|
Ihminen joka on ollut psyykkisesti sairas ja toipunut siitä, saattaa kokea uskonnon
täysin vastenmielisenä. Näin on käynyt minulle. Itse kannatan rehellisyyttä ja tässä
asiassa se on kaukana. Viimeistään siinä vaiheessa kun lääkäri kirjoitti mustaa
valkoisella vastauksista rukouksiini, että kuuloharhoja, suutuin todella. Sen jälkeen en
tiennyt mikä on totuus. Kuitenkin tajusin, etten ollut omieni joukossa, puhumattakaan,
että olisin tiennyt keitä he ovat.
Pappi pelottelee ja lohduttelee seurakuntalaisia joka sunnuntai. Ja vanhemmat sanovat
lapsilleen, että valehdella ei saa, vaan pitää olla itselleen ja toisille rehellinen.
Mitenkähän on heidän rehellisyyden kanssa? Puhuvatko papit totta? Yli kaksi tuhatta vuotta
on uskottu tai ainakin annettu ymmärtää, että herran pelko on viisauden alku. Tämä ei ole
mitään viisautta vaan ajatusten kahlitsemista.
Elin vuosikaudet ristiriitaisen tiedon maailmassa. Välillä tuntui, etteivät
ulkopuoliset viestit sopineet ajatusmaailmaani. En sano tätä uskonnolliseksi heräämiseksi
vaan todellisuuden tajuamiseksi. Kun tutustuin mieheeni ja keskustelimme asioista,
kiinnostuin hänen ajatuksistaan: aineellisesta historiankäsityksestä. Silloin huomasin
että meillä on paljon yhteistä. En vain ollut ennen uskaltanut tuoda todellisia
mielipiteitäni esille, koska elin tahtomattani uskontomyönteisessä ympäristössä.
Nyt olen kiinnostunut kaikesta ateismista ja uskontokriittisestä kirjallisuudesta.
Mielipahakseni olen huomannut, ettei alan kirjallisuutta löydy juuri ollenkaan
kirjastosta. Tuntuu että suurennuslasilla joutuu etsimään. Kristinusko on vielä melkoinen
tekijä henkisessä elämässä. Kansalaisiin joukkotiedotusvälineiden avulla suunnattu
joukkosumutus ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisten tietoisuuteen. Uusi testamentti ei
varsinaisesti ole oma erillinen teoksensa vaan kopio muista lähteistä. Se on kuitenkin
niin vanha teos, että tietolähteiden löytäminen on lähes mahdotonta.
"Kristinusko oli, kuten mikä tahansa muu, vallankumouksellinen liike. Se syntyi meille
täysin tuntemattomalla tavalla Palestiinassa aikana, jolloin uusia lahkoja, uusia
uskontoja, uusia profeettoja ilmestyi sadoittain.
Itse asiassa kyse on vain keskivertoilmiöstä, joka muodostui näistä lahkoista
edistyksellisimpien keskinäisissä yhteen hankauksissa ja josta myöhemmin kehittyi oppi,
kun siihen lisättiin aleksandrialaisen juutalaisen Filonin teoreemoja ja vahvoja
stoalaisia aineksia. Ja jos tosiaan voimme kutsua Filonia kristinuskon henkiseksi
isäksi, niin Seneca oli sen setä. Näyttää, että kokonaisia Uuden testamentin
kappaleita on kopioitu miltei sananmukaisesti hänen teoksistaan; toisaalta taas voidaan
Persiuksen satiireista löytää kohtia, jotka näyttävät siihen aikaan vielä
kirjoittamattomasta Uudesta testamentista otetuilta." (Friedrich Engels:
Kristinuskon alkuperä).
Ihmisellä on tarve kuulua johonkin joukkoon, mutta minulla ei ole ollut sitä. Aivan
kuin olisin jonkin aikaa ollut tyhjän päällä. Pahinta on se jos et tiedä kuka olet tai
mitä identiteetistä on uskonnollisen propagandan jälkeen jäljellä. Luulin että ahdistus
kuuluu uskovan elämään. Ja tavallaan kuuluukin, yhteiskunnallisten olosuhteiden myötä.
Tulin huomaamaan uskonnolliset selitykset virheellisiksi. Jokin aika sitten koin että
totuus on vapauttavaa. Yli 2000 vuotta vanha kristillinen harhamaailma voitaisiin jo
virallisesti myöntää valheelliseksi ja Äiti Maata loukkaavaksi uskomusjärjestelmäksi.
Tänä päivänä olen tosi onnellinen siitä, että minulla on mies, jolla on samankaltainen
elämän- ja maailmankatsomus. Olen oppinut paljon keskusteluistamme kun hän on täysiverinen
ateisti. Tässä mielessä minulla on ollut suuri tuki kun olen purkanut pahaa mieltäni
kaiken uskonnollisen humpuukin takia. Se on uskomaton rasite elämässä. Uskonnollisen
propagandan tajuaminen petokseksi - illusorisiksi kuvitelmiksi - aiheutti minulle niin
suuren pettymyksen että itkin, raivosin ja haukuin kaiken uskonnon. Toivottavasti vielä
uskoville käy samoin!
|