Vapaa Ajattelija 5/2004

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 5/2004 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



Jori Mäntysalo



Kuka sanoo, mikä on uskonto?



Eräs ev-lut. opetukseen tarkoitettu uskonnon oppikirja määritteli taannoin maolaisuuden uskonnoksi, jonka jumala on Marx, vapahtaja Mao ja pääpiru USA:n presidentti. Kristittyjen mielestä kaikki, mitä ihmiset palvovat (mukaan lukien buddha, Lenin jne.) ovat joko jumalia tai epäjumalia, ja näin voidaan todistella esim. marxistien tai buddhistien vain "palvelevan väärää jumalaa". Jori Mäntysalo kirjoittaa, mitä kaikkea siitä seuraisi, mikäli Suomen viranomaiset ottaisivat tällaiset kristilliset väitteet todesta.


Tehdään ajatusleikki: määritellään kommunismi uskonnoksi ja Pääoma sen pyhäksi kirjaksi. Antaisiko tämä määrittely kommunisteille jotain uusia vapauksia, oikeuksia tai velvollisuuksia? Paljon riippuu siitä, hyväksyttäisiinkö kommunistijärjestö rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.



Uskonnonvapaus erityisenä vapautena



Perustuslaki takaa joka tapauksessa mielipiteenvapauden ja sananvapauden, ja uskonto on vain yksi mielipide, uskonnollinen puhe vain yhdenlaista puhetta. Onko oikeastaan mitään lisää, jonka uskonto saa?

Negatiivinen uskonnonvapaus (kukaan ei ole velvollinen osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnonharjoitukseen) tulisi voimaan. Enää ei opettajaa voisi pakottaa viemään lapsia SKP:n kokoukseen, sehän olisi nyt uskonnonharjoitusta. Positiivinen uskonnonvapaus ei toisi oikeastaan mitään lisävapauksia, ellei kommunismi rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

Vakaumusten tasa-arvon nojalla pitäisi kommunismi nyt rinnastaa uskontoihin valtion ja kuntien toiminnassa. Käytännön merkitys olisi vähäinen. Periaatteessa esimerkiksi kunta saa päättää ottavansa maalleen vain ei-vakaumuksellisia mainoksia, jolloin tulisi merkitykselliseksi mikä on vakaumus tai uskonto.

Jos kommunismi olisi uskonto, voisi 20 kommunistia perustaa uuden rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Tietenkin Pääoman pohjalta voisi syntyä useampikin uskontokunta, aivan kuten Raamatun ja Koraanin eri tulkintojen mukaan on nyt useita uskontokuntia.

Opetusministeriön asettama lautakunta tutkii hakemukset, ja joko hylkää tai hyväksyy järjestön rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Oletetaan, että hakemus hyväksyttäisiin. Tästä seuraa eräitä oikeuksia.



Marxinpilkkaa ja marxismin opetusta



Uskonrauhan rikkominen on rangaistavaa. Tässä tapauksessa rikoslain 17. luvun 10 § mukaillen "joka loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee Pääomaa tai sen kirjoittajaa Karl Marxia on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Saman enintään puolen vuoden tuomion saa uskonnonharjoituksen häiritsemisestä "meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellä tai muuten". Tässä tapauksessa siis puoluekokouksen häiritsemisestä häkki heilahtaisi. Ero muuhun kuin uskonnonharjoitukseen on suuri: ilkivaltapykälä kattaa myös erilaisten tilaisuuksien häirinnän, mutta enimmäisrangaistus on sakkoja.

Jos puoluekokouksen yrittäisi suorastaan estää, tulisi kyseeseen uskonnonharjoituksen estäminen. Tästä vankeutta voisi tullakin jo kaksi vuotta.

"Lapsenne sijoitetaan automaattisesti dialektisen materialismin oppilaaksi, mutta halutessanne voitte valita sen sijaan enemmistön mukaisen evankelis-luterilaisen opetuksen." Suunnilleen näin menisi kirje kommunistivanhemmille, jos kommunismi olisi rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Jos opetuksen järjestäjän - käytännössä kunnan - alueella on kolme saman uskontokunnan lasta, tulee tarjota tämän uskontokunnan mukaista opetusta. Näin tapahtuisi siis myös kommunismin osalta.

SKP voisi hakea vihkimisoikeutta. "Vihin teidät Marxin nimeen; kulkekaa yhdessä kohti sosialismia." - vihkivä yhteisö voi itse päättää mitä muotoja vihkiminen noudattaa, ja määrätä vaikka lauseen tarkkuudella vihkipuheen. Käytännössä vihkimisoikeuden saa jokainen uskontokunta, joka sitä hakee.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta voi aina erota kirjeellä maistraattiin. Yhdistysten osalta näin ei ole.

Yhteiskunta rekisteröi uskontokuntiin kuulumisen väestötietoihin, mutta ei yhdistysten jäsenyyksiä. SKP:n jäsenet saisi siis selville väestörekisterikeskuksesta.

Lasten asemasta uskonnonvapauslaki määrää erikseen. Esimerkiksi äiti voisi liittää alle yksivuotiaan lapsen SKP:n jäseneksi. Lapsen eroamiseen vaadittaisiin isän ja äidin yhteinen päätös, 12 vuotta täyttäneen osalta myös oma suostumus.

Jos SKP olisi uskontokunta, sen ei tarvitsisi maksaa varainsiirtoveroa toimistoa vaihtaessaan.



Vain teoreettista pohdiskelua?



Tiettävästi opetusministeriö on hylännyt kaksi hakemusta rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi: scientologien ja wiccalaisten. Ainakin wiccalaiset valittivat päätöksestä, mutta se jäi voimaan vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessakin.

Kun valtiovalta päättää onko jokin uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin kelvollinen vai ei, se käyttää melkoista valtaa. Positiivista ja negatiivista uskonnonvapautta tämä ei sinänsä riko: myös yhdistyksenä toimien voi rakentaa kirkon, julkaista uskonnollisia lehtiä jne. Vakaumusten tasa-arvoa sen sijaan rikkoo, että esimerkiksi wiccalaiset eivät nyt voi hakea vihkimisoikeutta.



Vapaa Ajattelijan 5/2004 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon