uutisissa ja MTV3:n uutisissa. Pommipäinen Muhammed näkyi myös
Helsingin Sanomien sivuilla 2. helmikuuta kuvassa saksalaisesta Die Welt
-lehdestä.
Jyllands Postenin alkuperäinen ajatus lienee ollut herätellä keskustelua siitä,
onko länsi tinkimässä omasta sananvapauden periaatteistaan hyssytellessään terrorismin
pelossa uskonnollisia fundamentalisteja. Kävi kuitenkin niin, että kuvat irrotettiin
varsinaisesta asiayhteydestään ja niistä itsestään tuli uutinen. Samalla koko ajatus
ikään kuin kääntyi päälaelleen.
Jyllands Postenia syytettiin tahallisesta muslimien halventamisesta ja siltä
vaadittiin anteeksipyyntöä. Lehti on tästä ainakin toistaiseksi kieltäytynyt ja pitänyt
kiinni oikeudestaan arvostella myös uskontoja silloin, kun se katsoi sen
tarpeelliseksi.
Lehteä on syytetty myös sananvapauden periaatteiden rikkomisesta tai ainakin niiden
venyttämisestä kuvat julkaistessaan. Erityisesti muslimit mutta myös kristilliset piirit
ovat peränneet sananvapauden rajoittamista uskontokysymyksissä. Arkkipiispa Jukka
Paarma jopa lähetti myötätunnon osoituksenaan Suomen muslimeille avoimen kirjeen,
jossa se tuomitsi "kaikkinaisen sananvapauden varjolla tapahtuvan tarkoituksellisen
uskovien ihmisten pyhinä pitämien asioiden loukkaamisen".
Uskonnollista hysteriaa
Suomessa kohukuvat ovat poikineet erikoisia reaktioita. Pääministeri Matti
Vanhanen pyysi muslimimailta anteeksi sitä, että eräs pieni politiikan äärilaidalla
oleva Suomen Sisu -niminen ryhmittymä julkaisi kuvat internetsivuillaan. Myös tasavallan
presidentti Tarja Halonen pahoitteli tapahtunutta.
Sisäministeriön toimeksiannosta Keskusrikospoliisi ryhtyi selvittämään, oliko kyseinen
ryhmittymä rikkonut Suomen lakia, kun se oli julkistanut kuvat. Kansanedustaja Jari
Vilén vaati kuvien poistamista netistä, koska ne hänen mielestään uhkasivat Suomen
turvallisuutta.
Tuorein tapaus tulee Oulusta, jossa kulttuurilehti Kaltio antoi
päätoimittajalleen Jussi Vilkunalle potkut sen vuoksi, että tämä oli julkaissut
lehdessä Muhammedia käsitelleen sarjakuvan, jolla kuitenkaan ei ole mitään tekemistä
Jyllands Postenin pilakuvien kanssa. Lehden hallitus oli hermostunut siitä, että
vakituiset ilmoittajat - muun muassa Tapiola, Sampo ja Pohjola - olivat vetäneet
mainoksensa pois sarjakuvan ilmestymisen jälkeen.
Oulun kaupunki puolestaan rankaisi sarjakuvan piirtäjää Ville Rantaa perumalla
jo aiemmin häneltä tilaamansa kuvituksen J. V. Snellmanin juhlakirjaan. On
mielenkiintoista nähdä, mihin kaikkeen tämä uskonnollinen hysteria johtaa. Arkkipiispa
Paarma ehätti jo vaatimaan uskonnollisen kasvatuksen vahvistamista, jotta opittaisiin
olemaan loukkaamatta toisten uskonnollisia tunteita.
- Sytykkeenä väkivallalle on ainakin osaltaan ollut uskonnollisten tunteiden, pyhien
arvojen loukkaaminen. Sellainen ajattelemattomuus saattaa kieliä sekä uskontokasvatuksen
puutteista että oman uskonnollisen identiteetin ja pyhyyden tajun häviämisestä, hän
totesi piispainkokouksen avajaisissa 14. helmikuuta.
Älymystön vastaisku
Poliitikkojen ja kirkonmiesten kannanotot ovat herättäneet akateemisissa piireissä
hämmästystä. Aate- ja oppihistorian dosentti Tarja-Liisa Luukkanen ihmetteli
Helsingin Sanomissa 22. helmikuuta, miksi pääministeri ja arkkipiispa olivat
pyydelleet anteeksi pilakuvia islamin profeetasta ja tuominneet ne, mutta ei lippujen
polttamisia, vihan lietsontaa tai hyökkäyksiä suurlähetystöihin.
- Ovatko nämä muka oikeutettuja seurauksia muutamasta pilakuvasta, hän kysyy.
Luukkanen muistutti, että demokratiassa ei ole tapana pyydellä anteeksi toisten
tekemisiä. Demokratian olemukseen kuuluu, että mikään taho ei omista lopullista totuutta
ja sen tulkintaa - kaikelle saa nauraa ja kaikkia saa kyseenalaistaa.
- Onpa tästä kyseenalaistamisesta tullut jopa uutta tietoa synnyttävän tieteellisen
opetus- ja tutkimustoimintamme oikeutettu lähestymistapa, hän kirjoittaa.
Luukkanen arvelee, että globalisaation huumassa on ehkä unohtunut se, että
demokratialle ominainen suvaitsevaisuus ei kuulu moneen muuhun nykyiseen uskonnolliseen
tai poliittiseen järjestelmään. Onko siis pyydettävä anteeksi sitä, että demokratia
loukkaa joidenkin tunteita? Ei, Luukkanen vastaa. On ymmärrettävä, että demokratiassa
voidaan tehdä pilaa kaikesta ja kyseenalaistaa sellaistakin, mikä jollekin on hyvää ja
arvokasta.
- Se on vain jokaisen kestettävä vastavuoroisena hintana siitä, että jokaisella on
puolestaan oikeus sekä yksityisesti että julkisesti kyseenalaistaa toisten uskomuksia,
väitteitä ja totuuksia, Luukkanen toteaa.
Luukkasen kanssa samoilla linjoilla on myös akatemiatutkija Jari Ehrnrooth,
joka Helsingin Sanomissa paria päivää aikaisemmin muistutti, että ihmiskunta
tarvitsee narrinsa, jotka uskaltavat rienata kaikkia pyhiä uskomuksia ja arvoja. Heidän
tehtävänään on provosoida kohteensa paljastamaan sen dogmaattisen arvojärjestyksen, joka
muutoin ehkä saattaisi jäädä uskonnollisen liturgian varjoon. Mitä enemmän satiiri,
pilkkaruno tai pilakuva onnistuu ärsyttämään, sitä paremmin ne osuvat kohteeseensa.
- Nauru ei aina riisu aseita, mutta se on yksi kaikkein tehokkain dogmaattisuuden
vastavoima, Ehrnrooth muistuttaa.
Hän ihmettelee, miksi uskonnollisia tunteita olisi syytä varjella sen enempää kuin
muitakaan syvähenkisiä tunteita. Ei häntäkään Euroopassa vaadita vaikenemaan, jos hän
kysyy kirjaimelliseen ehtoollisoppiin uskovalta, mitä Kristuksen ruumiista ja verestä
tulee, kun se on mennyt vatsan läpi.
- Uskontojen diplomaattisen koskemattomuuden aika alkaa olla takanapäin viimeistään
silloin, kun esimerkiksi naisten väkivaltaista alistamista suojaavaa pyhää tekstiä
pidetään vähemmän vaarallisena kuin pilakuvaa, joka sentään on vain inhimillisen
mielikuvituksen lennokas tuote, Ehrnrooth kirjoittaa.
Uskovaisten muslimien kannattaisikin ehkä ottaa oppia katolisesta Italiasta, joka
Torinon olympialaisten päätösjuhlassa laittoi pikkuenkelit ja pikkupirut laulamaan
yhdessä sulassa sovussa. Piruilla oli juhlassa muutoinkin näyttävä osa länsimaisen ja
italialaisen satiiriperinteen mukaisesti.
|