Yhdysvallat on uskonnollisesti suuntautunut maa; yhdeksän
kymmenestä amerikkalaisesta uskoo jonkinlaiseen jumalaan. Siksi
USA:ssa uskovaisilla (esim. papeilla, kirkkoherroilla, rabbeilla ja
tavallisilla kirkossakävijöillä) katsotaan usein moraalisen ajattelun
olevan korkeammalla tasolla kuin ei-uskovaisilla ihmisillä, kuten
ateisteilla tai agnostikoilla (Rachel’s 2003). Päinvastaisesti
moraalisuuden on kuitenkin esitetty olevan täysin jumaluskosta
riippumaton jo Platonin Euthyphrossa ja nykyisemmin
Kohlbergin tutkimuksessa (1967, 1971) (Theodore 1997).
Tästä saa käsityksen, että uskonnollinen suuntautuminen ei ole hyvä
moraalisen ajattelun selittäjä. Tutkimuksessamme moraalinen ajattelu
on määritelty moraalisia päätelmiä tai arvoarvostelmia tehtäessä
läpikäytäväksi prosessiksi, joka perustuu sosiaalisesti
hyväksyttäviin määräyksiin, tehtäviin ja sääntöihin.
Rebecca J. Glover (1997) teki tutkimuksen moraalisen
ajattelun eroista kristillisten ryhmien välillä ja päätteli että
vanhoillisemmat ryhmät, kuten roomalaiskatoliset ja kristuksen kirkon
edustajat menestyivät huonommin kuin liberaalimmat ryhmät kuten
unitaarit ja metodistit. Lisäksi aikaisemmassa Garyn ja
Samuelsin (1989) tutkimuksessa pääteltiin, ettei moraalisen
ajattelun taso ja uskonnollisuus vastaa toisiaan (r=-0,26,
p<0,05).
Tämä tutkimus täydentää edellistä tutkimusta kokoamalla tietoa
ei-uskonnollisista ihmisistä ja arvioimalla erilaista menestystä
moraalisen ajattelun mittauksessa uskonnollisten ja ei-uskonnollisten
aiheiden välillä. Aivan kuten Gloverin tutkimus paljasti moraalisen
ajattelun erot vanhoillisten ja liberaalien uskonnollisten ryhmien
välillä, toivoimme tutkimuksemme paljastavan moraalisen ajattelun
eron liberaalien uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten
välillä.
Arvioidaksemme uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten
välisiä moraalisen ajattelun eroja, jotka perustuivat Restin DIT:iin,
käytimme sitoutumatonta T-testiä. Sen lisäksi keräsimme jokaiselta
yksilöltä tietoa sukupuolesta, iästä ja koulutustasosta sekoittavien
muuttujien tutkimiseksi.
Olettamus: Moraalisen ajattelun tasoero on merkittävä
uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten välillä, mikä näkyy
yksilön saamien pisteiden perusteella Restin DIT:ssä.
Menetelmä ja osallistujat
Tutkimukseen osallistui 73 iältään 17-87 -vuotiasta henkilöä (44
miestä, 29 naista), koulutustasoltaan keskikoulusta akateemisen
loppututkinnon suorittaneisiin. Vastauksia kerättiin
järjestäytyneistä ateistisista järjestöistä ja kahden
liberaaliskristillisen seurakunnan (luterilainen ja Disciples of
Christ). Ei-uskonnollisten osallistujien vastaukset kerättiin
sähköpostilla, kun taas uskonnolliset osallistujat saivat
DIT -lomakkeen kirkossakäynnin yhteydessä. Ja palauttivat
vastauksensa postin kautta. Kaikki ottivat tutkimukseen osaa
vapaaehtoisesti tietäen vastauksia käytettävän vaikeisiin
sosiaalisiin kysymyksiin liittyvän moraalisen ajattelun
tutkimiseen.
Kaikille osallistujille annettiin Restin DIT, kolmas ja 8/90
tarkastettu painos. DIT on moraalisen ajattelun testi, joka perustuu
Kohlbergin mukaan aikuisen moraalisen kehityksen kuteen tasoon (yli
13-vuotiaat). DIT tehtiin Minnesotan yliopiston Eettisen Kehityksen
Tutkimuskeskuksesta saadulla luvalla tietyn opiskelijan uskonnosta ja
moraalista tekemää tutkimusta varten. Testitulos saatiin aikaan
käsilaskennalla, kuten testin mukana tulleessa ohjekirjassa
neuvotaan.
Muutimme alkuperäisen testin sisältämään kuuden tarinan sijasta
vain neljä, jotta säästäisimme testiaikaa (35 minuutista n. 20
minuuttiin); tarinat viisi ja kuusi poistettiin tästä syystä.
Aikaisempien testien perusteella DIT -testin lyhyt versio voi johtaa
hiukan, mutta ei huomattavan erilaiseen lopputulokseen kuin
alkuperäinen versio. Lisäksi testin sanoitusta muokattiin selkeyden
ja ymmärrettävyyden vuoksi; tarinoiden yleinen tarkoitus ja
kysymykset eivät muuttuneet. Osallistujien pyydettiin myös
ilmoittamaan vastausten lisäksi heidän ikänsä ja koulutustasonsa.
Testit arvioitiin tasapuolisesti Restin DIT -käsikirjan
mukaisesti.
Tulokset
Teimme riippumattoman T-testin käyttäen Restin DIT:n alaisia
pisteitä muuttujana, jotta saataisiin kartoitettua moraalisen
ajattelun erot uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten välillä.
Löysimme uskonnollisten (M=33,3) ja ei-uskonnollisten (M=51,7)
osallistujien keskiarvoissa eroja, ei-uskonnollisten ryhmä sai
huomattavasti korkeampia pisteitä DIT:ssä; t(71) =-5,482; P<0,01.
Nämä tulokset tukevat sitä olettamusta, että kahden ryhmän välillä on
huomattavia eroja DIT -pisteissä. Vertailtaessa keskivertoaikuisen
DIT -pisteet ovat 30-35, kun taas 60 pidetään korkeana. Löydöksemme
viittaa siihen, että uskonnollisten uskomusten puuttuminen on
verrannollinen korkeamman moraalisen ajattelun prosessiin, kuten
Kohlberg täsmentää, lisätutkimus on tarpeen vastaavuuden luonteen
tutkimiseksi.
Tässä tutkimuksessa emme löytäneet merkittäviä eroja pisteissä,
jotka perustuivat iän ja sukupuolen vaihteluihin. Lisäksi teimme
faktorikokeen (factorial design test), jotta pystyimme
tutkimaan koulutustason mahdollisen häiritsevän vaikutuksen
moraalisen ajattelun tasoon. Totesimme, että koulutustasolla ei ole
merkittävää vaikutusta moraalisen ajattelun pisteisiin; F(2,67)
P=0,336. Kaiken lisäksi saimme tuloksen F(2,67) p=0,548, mikä
merkitsee sitä, että koulutuksella ja uskonnollisuudella ei ole
vuorovaikutusta moraaliseen ajatteluun.
Kuten odotimmekin luettuamme Gloverin (1997) tutkimuksen
uskonnollisuuden ja moraalisen ajattelun välisestä suhteesta,
tutkimuksemme paljasti, että ei-uskonnolliset ryhmät menestyivät
merkittävästi paremmin kuin uskonnolliset ryhmät Rest DIT -testissä.
Uskomme, ja nämä löydökset alustavasti tukevat sitä, että
uskonnolliset uskomukset saattavat rajoittaa ihmisiä ja heidän
kriittistä ajatteluaan moraalisten kysymysten suhteen (kristityt
voivat joskus perustaa moraalisen ajattelunsa raamatun lauseisiin tai
kirkon oppeihin ottamatta huomioon sosiaalisia ja humanistisia
arvoja). Esimerkiksi, aika-ajoin kristityt ovat viitanneet raamatun
lauseisiin tukeakseen homovastaisia asenteita ilman mitään muuta
järkevää perustetta. Lisäksi usko jumalaan voi rajoittaa ihmisten
havaintokykyä ratkaistakseen vaikeita moraalisia kysymyksiä.
Esimerkiksi abortti voidaan jumalan lain mukaan ajatella vääryydeksi
olosuhteista huolimatta. Siksi he eivät ehkä näe (tai edes etsi)
vaadittavia ratkaisuja aborttiongelmaan, joka on uskonnollisten
puitteiden ulkopuolella.
Olemme tietoisia useista tutkimuksemme puutteista, jotka myös
saattavat vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin yksilöiden uskonnollisen
asenteen lisäksi. Ensinnäkin, vastauksensa antaneet uskonnolliset
ihmiset olivat pienestä kaupungista Idahossa, kun taas
ei-uskonnolliset ihmiset olivat lähinnä suurkaupunkien alueilta. On
otettava huomioon, että harvaan asutuilla alueilla ihmiset eivät ole
olleet erilaisten näkökulmien ja ajatusten vaikutusten alaisina kuten
suuressa kaupungissa asuvat ihmiset. Homogeeninen ympäristö vaikuttaa
osaltaan kriittisen tarkastelun tarpeeseen vaikeiden moraalisten
kysymysten suhteen. Vastaisuudessa tehtäviä tutkimuksia silmällä
pitäen olisi ihanteellista kerätä tietoa moniarvoisemmasta väestöstä,
sekä kristityistä että ateisteista, kuten myös kerätä laajempia
näytteitä molempien ryhmien edustajista.
Meidän täytyy myös ottaa huomioon Rest DIT:n kelpoisuus, joka
perustuu Kohlbergin teoriaan moraalin kehityksestä. Molempien on
kritisoitu olevan kulttuurisesti ja uskonnollisesti puolueellinen
(viitaten konservatiivisiin uskonnollisiin ryhmiin, Richards
ja Mark, 1992). Joka tapauksessa, koska tutkimukseemme
osallistujat tulivat vain hieman kulttuurellisesti erilaisesta
taustasta eikä kumpikaan ryhmä edustanut konservatiivista
uskonnollista ryhmää, toivomme että tutkimuksemme on pätevä
heijastamaan todellisia moraalisen ajattelun tasoja.
Vastoin laajalti kannatettua olettamusta, että koulutustasolla on
vaikutusta moraaliseen ajatteluun, tutkimuksemme paljasti
ei-uskonnollisten ihmisten saavan johdonmukaisesti enemmän pisteitä
moraalisen ajattelun saralla kuin kristityt huolimatta
koulutustasosta. Tämä ei kuitenkaan poissulje muita sekoittavia
muuttujia, jotka voivat vaikuttaa moraaliseen ajatteluun suhteessa
uskonnollisiin uskomuksiin, kuten eri persoonallisuuden piirteet,
kasvatustyylit, sosiaalinen ympäristö jne. Huomasimme myös, ettei
ihmisten ikä tai sukupuoli vaikuttanut merkittävästi moraaliseen
ajatteluun. Tämä sotii sitä stereotypiaa vastaan, että mitä
vanhemmaksi sitä tulee ja mitä enemmän on kokemusta, sitä
moraalisemmaksi sitä tulee. Se on myös ristiriidassa sen stereotypian
kanssa, että miehet olisivat parempia järkeilijöitä kuin naiset.
Kaiken kaikkiaan, vaikka tutkimus löysi huomattavia eroja
moraalisen ajattelun saralla kristittyjen ja ei-uskonnollisten
ryhmien välillä, epäröimme käyttää tutkimustamme varsinaisena
ihmisten moraalisuuden mittarina. Tämä tutkimuksen alue tarvitsee
paljon lisätutkimusta erityisesti mitä tulee ei-uskonnollisten
ryhmien moraaliseen ajatteluun. On erittäin monimutkaista määritellä
moraalinen ajattelu ja sen testaaminen on yhtä monimutkaista.
Lisäksi otantamme on liian pieni tukeakseen varmasti
olettamustamme. Toivomme kuitenkin, että tutkimustamme ei käytetä
jumalaan uskovien ihmisten leimaamiseen moraalisesti kelvottomiksi,
vaan lisäämään moraalisen ajattelun erojen ymmärtämystä tunnistamalla
tekijät, jotka niihin vaikuttavat. Joka tapauksessa me samalla
toivomme, että ei-uskovaiset ihmiset hyötyvät tästä tutkimuksesta,
jonka mukaan, vastoin ennakkoluuloja, he ovat vähintään yhtä päteviä
kuin uskovaiset moraalisen ajattelun taidoissaan.
|