|
Kansanedustajat Rosa Meriläinen ja Irina Krohn jättivät joulukuussa 2005
eduskunnalle lakialoitteen, jolla he haluavat edistää kansalaisten uskonnollista
yhdenvertaisuutta. Tämä toteutuu heidän mielestään parhaiten purkamalla
evankelisluterilaisen kirkon sekä ortodoksisen kirkon nykyinen vahva asema suomalaisessa
lainsäädännössä.
He muistuttavat, että tasa-arvoa kunnioittavassa ja tavoittelevassa valtiossa julkisen
vallan tulee suhtautua puolueettomasti erilaisiin maailmankatsomuksiin.
- Tämä lähtökohta ei nykyään toteudu Suomen perustuslaissa, jossa on mainittu
evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki. Samoin sekä evankelisluterilainen kirkko että
ortodoksinen kirkko mainitaan erikseen esimerkiksi koululaeissa, ja niillä on
erityisasema verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin, he toteavat.
Kirkkolaki pois perustuslaista
Perustuslain 76 pykälässä on erikseen mainittu kirkkolaki, jolla säädetään
evankelisluterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Kyseisessä pykälässä
todetaan myös, että "kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja kirkkolakia koskevasta
aloiteoikeudesta on voimassa, mitä niistä mainitussa laissa erikseen säädetään".
Tämän kohdan Meriläinen ja Krohn haluaisivat kokonaan pois perustuslaista, koska
heidän mielestään erilaisia maailmankatsomuksia tulisi kohdella yhdenvertaisina eikä
korostaa minkään yksittäisen uskonnollisen yhdyskunnan asemaa suhteessa valtioon.
Nykyisin eduskunta hyväksyy tai hylkää kahden uskonnollisen yhteisön -
evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon - esitykset näitä koskevien kirkkolakien
muuttamisesta. Meriläisen ja Krohnin mielestä eduskunnalla ei kuitenkaan pitäisi olla
mitään tekemistä kyseisten yhteisöjen kanssa.
- Uskonnollisilla yhdyskunnilla tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan,
valtion tehtävänä ei ole puuttua minkään uskontokunnan sisäisiin asioihin, he
muistuttavat.
Samoin vielä nykyisin rikoslaissa oleva maininta jumalanpilkasta pitäisi poistaa
kokonaan. Sen sijaan he säilyttäisivät hartaustilaisuuksien häirinnän edelleenkin
rangaistavana.
- Julkisen vallan tulee suojata uskonnollisia toimituksia häirinnältä. Samalla on
taattava mahdollisuus avoimeen vuoropuheluun eri maailmankatsomusten välillä ilman
erityisiä keskustelua rajoittavia kriminalisointeja, Meriläinen ja Krohn
perustelevat.
Uskonnonopetus ei kuulu kouluun eikä päiväkotiin
Meriläinen ja Krohn esittävät myös uskonnonopetuksen poistamista peruskoulusta ja
lukiosta. Tilalle he tarjoavat mallia, jota toteutetaan nykyisin muun muassa Ruotsissa.
Siellä kouluissa opetetaan kaikille yhteistä oppiainetta "religionkunskap"
(uskontotieto), jonka tarkoituksena on kehittää oppilaitten kykyä ymmärtää ja pohtia omaa
itseään, elämäänsä ja ympäristöään sekä kykyä toimia vastuullisesti.
Vaihtoehtoisesti uskontoihin liittyvä opetus voisi tapahtua kansanedustajien mielestä
muiden soveltuvien oppiaineiden kuten historian, maantiedon ja filosofian yhteydessä.
- Lasten uskonnollinen ja katsomuksellinen kasvatus on ensisijaisesti kotien ja oman
uskonnollisen yhteisön tehtävä. Nykymuotoinen uskonnon opetus jakaa turhaan oppilaita eri
ryhmiin, ja siitä tulee luopua, he toteavat.
Sama pätee heidän mielestään myös päiväkoteihin. Päivähoitolain erityisongelma
yhdenvertaisuuden kannalta on vielä se, että siinä mainitaan uskonnollinen kasvatus,
mutta ei lainkaan puolueetonta katsomuskasvatusta.
- Lasten jakaminen ryhmiin päivähoidossa vanhempien muodollisen uskontokunnan mukaan
aiheuttaa lasten eriytymistä ja vaikeuttaa maahanmuuttajataustaisten lasten
integroitumista ryhmiin.
Hartausohjelmat pois Ylestä ja ehtoollisviini verolle
Yleisradiota koskevan lain 7 pykälässä Ylen tehtäväksi on sälytetty myös
hartausohjelmien tarjoaminen. Meriläisen ja Krohnin mielestä tämä ei kuulu Ylen
sivistystehtävään ja ne pitäisi poistaa lakitekstistä.
- Käytännössä ohjeet antaa hartausohjelmien valvontaelimen ohjesääntö, jonka
allekirjoittajina on vain kristillisinä pidettäviä uskonnollisia ryhmiä, mikä on
ristiriidassa Yleisradion tasa-arvoisen palvelutehtävän kanssa, he perustelevat.
Nykyisen lain mukaan tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen - lähinnä
evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon - ei tarvitse maksaa alkoholiveroa
uskonnollisissa rituaaleissaan käyttämistään ehtoollisviineistä. Meriläisen ja Krohnin
mielestä myös näiden yhteisöjen tulisi kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa maksamalla
alkoholiveronsa samalla tavoin kuin muutkin vakaumukseen perustuvat yhteisöt.
Vain siviilivihkimys pätevä
Johdonmukaisesti Meriläinen ja Krohn poistaisivat myös vihkimisoikeuden tietyiltä
uskonnollisilta yhteisöiltä, kun sitä ei kuitenkaan kaikille vakaumukseen perustuville
yhteisöille sallita. Siksi kansalaiset ovat vihkimisen suhteen nykyään eriarvoisessa
asemassa ja syrjintä vain lisääntyy, kun maahan tulee yhä uusia uskontokuntia.
Meriläisen ja Krohnin mielestä tilanne korjautuisi, jos vihkimisoikeus poistettaisiin
kaikilta tasapuolisesti ja vihkimisen virallinen osuus suoritettaisiin siviilivihkimisenä
samoin kuin monissa Euroopan maissa jo tehdäänkin. Uskonnolliset yhteisöt voisivat
halutessaan tämän jälkeen siunata liiton omien perinteittensä mukaisesti, mutta se ei
olisi enää juridisesti pätevä.
Meriläinen ja Krohn korostavat, että he ovat tehneet lakialoitepaketin omissa
nimissään, eikä vihreällä puolueella ole virallista kantaa asiaan. Evankelisluterilaisen
ja ortodoksisen kirkon erityisasemasta on vihreissä myös aivan päinvastaisia
näkemyksiä.
|