Numeron 1/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto


Vapaa Ajattelija 1 - 2006

62. vuosikerta




Pentti Niskanen



Moniuskovaisuus uhattuna kansankodissa



Tanskalaisessa Jyllands Postenissa julkaistujen pilakuvien aiheuttama meteli on saanut onnellisen yhteiselon utopialla uinutetut ruotsalaiset hämmennyksiin. Monikulttuurille pyhitetty vuosi alkoi ruotsalaisten kannalta mahdollisimman huonosti.

Ruotsalaiset ovat viimeksi kuluneina kuukausina katselleet maailmaa ympärillään hieman hämmentyneinä. Juuri kun 2006 oli juhlallisesti julistettu monikulttuurivuodeksi, osoittivat muslimit kaikkialla maailmassa, erikoisesti ruotsalaisten mielisuosiossa olleet arabit Lähi-idässä, mitä mieltä he ovat länsimaiden lepsuudesta ja mitä paikkoja pohjoismaalaiset saavat pyyhkiä monikulttuurisuudellaan.

Oltiin jo uskottu kulttuurirelativismiin, kulttuuristen ja uskonnollisten arvojen yhdenvertaisuuteen. Dalai-lama oli rauhaisasti haastellen vastikään vieraillut Ruotsissa sileäpäisine (ja seksikkäine) munkkeineen, jotka olivat ihastuttaneet isäntiään ja miellyttäneet molempia sukupuolia.

Kaikkea vastahankaanoloa välttelevien ja onnellisen yhteiselon utopialla uinutettujen ruotsalaisten konseptit menivät kokonaan sekaisin, kun miljoonat maailman muslimit nousivat kuin yhtenä miehenä syyttämään jumalattomia länsimaita jumalanpilkasta, ja Ruotsin rajojen sisälläkin alkoivat Allahiin uskovat julkisesti näyttää maan pieneen alkuperäiskansaan alas katsovia asenteitaan.

Puoli miljoonaa muslimia

Ruotsissa on noin puoli miljoonaa pakolaisen nimellä (ja usein passinsa polttaneena) maahan tullutta muslimia. Se näkyy kaupunkien katukuvassa. Suurin muslimitiheys on Malmössä, Ruotsin etnisesti kirjavimmassa kaupungissa, jossa asukkaiden yleisin etunimi on Muhammed, viisitoista moskeijaa ja puhuttuja kieliä pitkästi toista sataa. Muslimien suhteellinen osuus väestöstä koko maassa kasvaa nopeasti sekä maahanmuuton että luonnollisen lisääntymisen tietä.

Etelä-Ruotsin suurin sanomalehti Sydsvenska Dagbladet julkaisi helmikuun alussa sarjan muslimien ja näiden saarnamiesten, imaamien, haastatteluja. Lehden lukijoille, luultavasti vastoin haastattelijoiden tarkoitusta, alkoi tuntuvalla tavalla käydä selville, että monikulttuurisuuteen oli vielä matkaa.

Paljastui sekin, että viimeaikaisten uskonmellakoiden varsinaisia puuhamiehiä olivat Kööpenhaminan moskeijoiden energiset sananjulistajat, jotka kassi täynnä tanskalaisia pilakuvia olivat uupumatta kiertäneet koko syksyn Lähi-idän puhdasuskoisimmissa maissa. Erilaisilla avustuksilla elävät imaamit ja seurakuntien viisimiehiset valtuuskunnat olivat tehneet Tanskaa tunnetuksi tavallaan Tanskan valtion omalla kustannuksella Egyptin, Syyrian, Libanonin ja Turkin suurmuftien ja hallitusten edustajain keskuudessa.

Monikulttuurivuoden keskusteluihin ovat mellakat ja muslimien puhemiesten haastattelut tuoneet monenlaista selvikettä. Muun muassa sen, että maailmassa on runsas miljardi muslimia, joille saarnataan joka perjantai kaikkea muuta kuin multikulttuuria.

Puoli miljoonaa Ruotsin kansalaista on saanut varhaisvuosistaan alkaen kuulla, että mies ei saa tervehtiessään koskettaa naisen kättä, ja että on syntiä uskoa ihmisten väliseen samanarvoisuuteen yleensä ja miesten ja naisten väliseen erikoisesti, ja että on syntiä seurustella vääräuskoisten kanssa, jotka eivät rakasta sharia-lakia eivätkä peitä naistensa kaikkia karvaa kasvavia paikkoja, vaan antavat tyttäriensä ja siskojensa osallistua koulussa uinnin opetukseen, ottavat opintolainoja, uskovat evoluutioon, kuuntelevat jumalatonta musiikkia ja kärventyvät kuoleman jälkeen helvetissä.

Mistä voi vaieta, siitä on parasta olla puhumatta, sanotaan Ruotsissa, ja sana on vapaa vain jos sitä halutaan kuulla. Musliminaisten alistetusta asemasta ruotsalaiset humanistit ovat hiljaa, eikä ole odotettavissa että viimeksi homoja menestyksellä puolustaneet feministit myöskään avaisivat tästä vähemmän suositusta aiheesta suutaan.

Naisten sorto Koraanista

Kuolemantuomiota ja murhauhkauksia Tukholman tienoille paennut bangladeshilainen kirjailija, muslimi ja nainen Taslima Nasrin sai Ruotsin julkisuudessa vain niukasti tilaa, mutta kertoi ranskalaiselle L’Express-lehdelle huhtikuussa 2003 antamassaan haastattelussa kokemuksistaan entisessä kotimaassaan.

Hän halusi ilmiantaa islamin ja vahvistaa kaikki ne ennakkoluulot, joita länsimaalaiset salaa ja nurkan takana uskaltavat siitä ajatella. Hän syntyi muslimiperheeseen ja eli yhteisössä, jossa naista kohdeltiin kuin kotieläintä, usein vain huonommin, mutta ei osannut yhdistää tätä kohtelua ja miesten mielivaltaa islamiin.

Miehet hänen yhteisössään vain sattuivat olemaan sikamaisia eivätkä eläneet islamin mukaan, hän ajatteli. Myös hänen, niin naissukupuolta kuin olikin, piti lukea Koraania ja oppia sen säkeitä ulkoa, mutta arabiankielellä, jota hän ei ymmärtänyt. Kerran 14-vuotiaana hän sai käsiinsä Koraanin bengalinkielisen käännöksen, ja se oli hänelle järkytys.

Myöhemmin hän luki ja vertasi toisiinsa ainakin kymmenen erilaista Koraanin käännöstä ja huomasi surukseen, että juuri Allah eikä kukaan muu julisti naiset vähäarvoisiksi olennoiksi, joita miehet saivat kohdella mielivaltaisesti, piestä ja pitää orjanaan ja pakottaa kantamaan burkhaa. Juuri islam, ei fundamentalistien tulkinnat siitä (niin kuin modernit musulmaanit väittävät), vaan oikea islam, aito islam ja Allahin laki, eli laki jonka Muhammed oli laatinut Allahin nimeen, vaatii naisten orjuutusta sekä uskottomien, erikoisesti uskonluopioiden, tappamista kaikkialla maailmassa.

Ruotsissa tällainen teksti antaisi turvallisuuspoliisille työtä ja saisi sisäministerin liikkeelle.

Ruotsalaiset laput silmillä

Ruotsin linja muslimimellakoihin on ollut se, että muslimiuskovaisista vain pieni osa uskoo oppiinsa ja että tästäkin osasta vain vähäinen määrä on varsinaisia fanaatikkoja. Miljardista muslimista muutama sata, muutama tuhat siellä täällä.

Todisteeksi on esitetty, että television kuvissakin vain muutamilla mielenosoittajilla on suu ammollaan ja kekäleitä käsissä. Väenpaljous, joka liikkuu kaduilla, on tullut vain tulipaloja katsomaan. Parhain päin selittäjillä on sama asenne kuin sillä naimattomalla naisella, joka vähätteli "huoripentuaan" siihen aikaan kun sellaisen synnyttäminen oli vielä syntiä: "Se on niin pieni".

Päinvastoin kuin Suomi, jolle Ruotsi on aina esikuva lainsäädäntöä ja viimeisintä pintamuotia myöten, pitävät muut pohjoismaat Tanska ja Norja paljon vähemmän arvossa "laitostuneiden" ruotsalaisten poliittisesti korrektia polvillaan oloa ja kumartelua kaikkiin ilmansuuntiin.

Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen sanoo saksalaisen Der Spiegel-lehden haastattelussa: "Tunnen itseni aina rohkaistuneeksi kun saan ruotsalaisilta moitteita. Silloin tiedän, että olen pysynyt oikeassa suunnassa".




Numeron 1/2006 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto