|
Hyvät ystävät,
Vapaa-ajattelijain liitto ry:n hallituksen valtuuttamana tuon tähän
20-vuotisjuhlaan liittomme tervehdyksen.
Vapaa-ajattelijain liitto ry valmistautuu 11.-12. kesäkuuta Järvenpäässä pidettävään
23. liittokokoukseensa. Kokouksen tärkeimpänä asiana pidän liitolle laadittujen uusien
sääntöjen hyväksymistä. Sääntöesityksessä on aivan uutena asiana kirjattu niiden
kakkospykälään kohta jossa sanotaan mm. "Tavoitteena on ... uskonnonopetuksen poistaminen
kouluista ..." Tämä tavoite on ollut toki liittomme ykkösasiana koko liiton olemassaolon
ajan, mutta nyt se on tarkoitus ensimmäisen kerran kirjata liiton "perustuslakiin" eli
sääntöihin. Kun yli sata vuotta sitten Forssassa poliittiseen ohjelmaan kirjattu samainen
tavoite ei ole toteutunut, katsotaan nyt miten se onnistuu ei-poliittiselta
kansalaisjärjestöltä.
70-80-luvun vaihteessa liittomme silloinen pääsihteeri, nykyinen puheenjohtaja Erkki
Hartikainen kävi taistelua uskonnolle vaihtoehtoisen uskonnottoman aineen puolesta.
Monien vaiheiden jälkeen saatiin oppiaineeksi Uskontojen historia ja siveysoppi, josta
myöhemmin kehittyi nykyinen ET. Te fetolaiset olette tehneet arvokasta työtä aineen ja sen
opetuksen kehittämisessä.
Valitettavasti useat kunnat edelleen suhtautuvat elämänkatsomustiedon opetukseen
kielteisesti tai ainakin sitä väheksyen. Törkein - ja eniten julkisuutta saanut - tapaus
lienee viime vuodelta Porista, jossa koulutuslautakunta ja koulutoimesta vastaavat
viranomaiset olivat selkeästi rikkoneet lakia pakottamalla lapset vastoin lasten ja heidän
huoltajansa tahtoa osallistumaan uskonnon opetukseen. Vasta korkein hallinto-oikeus soi
lapsille heille kuuluvan oikeuden.
Ei ole pitkää aikaa siitä, kun istuin iltaa Turussa muutamien kouluammattilaisten
kanssa. Keskustelussa kävi ilmi, että joissakin kouluissa pyritään jopa aktiivisesti
ohjaamaan uskonnonopetukseen oppilaita, joille automaattisesti kuuluisi ET. Perusteluna
pidettiin sitä, että jos kouluun perustetaan ET-ryhmä, niin rahat eivät riitä saksankielen
ryhmää varten.
Tiukalla taloudella perustellaan myös sitä, että niin moni uskonnon opettaja toimii
myös elämänkatsomustiedon opettajana. Onko pelottelua, jos ennustaa, että tulevaisuudessa
uskonnottoman opettajan on entistä vaikeampaa saada opettajan paikkaa ainakaan pienessä
kunnassa? Esimakua tämän suuntaisesta virkakiellosta on jo saatu, kun kunta ja seurakunta
ovat palkanneet yhteisen nuorisosihteerin. Virkaa hakevalta edellytetään, totta kai,
ev.lut. kirkon nuoriso-ohjaajakoulutusta. Entä mistä saa työpaikan uskonnoton
lastentarhanopettaja, kun yhä useampi kunta siirtää lasten päivähoidon seurakunnalle?
Näissä asioissa ei ole siis kyse vain ideologisesta valinnasta, vaan mukana on myös tiukka
työvoimapolitiikka.
Hyvä juhliva väki. Toivottavasti en pilannut juhlamieltänne vähättelemällä
saavutuksiamme ja paisuttelemalla vaikeuksia, joita meille vuosien saatossa varmasti
tulee. Vilpitön toiveeni on, että jo tulevana syksynä voisimme istua yhteisen pöydän
ääreen keskustelemaan siitä, mitkä olisivat meitä yhdistävät tavoitteet ja miten voisimme
auttaa toisiamme niiden saavuttamiseksi.
|