62. vuosikerta

Kirkko selvitti eroamisen syitä

Nuoret aikuiset eroavat kirkosta siksi, ettei uskolla ole heille mitään merkitystä. Vanhemmilla taas useimmiten taustalla on henkilökohtaisia pettymyksiä. Kirkko selvitti itse, miksi se ei saa pysymään väkeään kotona.

Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreen selvityksen mukaan viime vuoden lopulla Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 83,1 prosenttia suomalaisista eli yhteensä 4 366 255 henkilöä. Vuoden aikana kirkosta katosi väkeä yhden keskisuuren seurakunnan verran, eli 13 256 henkilöä.

Tutkimuskeskuksen laskelmien mukaan kirkosta erosi vuonna 2005 kaikkiaan 33 043 henkilöä, mikä vastaa noin 0,8 prosenttia jäsenistä. Edellinen lähes yhtä korkea luku on vuodelta 1992, jolloin kirkosta erosi 30 710 henkilöä.

Suhteellisesti eniten kirkosta erottiin Helsingin, Espoon ja Tampereen hiippakuntien alueella ja vähiten Porvoon ja Lapuan hiippakunnissa. Kirkosta eroaminen lisääntyi vuonna 2005 suurista kaupungeista eniten Kuopiossa (lisäystä 61 prosenttia), Oulussa (lisäystä 59 prosenttia) ja Vaasassa (lisäystä 52 prosenttia).

Enemmistö, noin 70 prosenttia, kirkosta eroajista oli 20 - 39-vuotiaita nuoria aikuisia. Eronneista hieman yli puolet eli 57 prosenttia oli miehiä.

Uskolla ei merkitystä

Vuonna 2003 voimaan tulleen uudistetun uskonnonvapauslain jälkeen kirkosta on eronnut väkeä tasaiseen tahtiin, lähes prosentin vuosivauhtia. Ei ihme, että kirkon piirissä hermostuttiin asiasta. Kirkon tutkimuskeskus käynnisti selvityksen, jota varten se pyysi ihmisiä kertomaan eronsa syistä. Vastauksia tutkimuskeskus sai runsaalta 500 kirkosta eronneelta.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija dosentti Kati Niemelä kävi vastaukset läpi ja käytti niitä pohjana helmikuun lopulla ilmestyneessä tutkimuksessaan Vieraantunut vai pettynyt? Kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Selvitys osoitti, että useimmilla eroajista kirkolla ei ollut ollut juuri henkilökohtaista merkitystä.

Nuorista aikuisista, joita eroajista oli enemmistö, kahdelle kolmesta uskolla ei ollut mitään tai juuri mitään merkitystä. Eroamiseen he olivat tarvinneet kuitenkin jonkin ulkoisen kimmokkeen kuten ärtymyksen kirkon kannanottoon, selvityksessä todetaan.

Tässä kohdin lienee myös Tampereen vapaa-ajattelijoiden Eroakirkosta.fi -sivustolla ollut iso merkitys, vaikka sitä ei Kirkon tiedotuskeskuksen välittämässä tutkimustiedotteessa kerrotakaan. Sivustonpitäjien mukaan Eroakirkosta.fi -sivustoa käytti viime vuonna 22 770 henkilöä, mikä oli peräti 69 prosenttia kaikista eronneista.

Sivuston saaman palautteen mukaan suurin syy erota kirkosta on eron helppous. Monelle kirkosta eroaminen oli jäänyt aiemmin tekemättä, koska sitä oli luultu paljon todellista vaikeammaksi.

- Nuorten aikuisten ajatusmaailma on individualistisen vaativa. Heille ei riitä jäsenyyden perusteeksi se, että jokin on esimerkiksi yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti merkityksellistä tai yleinen tapa vaan asiat täytyy kokea henkilökohtaisesti tärkeiksi, Niemelä pohtii tiedotuskeskuksen tiedotteessa.

Kirkko petti odotukset

Kirkosta erosi myös voimakkaasti uskonnollisia ja uskoa tärkeänä pitäviä, jotka eivät kokeneet löytäneensä paikkaa kirkosta ja jotka kaipasivat toisenlaista uskonnollista yhteisöä. Heitä kirkosta eronneista oli noin joka kymmenes.

Lisäksi kirkosta erottiin Niemelän tutkimuksen mukaan siksi, että kirkko koettiin liian suvaitsemattomaksi, konservatiiviseksi ja epätasa-arvoiseksi. Jotkut taas olivat pitäneet kirkkoa liian liberaalina, sallivana ja liiaksi ajan henkeä myötäilevänä.

- Toiset odottavat kirkolta selkeitä ja vahvasti perinteessä pysyviä kannanottoja. Toiset puolestaan odottavat kirkolta aikaan mukautumista ja suvaitsevaisuutta. Toiset odottavat Raamatun kirjaimellista tulkintaa, toiset puolestaan ennen kaikkea Raamatun lähimmäisenrakkauden korostamista. Molemmin tavoin tulkitsevilla on taipumusta nähdä toinen ääripää epäraamatullisena, Niemelä toteaa.

Tutkimuksen mukaan sitten lamavuosien kirkollisveron merkitys eron kimmokkeena näyttäisi vähentyneen. Sen sijaan aika monet olivat pettyneet itse kirkkoon ja sen tarjoamiin palveluihin. Jäsenet olivat pettyneet erityisesti omaistensa siunaustilaisuuksiin ja hautausmaiden hoitoon, mikä ulkopuoliselta tuntuu yllättävältä tulokselta. Vainajien hautaan saattaminen kun on perinteisesti ollut yksi kirkon tärkeimpiä palvelutehtäviä.

Mukana eronneiden joukossa oli myös kirkkoon työnantajana pettyneitä ja niitä, jotka olivat toivoneet kirkolta apua, mutta eivät olleet sitä saaneet.

Niemelän tutkimus paljastaa paitsi sen, että iso osa suomalaisista, varsinkin nuorista, on kasvanut ulos kirkon vaikutuspiiristä, mutta myös sen, ettei kirkko pysty kovin hyvin palvelemaan niitäkään, jotka haluaisivat pysyä sen helmassa.

Marketta Ollikainen

Näkökulma

Ohuita siteitä

Muistelen arkkipiispan puhuneen huolestuneesti kirkon jäsenten ohuista siteistä kirkkoon. Piispa ei ole suotta huolestunut. Kirkko elää veitsenterällä, kun jäsenten pääosa kuuluu esimerkiksi pelkkien kirkkohäiden toivossa vielä toistaiseksi kirkkoon.

Meitä riemastuttava uutinen kääntyy toisaalta negatiivikseksi: kirkon jäsenyyteen riittää ohutkin side.

Mitä nämä ohuet siteet ovat? Julkaistut tilastot eivät sitä kerro. Tiedossa on, että kaikkiaan tärkeimmät siteet ovat kristillinen hautaus ja lapsen kaste. Mutta ovatko nämä niitä siteitä, joiden vuoksi 13 prosenttia jäsenistä, luokka "tulen todennäköisesti eroamaan" tutkimuksen sanamuodon mukaan, on vielä jäsen?

Ilmeinen vahva side oli eroamisen vaikeus. Tämä side heikkeni viimeksi kirjelmöintimme ansiosta 2005, kun sähköisesti eroaminen sallittiin. Eroakirkosta.fi on jo tehty niin yksinkertaiseksi kuin suinkin mahdollista.

Lukemissani keskusteluissa esiin nousevat teemat eivät ole mitenkään uusia: kaste, rippikoulu, kirkkohäät, ja hautajaiset. Kirkkohäiden merkitys on ehkä jonkin verran vähentynyt, sikäli kun jotain voi päätellä keskustelujen perusteella. Lisäksi perusteluna jäsenyydelle on kirkon kuviteltu tai todellinen hyväntekeväisyys.

Kaikille rituaaleille on vaihtoehto, nimiäisistä hautajaisiin. Ulkopuolinen puhuja tosin maksaa, joskin useimmille summa ei vastaa edes vuoden kirkollisveroja. Puhua voi tietysti itsekin, ja pientä juhlavuutta saa pikkurahalla tilaamalla vaikkapa kummitodistuksen Pro-Seremonioilta.

Rippileirien sijaan suosittelemme protuleirejä. Useimmiten keskustellaan liiton piirissä leirien sisällöstä ja siitä, onko se ateistinen ja pitäisikö olla. Toinen näkökulma on nähdä leirit yhtenäiskulttuurin murtajina: olipa sisältö mikä hyvänsä, on tärkeintä tuhota käsitys siitä, että tietenkin mennään rippileirille.

Hyväntekeväisyyden suhteen voimme toistaa lähinnä kahta asiaa: suhteuttaa summat kirkon jäsenmäärään, ja muistuttaa muista kanavista auttaa. Esimerkiksi 100 000 euron lahjoitus kuulostaa paljolta, mutta se on vain 2,5 senttiä kirkon jäsentä kohden. Muita kanavia ovat muun muassa SPR, Unicef ja monet muut; uusiakin toimijoita on, kuten esimerkiksi vauvakassiyhdistys Vaaka.

Tosiasioiden tulee ohjata toimintaamme. Ohuet siteet tarkoittavat, että kirkkoon kuuluvalle ei pidä kertoa Raamatun olevan satua - mahdollinen eroaja on jo sitä mieltä. Voimme lähinnä toistaa tässä esille tulleita asioita, erityisesti uskonnottomia juhlia.

Yhteenveto tästä jää laihaksi tai lihavaksi, näkökulmasta riippuen: emme keksine mitään olennaisesti uutta keinoa kirkosta eroamisen vauhdittamiseksi, mutta toisaalta nykyinen perustoiminta on kohdallaan. Sitä tulee vain entisestään hioa paremmaksi.

Jori Mäntysalo
pääsihteeri

Kirkko selvitti eroamisen syitä | Ohuita siteitä