|
Tavalliselle ihmiselle on itsestään selvää, että kun poistun huoneesta ja suljen oven
takanani, huone jatkaa olemassaoloaan. On tietysti mahdollista, että huone tuhoutuu
silloin, kun en ole sitä näkemässä, mutta yleisesti ottaen tavallisen ihmisen tavallisissa
oloissa havaitsema todellisuus noudattaa melkoista jatkuvuutta ja säännöllisyyttä.
Muinaisissa uskonnoissa ajateltiin, että jumalat saattoivat puuttua asioiden kulkuun.
Esimerkiksi ukkosenjumala saattoi hävittää huoneen heti sen jälkeen, kun olin sulkenut
oven takanani. Neuvoja - tietysti korvausta vastaan - siitä, miten jumalat pidettiin
suosiollisina, jakoivat papit.
Jossain vaiheessa neuvoja - korvausta vastaan - ryhtyivät jakamaan myös filosofit eli
viisauden ystävät. Pythagoraan (580-500 eaa) kerrotaan sanoneen, että koska vain
jumalat ovat viisaita, ihminen ei voi olla viisas, hän voi olla vain viisauden ystävä eli
filosofi. Pythagorasta seurannut Platon (428-348 eaa) opetti, että näkyvä
todellisuus on jotain epätodellista, harhaa, ja että ihminen voi ajattelun avulla tajuta
näkyvän todellisuuden takana olevan oikeamman todellisuuden, ideain maailman. Tässä
todellisuus ja ajattelu ovat vaihtaneet paikkaa.
Mysteeriuskonnot ovat kautta aikojen opettaneet, että niiden sisäisillä uskonnollisilla
menoilla voidaan päästä suoraan yhteyteen tuon Platonin kuvaaman syvällisemmän
todellisuuden kanssa. Alempana osoitetaan, että nykyiset rituaalit ovat huomattavan paljon
kalliimpia kuin entiset.
Kun kristinusko ja islam nousivat valtaan suuressa osassa maailmaa, viisauden ystävien
oli viisainta - henkensä säilyttääkseen - ajatella sellaisella tavalla, joka ei
suututtanut papistoa. Filosofit olivat eräs osa uskonnon puolustajien ammattikuntaa.
Kun kokemus ja havainnot tulivat uudestaan jonkinlaisiksi totuuden
arvosteluperusteiksi, kristityt yhdistivät uskonnolliset käsityksensä havaintoihin
nojaavaan ajatteluun. Piispa George Berkeley (1685-1753) väitti, että kaikki
olemassa oleva on sielua ja että oleminen on havaituksi tulemista. Kun jätämme huoneen, se
jatkaa olemassaoloaan siitä syystä, että jumala havaitsee sen.
James Clerk Maxwell (1831-1879) loi teorian sähkömagneettisesta säteilystä.
Tämän jälkeen Wilhelm Ostwald (1853-1932) julisti aineellisen todellisuuskäsityksen
(materialismin) voitetuksi kannaksi. Hän esitteli "energeettiset" periaatteensa
julkisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1895.
Kun Albert Einstein (1879-1955) ryhtyi mainostamaan (hän ei ollut kaavan
keksijä) likimääräiskaavaa E = mc² eli että energia E on massa m kertaa valon nopeuden c
neliö, "sieluaineksen" kannattajat olivat riemuissaan. Kaikki olikin energiaa ja ainetta
ei ollut olemassakaan.
Todettakoon, että todellisuudessa ei milloinkaan eikä missään ole ainakaan toistaiseksi
muutettu pysyviä hiukkasia kokonaan energiaksi ja sitten mitattu, mitä saatiin.
Ydinenergia ei perustu kaavaan E = mc² vaan hiukkasten välisten sidosten
energioihin. Vedystä rautaan asti saadaan energiaa yhdistämällä hiukkasia, ja toisesta
päästä eli raskaista aineista saadaan energiaa hajottamalla ne raudaksi asti. Raudasta ei
saada enää mitään ydinenergiaa, koska silloin ollaan energiatason pohjalla.
Ainetta tarvittiin vielä tavallisen ihmisen hämmentämiseen muilla keinoilla. Kun
alkeishiukkanen nimeltä elektroni tuli tunnetuksi, todettiin, ettei elektronin paikkaa ja
liikemäärää voida valon avulla määrittää samanaikaisesti. Valo kun mokoma tönäisee
elektronin heti pois paikaltaan. Tällä tavalla havaitsija tulee vaikuttaneeksi
havaintotulokseen.
Olemassaolo on mitatuksi tulemista?
Fyysikoiden enemmistön mielestä lopputulos oli, ettei elektronilla ole samanaikaisesti
paikkaa ja liikemäärää. Siis toista ei ole olemassakaan, jos toinen on satuttu mittaamaan,
ja olemassaolo riippuu siitä, mitä ihminen mittaa. Olemassaolo on siis mitatuksi
tulemista. Kun jumalakin oli kuollut, hänestäkään ei ollut olemassaolon ylläpitäjäksi
mittausten väliajalla. Werner Heisenberg (1901-1976) muotoili
epätarkkuusperiaatteen, jonka mukaan yhtä aikaa ei voi mitata minkään hiukkasen tarkkaa
paikkaa ja liikemäärää.
Tällainen inhimillinen rajoitus on epäilemättä olemassa, mutta yllättäen
epätarkkuusperiaatetta alettiin pitää luonnonlakina. Kun kaikki on epätarkkaa, tyhjästä
voi syntyä hiukkaspareja jne. Tyhjästä voi siis nyhjäistä. Vaikka ns. eetteriteoria
(aikoinaan katsottiin, että sähkömagneettinen säteily etenee väliaineessa, jota kutsuttiin
eetteriksi) katsottiin kumotuksi, tyhjiö ei ollutkaan tyhjiö.
Vielä suurempi hämmennys syntyi, kun Niels Bohr (1885-1962) esitti periaatteen,
jonka mukaan sähkömagneettinen säteily on joko aaltoja tai hiukkasia mutta ei molempia
yhtä aikaa. Tämän käsityksen kumoavien kokeiden vakuuttavuudesta kiistellään juuri nyt.
Aineettomuuden alttari
Noin neljäkymmentä vuotta sitten Peter Higgs esitti, että hiukkasten massa ei
ole niiden perusominaisuus vaan että massan aiheuttaa Higgsin kenttä. Kentän aiheuttaa
hiukkanen nimeltä Higgsin bosoni (=hiukkaset, jotka toimivat Bose-Einstein käyttäytymisen
mukaan). Higgsin bosonia ei ole havaittu (silloin tällöin päästetään liikkeelle huhuja
siitä, että "viitteitä" bosonista on saatu). Maailma rakentaa kaikkien aikojen suurinta ja
kalleinta hiukkaskiihdytintä, jotta uskontoja epäilevistä aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajista (materialisteista) päätäisiin lopullisesti eroon.
Vuonna 2007 LHC-hiukkaskiihdytin valmistuu.
Minun kaksoislogaritmiasteikkoon tietokoneella piirtämäni yksinkertainen viivadiagrammi
viittaa siihen, ettei Higgsin bosoneja koskaan löydy. Mutta vaikka Higgsin bosoneja ei
löytyisi, sillä ei ole välttämättä merkitystä fyysikkojen uskon suhteen. Ihmiset voivat
uskoa Higgsin bosonien olemassaoloon, vaikka niitä ei löytyisikään.
Sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että uskovaiset tutkijat väärentävät tuloksia
niin, että Higgsin bosoni näyttäisi olevan olemassa. Koululaitoksen luonteesta johtuu,
että myös lapsenlastemme (minulla ei niitä ole, ja ei ole tietoa siitä, tuleeko niitä) on
uskottava Higgsin bosoneihin. Kun yritin löytää suomenkielistä tietoa Higgsin bosoneista,
koulujen kotisivut sotkivat etsimisen pahasti.
Noin tuhat fyysikkoa pohtii päätoimisesti pääasiassa valtioilta saaduin varoin
erilaisia keskenään kilpailevia säieteorioita, vaikka esimerkiksi Kari Enqvistin
mukaan on täysin mahdollista, että esimerkiksi ns. supersäikeitä ei tulla koskaan
havaitsemaan.
Varsinaisesti massan hävittäminen alkoi, kun Murray Gell-Mannin kvarkkiteoria
tuli muotiin. Vuonna 1969 Gell-Mannille myönnettiin fysiikan Nobelin palkinto. Tämä teoria
väitti mm., että protonin ja neutronin sähköisesti varatut osaset ovat kvarkkeja.
Protonissa ja neutronissa on tämän teorian mukaan kvarkkien lisäksi runsaasti
sähköisesti neutraalia ainetta (päätelty epäsuorasti). Näitä sähköisesti neutraaleja
protonin ja neutronin osasia kutsutaan liimahiukkasiksi (eli gluoneiksi), ja ne sitovat
kvarkit hiukkasiksi. Sanaa "kvarkki" ei ole yritetty suomentaa, koska se ei ole alun
perinkään tarkoittanut yhtään mitään.
Nykyisen kvarkkiteorian suurin heikkous on tietysti se, että protonien ja neutronien
perusosasiksi kelpaavia kvarkkihiukkasia ei ole koskaan havaittu vapaina luonnossa.
Kvarkkien yhteenlaskettu massa on vain pieni murto-osa protonin tai neutronin massasta,
mutta onhan meidän uskonnoillamme sielu-ainetta alkeishiukkasten täytteeksi.
Äskettäin tehdyissä kokeissa piti saada aikaan kvarkkikaasua. Tulikin puuroa tai
velliä. Niin ovat puurot ja vellit sekaisin täsmällisimpänä pidetyssä luonnontieteessä.
Kun Pyhä Einstein sanoi, että hiukkasen massa kasvaa äärettömäksi, jos se kiihdytetään
valon nopeuteen, koko fysiikkaa on kielletty käyttämästä sellaisia oletuksia, jotka
olisivat ristiriidassa tämän oletuksen kanssa. Harvemmat tietävät, että sekunnin uuden
määritelmän kehittäjälle ei myönnetty Nobelin palkintoa siksi, että hänen mielestään
kellot eivät käyneet Pyhän Einsteinin ohjeiden mukaan.
Paitsi massa, myös painovoima on fyysikkojemme vainon kohteena. Itse Einstein todisti,
ettei painovoimaa ole olemassakaan. Me ikääntyneet ihmiset kaatuilemme siitä syystä, että
avaruus on käyristynyt. Kun jotkut olivat juuri keksineet geometriat, joissa suorat olivat
mutkaisia, täytyihän näin nerokkaalle matematiikalle heti keksiä käyttöä.
Vaikka painovoima valitettavasti vielä hallitsee kaikkialla, fyysikkojemme ennuste sen
tulevaisuudesta ei ole hyvä. Mitäpä sitä pitäisi ryhtyä olemattomille voimille hyvää
tulevaisuutta ennustamaan? Kun Suuri Pamaus -jumala pääsee lopulta näyttämään voimansa,
koko kaikkeudesta ei jää jäljelle kuin muutama elektroni (valitettavasti se on
jonkinlainen massallinen hiukkanen), jokunen neutriino (valitettavasti nekin saattavat
olla jonkinlaisia, jopa massallisia hiukkasia) ja mietoa sähkömagneettista säteilyä, mitä
se sitten mahtaa olla.
Luonnonlakien kieltäminen
Kukaan omasta toimeentulostaan huolestunut fyysikko ole enää vuosikymmeniin uskaltanut
väittää, että luonnossa vallitsisivat täsmälliset luonnonlait. Sattumahan se on joka
määrää, ja kun optimisteja ollaan, niin kyllä se sattumajumala tämän kaikkeuden hävittyä
räjäyttää tyhjiöstä uuden. Kun kaikki on epätarkkaa, tyhjän räjäyttäminenkään ei ole
ongelma.
Kun olin pikkupoika, nopan heiton tulos oli kerta kaikkiaan satunnainen. Minulla ei
ollut mitään keinoa ennustaa lopputulosta. Vieläkään en ole oppinut, miten voisin ennustaa
lottopelin arvonnan tuloksen ja saada hieman rahaa sairauksieni hoitoon ja välttämättömiin
tarvikkeisiin. Ainakin tässä tavallisten ihmisten maailmassa esiintyy aitoa
satunnaisuutta.
Koulussa ja yliopistossa minulle opetettiin, ettei nopan heiton tulos olekaan
satunnainen vaan varsin yksinkertaisesti mekaniikan ja termodynamiikan lakien mukaan
laskettavissa. Muinaiset papit jättivät asian jumalan ratkaistavaksi heittämällä arpaa, ja
niin Joonakin joutui valaskalan vatsaan ja valaskala ei puolestaan mahtunut uimaan
Bosporin salmesta Mustalle merelle. Valitettavasti tässä tehtiin virhe. Jumala puuhailee
aivan toisaalla.
Jumala on opastanut Suomen kansaa mm. edesmenneen professori Kalervo Laurikaisen
(1916-97) välityksellä opettamalla meille, että jumala heittää noppaa
alkeishiukkasfysiikassa. Alkuräjähdyksessäkin jumala heitti noppaa niin voimallisesti,
että tyhjiö räjähti.
Kulkeeko aika takaperin?
Pyhä Einstein on kieltänyt kulkemasta nopeammin kuin valo. Kun ns. Bellin
epäyhtälöt osoittivat, että informaatiota kulkee valoa nopeammin, edesmennyt matematiikan
professori Klaus Vala kysyi minultakin, miten asia pitäisi selittää. Ilmoitin
epäileväni Einsteiniä.
Havaijin yliopiston tähtitieteen ja teoreettisen fysiikan professorina vaikuttanut
Victor Strenger on puolestaan sitä mieltä, että aika voi kulkea takaperin, mutta
vain hyvin pienessä mittakaavassa. Voitaisiinko maailmanloppu estää panemalla aika
kulkemaan takaperin? Entä jos mitään maailmanloppua ei olekaan tulossa? Tässä asiassa on
tuskin syytä hätiköidä. Kyllä reippaat nuoret miehet osaavat hoitaa asiat meitä vanhoja
paremmin, jos tai kun maailmanloppu tulee.
Olen hankkinut vahingossa korkeampaa koulutusta matematiikassa, fysiikassa,
filosofiassa, tilastotieteessä, tietojenkäsittelytieteessä ja joissakin muissa tieteissä,
joilla ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Minua ei ole aivan helppo huijata näiden alojen
kummallisia tuotoksia mielivaltaisesti sekoittelemalla. Niille, jotka eivät ole tulleet
hankkineeksi koulutusta näiltä aloilta, annan seuraavan neuvon: Jos jokin väite tuntuu
normaalijärjellä käsittämättömältä, ei ole mitään syytä ainakaan toistaiseksi ajatella,
että siinä mitään järkeä onkaan.
Jos monista sairauksistani huolimatta elän muutamia vuosia, ja jos vaikeasta
selkäviastani huolimatta (ja raskaiden lääkkeiden voimalla) jaksan vielä istua muutamia
vuosia silloin tällöin tietokoneen ääressä, kirjoitan näistä asioista englanninkieliset
artikkelit sivulle dictionary.htm (Dictionary of Atheism).
Tähän sanakirjaan aion rakentaa puun, jonka eri haarat kuvaavat erilaisia
mahdollisuuksia. Solmukohtiin aion laittaa tietoja havainnoista, jotka tukevat kutakin
haaraa, mutta myös tietoja havaintojen väärentämisestä ja tietojen vääristelystä.
Atomikellon keksijä kertoo, että kun Yhdysvallat lennätti atomikelloja lentokoneissa
ympäri maailmaa osoittaakseen, että Einsteinin ennustama ajan hidastuminen todella
tapahtuu, mittaustulokset olivat sekavia ja niistä laskettiin kaikenlaisia keskiarvoja.
Lopputuloskaan ei viitannut siihen suuntaan kuin olisi Einsteinin kannattajien mielestä
pitänyt, mutta televisioyleisölle asia esitettiin näyttelijäin voimin lopullisesti
todistettuna.
Mitä tulee valon taipumiseen painovoimakentässä, ei ole vaikea nähdä, että sille on
lukuisia muita selityksiä kuin avaruuden käyristyminen. Varsin yleisesti ajatellaan, että
valon taipumisen painovoimakentässä aiheuttaa se, että valolla on impulssi. Jos valolle
sallitaan Einsteinin kieltämä massa, valon taipuminen painovoimakentässä vaikuttaa kenestä
tahansa lähes itsestään selvän ymmärrettävältä.
Kyllä luonto on lainalainen ja aineellinen ja kyllä painovoimakin on olemassa. Sen
verran voin antaa fyysikoille periksi, että myös sähkömagneettinen voima on olemassa
(vaihdoin juuri tuulettimen viileäkaappiin). Mitä niihin muihin voimiin tulee, niiden
olemassaoloa ja luonnetta on mielestäni syytä harkita vielä uudestaan.
Todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta, ja myös todellisuuden olioiden
perusominaisuudet ovat olemassa havaitsijasta riippumatta.
|