|
Helsingin Sanomat väitti, että Amerikan Ateistien johtajat ovat varastaneet
järjestön rahoja ja muuttaneet ulkomaille. Tosiasiassa Amerikan Ateistien johtajat oli
kaapattu, murhattu, paloiteltu ja haudattu tynnyreissä. Helsingin Sanomat ei koskaan
oikaissut uutistaan edes sen jälkeen, kun murha oli kokonaisuudessaan selvitetty.
Mainittakoon, että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajana on nykyään laestadiolainen
Mikael Pentikäinen.
Ruotsin malli
Ruotsin mallin mukaista uskonnon opetusta Helsingin Sanomat on ajanut vuosikymmeniä.
Ruotsin mallin mukaisessa uskonnonopetuksessa puolet opetuksesta on kristinuskoa ja loput
muita "suuria" uskontoja. Ruotsin mallin mukaisen uskonnonopetuksen YK:n
Ihmisoikeustoimikunta on itse asiassa tuominnut käsitellessään allekirjoittaneen
suomalaisesta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta tekemää valitusta.
Uskontojen historian ja siveysopin kaatunut opetussuunnitelmahan oli jokseenkin sama kuin
Ruotsin nykyinen opetussuunnitelma.
12.4.2005 Helsingin Sanomat jälleen puolustaa pääkirjoitussivun kolumnissa Ruotsin
mallin mukaista uskonnon opetusta. Koska Helsingin Sanomat ei ole kelpuuttanut koskaan
yhtään näihin kirjoituksiin kirjoittamaani vastinetta lehteen, kirjoitan vastineen
suoraan Vapaa Ajattelijaan. Kirjoitus on pitkä, koska se sisältää alkuperäisen
kirjoituksen kokonaisuudessaan, mutta kun ateistit ovat liitossa jo selvästi häviöllä,
asiasta mahdollisesti saatavilla moitteilla ei liene suurta väliä.
Matti Kamppisen alkuperäinen kirjoitus on esitetty seuraavassa vinolla
kirjoituksella (kursiivilla).
VIERASKYNÄ:
Uskonnonopetus väärällä polulla
Tulevaisuuden Suomessa ja Euroopassa tarvitaan entistä enemmän kulttuurisen ja
uskonnollisen variaation asiantuntijoita, oli ammattina sitten terveydenhoitaja,
media-assistentti, tietotekniikkainsinööri tai opettaja. Toisaalta tulevaisuuden Suomi on
entistä moniuskontoisempi, vaikka jäsenyys evankelis-luterilaisessa kirkossa on vielä
pitkään enemmistön valinta.
Pakkouskonto loukkaa ateisteja
Tässä Kamppinen esittää tutun uskonnonopetuksen puolustuksen: Kun on paljon
uskovaisia, kaikkien muidenkin pitää opetella koulussa uskontoja. Maailman johtavista
tiede-, kulttuuri- ja teknologiamahdeista Yhdysvallat ja Ranska selviytyvät mainiosti
ilman minkäänlaista yleisten koulujen uskonnon tai edes uskontojen historian opetusta.
Sen sijaan ne maat, joissa uskontoa tai uskontoja opetetaan kouluissa suuria määriä, ovat
maailman takapajuisimpia. Kamppinen on siis aivan kokemuksenkin perusteella väärässä.
Toiseksi Kamppinen sivuuttaa kokonaan sen ihmisoikeusnäkökohdan, että hyvin monet
ateistit pitävät Ruotsin mallin mukaista uskontojen pakko-opetusta kouluissa ateistien
ihmisoikeuksia jyrkästi loukkaavana. Myös muslimit vastustavat Ruotsin mallin mukaista
uskonnon opetusta.
Kolmanneksi voidaan sanoa, että ateisteille on ollut Suomessa suurta haittaa
uskonnonopetuksesta. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton sisällä uskonnonopetuksesta
saadut valheelliset väitteet haittaavat koko ajan järjestön toimintaa ateistien puolesta.
Itse asiassa huomattava osa liiton jäsenistä vastustaa ateistien täysiä ihmisoikeuksia
siitä syystä, että he ovat uskonnonopetuksella aivopestyjä.
Nykyään kouluissamme on evankelisluterilaisen kristinuskon tunnustuksellisen
opetuksen ohessa tarjolla muiden uskontokuntien maailmankatsomusten mukaista opetusta.
Moniuskontoisen opetuksen lisäämistä on pidetty järkevänä vastauksena tulevien aikojen
monikulttuurisuuden haasteisiin.
Luterilaisuutta tuetaan muilla uskonnoilla
Ruotsin uskonnonopetuksessa vanhaa myyttiä erilaisten uskontojen tuntemuksen
tarpeellisuudesta on sovellettu erinomaisen kierosti. Islam eroaa kristinuskosta itse
asiassa melko vähän. Islamilaisen jumaluusopin avulla Ruotsin uskonnonopetuksessa tuetaan
ns. yksijumalaista uskontoa. Itse asiassa islamin "jumalatodistukset" ovat samoja kuin
kristinuskon. Juutalaisvainojen takia kansainvälistä myötätuntoa saaneen suuruudeltaan
vähäpätöisen juutalaisjoukon uskontoa esitellään Ruotsin uskonnon opetuksessa laajasti.
Myös tällä tavoin tuetaan epäsuorasti kristinuskoa. Uskontojen kielteisistä piirteistä ja
uskontojen hirmuteoista Ruotsin uskonnonopetuksessa ei puhuta mitään. Jeesuksen
olemassaoloa ei kyseenalaisteta. Uuden testamentin ja Koraanin sekavaa syntyhistoriaa ei
kerrota.
Valheet eivät tee opetuksesta tunnustuksellista.
Tämä on kuitenkin väärä tulevaisuuspolku. Tunnustuksellisia elementtejä
uskonnonopetuksessa pitäisi päinvastoin vähentää ja tuoda tilalle vertailevan ja
systemaattisen uskontotieteen työkaluja.
Tässä Kamppinen valehtelee jyrkemmin kuin evankelisluterilainen kirkko. Ei
luterilainen uskonnonopetus ole tunnustuksellista vaan tahallisen virheellistä.
Toki nykyiset osaavat uskonnonopettajamme tähän suuntaan tarjontaa vievätkin, mutta
koko ajatus tunnustuksellisen opetuksen mahdollisuudesta ja tarpeesta olisi syytä
kyseenalaistaa.
(HS:n toimitus:) Tunnustuksellinen uskonnonopetus sulkee osan teemoista
keskustelun ulkopuolelle, kirjoittaa Matti Kamppinen.
Tunnustuksellisuus tuo mukanaan ajattelun ja toiminnan kaavoja, joilla ei menestytä
tulevina aikoina. Se perustelee toimintatapoja tradition, ei rationaalisen argumentaation
avulla, ja sulkee osan teemoista keskustelun ulkopuolelle.
Uskonnon opetuksesta ei puutu järjen käyttöä
Kamppinen on jostain omaksunut vapaa-ajattelijainkin keskuudessa yleisen harhan, että
uskonnon puolustaminen olisi jotenkin ei-järjellistä (epärationaalista). Katolinen kirkko
on jo vuosituhansia puolustanut kristinuskoa vetoamalla sekä luonnontieteisiin että
logiikkaan. Viime vuosisadalla myös useimmat protestanttiset kirkot ryhtyivät
menettelemään samalla tavalla.
Keskustelun ulkopuolelle myös Ruotsin uskonnonopetus sulkee kaiken ateismia tukevan
järjen käytön. Se toisenlainen järjen käyttö, jolla poliitikot ja muut johtajat ovat
kahden viime vuosituhannen aikana menestyneet ja menestyvät edelleen, on pitkälti
kristinuskon luomus.
Tunnustuksellisuus rohkaisee erottamaan meidät muista ja pitää ryhmän jäsenyyden
kriteerinä jäseneksi tunnustautumista. Järkevää, yleisinhimillisesti ymmärrettävää
vuoropuhelua ei edesauta se, että tunnustuksellisia aineksia lisätään sitä mukaa kuin
kouluihimme tulee lisää eri uskontokuntiin kuuluvia.
Kun muslimit lisääntyvät, islamin opetus tietysti lisääntyy. Kansalais- ja poliittisia
oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklan mukaan muslimivanhemmilla on oikeus
määrätä lastensa uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta. Tämä oikeus on
sivumennen sanoen myös ateisteilla, mutta viimeksi mainittu asia ei ole mennyt perille
edes Vapaa-ajattelijain liitossa, ei sitten millään. Edellä olevassa lainauksessa
Kamppinen halventaa muslimeja ja unohtaa ateistit.
Pinttymiäkö?
Tunnustuksellisen opetuksen taustalla on kolme ajatuspinttymää. Ensimmäinen on
käsitys, että uskontoja ei voida tarkastella sekulaarin humanismin hengessä, tieteellisen
tutkimuksen avulla, vaan että tällainen tarkastelu vähentää uskonnon arvoa.
Tässä Kamppinen puhuu avoimesti uskontojen arvostamisen puolesta. Me ateistit emme
erityisemmin arvosta uskontoja. Pikemminkin me arvostamme ateismia.
Tukeeko neurobiologia uskontoja?
Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi uskonnollisten kokemusten neurobiologinen
tutkimus ei suinkaan ole vähentänyt ihmisyyttä ja ihmismieltä koskevaa kunnioitustamme,
vaan päinvastoin, olemme saaneet muutettua osan ihmetyksestä perustelluksi
arvostukseksi.
Tässä Kamppinen puolustaa uskoa virheellisillä neurobiologisten tutkimusten
tulkinnoilla.
Toinen ajatuspinttymä on se, että vain tunnustuksellisen opetuksen kautta voidaan
välittää oikea kuva uskonnosta, johon kuuluu jonkinlainen mukanaolo, uskonnon
harjoittaminen. Harjoittaminen tuo toki ymmärrystä uskonnosta, mutta tämä rajattu ja
usein kriittisen keskustelun ulkopuolelle sijoittuva ymmärrys on käyttöarvoltaan
vähäisempää kuin humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ymmärrys uskonnosta.
Veisaamisen vähentäminen on vain kieroilua. Tässä Kamppinen pitää hartauksia ja
veisaamista vähemmän tärkeinä ja muuta uskon puolustamista paljon tärkeämpänä. Tämän
erottelun taustalla on Ruotsin mallin mukainen kieroilu: Poistamalla veisaaminen ja
hartaudet aikaa uskonnon järkiperäiseen puolustamiseen jää enemmän ja opetusta voidaan
väittää tunnustuksettomaksi.
Kolmas ajatuspinttymä liittyy kristinuskon erityiseen asemaan suomalaisessa
kulttuurissa. Tunnustuksellisuudesta luopuminen johtaisi tämän ajatuskaavan mukaan
kouluissa välittyvän suomalaisen kulttuurin kristillisten ainesten hapertumiseen. Asia
lienee päinvastoin. Tieteellisen prosessoinnin myötä kristinuskon ainesten monitahoiset
roolit suomalaisessa ja eurooppalaisessa kulttuurissa tulisivat paremmin ymmärretyiksi,
ja näin suomalaisetkin saisivat entistä enemmän aineksia rakentaa tervettä oman
kansallisen kulttuurin arvostusta.
...siis enemmän aikaa varsinaisen uskon puolustamiseen ... siis uskonpuolustusta
pakollisena kaikille ...
Entä kuuluvatko Suvivirsi ja Enkeli taivaan tulevaisuuden kouluihin? Kyllä
kuuluvat. Ne ovat osa vuotuisen ajanlaskun ja koululaitoksen kulttuuria. Niiden
esteettiset arvot ja roolit sosiaalisen toiminnan rytmittäjinä tulevat oppilaillekin
selvemmiksi, kun aiheita on käsitelty uskonnontunnilla.
...mutta ateisteja on sentään nöyryytettävä.
Tulevaisuuden uskonnonopetus on kaikille yhteistä. Kristinuskoa koskeva
humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen aines on mittava, ja samoilla ajattelun
välineillä oppilaille tarjotaan tieteellistä ymmärrystä islamista, hindulaisuudesta,
sekulaarista humanismista ja buddhalaisuudesta.
...mutta ei ateismista.
Suurin kieroilu
Elämänkatsomustietoa ei tulevaisuudessa tarvita, eri kulttuurien filosofisten ja
uskonnollisten traditioiden ymmärrystä kylläkin.
Tässä Kamppinen unohtaa sen, että kaikkein kierointa olisi myydä Ruotsin mallin
mukainen uskonnonopetus suomalaisille nimellä "elämänkatsomustieto". Tätähän Pekka
Elo ja hänen liittolaisensa ajavat myös Vapaa-ajattelijain liitossa.
Matti Kamppinen
Kirjoittaja on Turun yliopiston dosentti ja uskontotieteen lehtori.
Erkki Hartikainen
Marsin yliopiston ateismitieteen lehtori
> Ruotsin malli - Erkki
Hartikainen
|