jumalaton kulttuurilehti

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus | Yleissopimus lapsen oikeuksista | Otteita perustuslaista | Ote perusopetuslaista | Ote lukiolaista | Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982 | Opetushallituksen muistio 1993 | Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta

Erkki Hartikainen

Ihmisoikeudet Suomen koululaitoksessa

Tässä artikkelissa on esitelty ihmisoikeuksia Suomen koululaitoksessa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, Suomen perustuslain, Suomen nykyisten lakien ja muiden asiakirjojen avulla. Kannattaa huomata, että alla mainitut kansainväliset sopimukset ylittävät Suomen perustuslain. Perustuslaki ylittää tavalliset lait. Tavalliset lait ylittävät hallinnolliset määräykset. Lakien perusteluilla ei ole mitään sitovaa merkitystä.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

Article 18

1. Everyone shall have the right to freedom of thought, conscience and religion. This right shall include freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice, and freedom, either individually or in community with others and in public or private, to manifest his religion or belief in worship, observance, practice and teaching.

2. No one shall be subject to coercion which would impair his freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice.

3. Freedom to manifest one’s religion or beliefs may be subject only to such limitations as are prescribed by law and are necessary to protect public safety, order, health, or morals or the fundamental rights and freedoms of others.

4. The States Parties to the present Covenant undertake to have respect for the liberty of parents and, when applicable, legal guardians to ensure the religious and moral education of their children in conformity with their own convictions.

Englanninkielen sanakirjan selitys sanalle belief :
1. usko (in God; the Christian ~); vakaumus
2. usko, luottamus (he had no great ~ in doctors)
3. käsitys, mielipide, ajatus, luulo

Kun artikla alkaa puheella ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta, on Suomen hallitukselta täysin mielivaltaista ja kannanotto uskontojen puolesta suomentaa seuraavassa lauseessa esiintyvä sana "belief" uskoksi.

Korjattu suomennos:

Artikla 18

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai vakaumusta (hallituksen suomennos: uskoa) taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan (hallituksen suomennos: uskoaan) jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai vakaumus (hallituksen suomennos: usko).

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumuksiaan (hallituksen suomennos: uskoaan) voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen suomennoksessa "belief" on suomennettu oikein vakaumukseksi.

Artikla 14

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Otteita perustuslaista

6 § Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Ote perusopetuslaista

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Mitä 13 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote lukiolaista

9 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan opiskelijoiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat opiskelijat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Opiskelija, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi halutessaan osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos opiskelijat sitä pyytävät.

Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan hänen pyynnöstään elämänkatsomustietoa. Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja opiskelijoita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton opiskelija voi osallistua myös sellaiseen koulutuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

Mitä 9 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota koulutuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982

Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitusmuodon 8 ja 9 §:n nojalla epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti katsottava kuuluvan uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnollisen opetuksen, koska uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden uskonnosta. Tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin. Hallitusmuodon säännösten nojalla on myös selvää, että uskonnonvapautta ei voida käsittää sillä tavoin ehdolliseksi, että esim. johonkin julkisen vallan ylläpitämään laitokseen kuten kouluun tai päiväkotiin tulevan henkilön voitaisiin katsoa tällä laitokseen tulemisellaan, vaikka se olisi vapaaehtoista, suostuneen osallistumaan laitoksessa toimitettavaan uskonnonharjoitukseen. Uskonnonvapaus on myös kansalaisen iästä riippumaton, mutta käytännössä nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei käytä yksilö itse vaan hänen vanhempansa tai holhoojansa.

Vaikka uskonnonvapautta voidaankin pitää perussisällöltään selvänä, on vielä erikseen tarkasteltava, mitä sisältää hallitusmuodon 9 §:n tarkoittama oikeuksien ja velvollisuuksien riippumattomuus uskonnollisesta järjestäytymisestä eli voiko julkinen valta etuja antaessaan tai velvoitteita asettaessaan tehdä eroja eri uskontokuntiin kuuluvien kansalaisten tai uskonnonharjoittamisen suhteen eri asemassa olevien kansalaisryhmien välillä. Hallitusmuodon 5 §:n huomioon ottaen on selvää, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttää, siinä mainituin varauksin, julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta oikeuksien antamisessa tai velvollisuuksien asettamisessa, milloin oikeudet ja velvollisuudet eivät koske tai liity uskonnonharjoittamiseen. Uskonnonharjoittamisen perusteella ei voida tehdä eroja esim. terveys- tai kulttuuripalvelujen, sosiaalietujen tai vaaleihin liittyvien oikeuksien järjestelyssä. Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, voiko julkinen valta tehdä eroja sellaisten palvelujen osalta, jotka itsessään sisältävät uskonnollisia piirteitä tai jotka liittyvät uskonnonharjoittamiseen, näyttää siltä, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttäisi tältä osin julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta. Tällainen tasapuolinen kohtelu voisi toteutua esim. siten, että julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palveluiden antamisesta, joihin sisältyy uskonnollisia aineksia, ja jättäisi niistä huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille. Vaikka hallitusmuodon 9 § ei sitä osoitakaan, on säännöksen syntyvaiheiden valossa kuitenkin ilmeistä, ettei säännöksellä pyritty muuttamaan evankelis-luterilaisella kirkolla ollutta erityisasemaa, joka perustuslakien tasolla ilmenee muun muassa hallitusmuodon 83 ja valtiopäiväjärjestyksen 31 §:ssä. Tämä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema on perustuslakien säätämisen jälkeenkin kiistattomasti otettu huomioon monissa lainsäädäntötoimissa. Julkisen vallan ja evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaeissa tarkoitettua suhdetta voidaan kuvata siten, ettei julkinen valta eli valtio ole tunnustuksellinen siinä mielessä, että se olisi sidottu evankelis-luterilaiseen tai muuhun uskonnolliseen oppiin. Julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole tunnustuksellinen siinäkään mielessä, että se olisi nimenomaisesti velvollinen järjestämään palveluksia jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai johonkin tunnustukseen kuuluville. Toisaalta julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole myöskään tunnustukseton. Lainsäätäjä voi tavallisella lainsäädännöllä tukea evankelis-luterilaista kirkkoa tai muutakin uskonnollista yhdyskuntaa. Tämä merkitsee sitä, että tavallisella lainsäädännöllä voidaan järjestää tai olla järjestämättä esim. julkisen vallan ylläpitämiin kouluihin tai päiväkoteihin evankelis-luterilaista uskonnonopetusta tai uskonnollista kasvatusta tukevaa toimintaa edellyttäen, että näillä järjestelyillä ei loukata kansalaisen oikeutta pysyä erillään uskonnonharjoituksesta eli uskonnonvapautta.

Opetushallituksen muistio 1993

1. Oppilaan uskonnon / elämänkatsomustiedon opiskelun vaihtoehdot

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisen perusteena ovat uudessakin lainsäädännössä koulutuksen järjestäjän perusopetuksen oppilaiden enemmistö ja vähintään kolmen samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvan oppilaan osallistuminen kyseisen uskonnon opetukseen tai vähintään kolmen suomalaisiin uskonnollisiin yhdyskuntien kuulumattoman oppilaan osallistuminen elämänkatsomustiedon opetukseen (kolmen oppilaan sääntö). Uskonnollisia yhdyskuntia ovat evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä Suomessa rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Lisäksi lain voimaantulosäännöksen mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan rinnastetaan sellainen lain voimaantullessa toiminut uskonnollinen yhdistys, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt aikaisemmin säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana. Säännös koskee Herran kansa -nimistä yhdistystä. Uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin suuntauksiin ei lainsäädännössä puututa. Säädöksissä tarkoitettu oppilasmäärä lasketaan ottaen huomioon kaikki koulutuksen järjestäjän perusopetuksen oppilaat. Eri kieliryhmiä tarkastellaan erikseen.

Oppilaiden enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat opiskelevat tätä kyseistä uskontoa. Lisäksi oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoituksen perusteella osallistua tähän opetukseen. (1 mom.) Ilmoittautumisen menettelytavoista päätetään paikallisesti.

Uskonnonopetusta koskevissa valinnoissa pyritään siihen, että ratkaisu on pysyvä. Uskonnon opetusta koskevat valinnat noudattavat tässä muiden, esimerkiksi valinnaisten aineiden käytäntöjä.

Siirtymävaiheessa enemmistön uskonnon opetukseen osallistuvien muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua kyseiseen opetukseen.

Muutoksena nykytilaan ei enemmistön uskonnon opetuksesta siis enää tarvitse hakea vapautusta. Silloin, kun koulutuksen järjestäjän oppilaiden enemmistö on evankelis-luterilaisia, sovelletaan kolmen sääntöä uskonnonopetuksen osalta ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluviin ja Suomessa rekisteröityihin eri uskonnollisiin yhdyskuntien kuuluviin oppilaisiin ja elämänkatsomustiedon osalta uskontokuntiin kuulumattomiin oppilaisiin.

Tämän mukaan siis vähintään kolmelle ortodoksioppilaalle, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ortodoksista uskonnon opetusta (1 mom.) ja kolmelle uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa. (5 mom.).

Muuhun Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluville oppilaille, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät ja kolmen sääntö täyttyy (3 mom.).

Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon lisäksi myös eräitä muita uskontoja (katoliseen, Islamin, adventistiseen, Kristinyhteisön ja Suomen Baháí-yhteisön uskontoon) varten on laadittu opetussuunnitelman perusteet nykyisten perusteiden mukaisesti. Valmisteilla olevien uusien opetussuunnitelman perusteiden tultua voimaan hyväksytään Suomessa vähän opetettavia uskontoja varten uudet perusteet. Ennen näiden voimaantuloa noudatetaan nykyisiä perusteita. Jos kyseisen uskonnon opetukseen ei ole ollenkaan laadittu opetussuunnitelman perusteita, niin alkuvaiheessa sovelletaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainittuja kaikille uskonnoille yhteisiä tavoitteita. Koulutuksen järjestäjä ilmoittaa asiasta Opetushallitukselle, joka laatii kyseiset opetussuunnitelman perusteet yhteistyössä asianomaisen yhdyskunnan kanssa ja hyväksyy ne hallintopäätöksellä. Suomessa vähän opetettavien uskontojen opetussuunnitelman perusteet ovat nähtävissä Opetushallituksen www.oph.fi -sivuilla.

Oppilaalle, joka kuuluu sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka oman uskonnon opetusta koulutuksen järjestäjä ei järjestä, voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen huoltajan pyynnöstä (5 mom.).

Jos suomalaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman oppilaan saama kasvatus ja kulttuuritausta vastaa jotain koulutuksen järjestäjän tarjoamaa uskonnon opetusta, voi oppilas huoltajan pyynnöstä osallistua kyseiseen uskonnon opetukseen (6. mom.). Näiden oppilaiden määrää ei huomioida tarkasteltaessa koulutuksen järjestäjän velvoitetta järjestää kyseistä uskonnon opetusta.

Jos oppilas ei osallistu uskonnon/ elämänkatsomustiedon opetukseen (oppilaan omaa uskontoa ei opeteta / elämänkatsomustiedon ryhmää ei muodostu), hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa (perusopetuslaki 5 §).

Uudistetussa perusopetuslain 13 §:ssä mainitaan myös mahdollisuus, että oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. (4 mom.) Tällöin oppilaan huoltaja päättää, mihin uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. Uskonnonvapauslain siirtymäsäädösten johdosta tämä tilanne voi tulla kysymykseen vasta kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen (1.8.2006).

Uskonnolliset yhdyskunnat voivat päättää, sallivatko ne jäsenilleen kaksoisjäsenyyttä.

2. Uskonnollisen yhdyskunnan antama koulun uskonnon opetusta korvaava opetus

Koulun toiminta määritellään opetussuunnitelmassa ja siihen perustuvassa vuosisuunnitelmassa. Jos perusopetuksen oppilaan omaa uskontoa ei opeteta koulun toimesta, voi se uskonnollinen yhdyskunta, johon oppilas kuuluu, antaa opetuksen koulun ulkopuolisena opetuksena. Koulun tulee pyytää oppilaan huoltajalta luotettava selvitys yhdyskunnan jäsenyydestä ja uskonnon opettamisesta. Oppilaan saaman opetuksen määrä voi tällöin koulussa alittaa säädetyn kokonaistuntimäärän. Tällöin oppilaalle ei myöskään järjestetä korvaavaa opetusta tai toimintaa. Uskonnollisen yhdyskunnan antamasta opetuksesta ei merkitä mahdollisia arvosanoja todistukseen.

3. Uskonnon opetuksen luonne

Säädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun "tunnustuksen mukainen opetus" muuttaminen "oman uskonnon opetukseksi". Tämä ei edellytä sisältöjen muutosta.

Lakiuudistusta edeltäneessä keskustelussa on usein noussut esiin uskonnon opetuksen ja uskonnon harjoittamisen suhde. Uskonnon opetusta säätelevät edelleen opetussuunnitelman perusteet ja paikalliset opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelman perusteiden mukainen uskonnon opetus ei ole perustuslain 11 §:ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista.

Uskonnon opetukseen sisältyy olennaisena osana oman uskonnon tuntemus. Perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan uskontoon perehtymiseen kuuluu myös tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin. Oman uskonnon opetusta on esimerkiksi rukous, virsi ja tutustuminen uskonnollisiin toimituksiin. Esimerkiksi opetukseen liittyvä vierailukäynti kirkossa tai moskeijassa ei ole uskonnollinen tilaisuus, edellyttäen että siellä ei osallistuta jumalanpalvelukseen tai muuhun hartauden harjoittamiseen. Kaiken tunnilla tapahtuvan opetuksen ja muun toiminnan tulee olla pedagogisesti perusteltua ja opetussuunnitelman mukaista.

4. Koulun juhlat

Suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia. Osassa niistä on joitakin uskonnollisuuteen viittaavia elementtejä. Tällaisia ovat mm. joulujuhla ja kevätjuhla sekä itsenäisyyspäivän juhla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tähdentää, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina.

5. Koulun uskonnolliset tilaisuudet

Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Perusopetuksen oppilaan osalta oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää koulutuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen huolehditaan siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Tämän säännöksen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Koulu on vastuullinen oppilaasta, joka ei osallistu koulun järjestämään uskonnon harjoittamiseen. Tällöin koulu järjestää oppilaalle muuta toimintaa.

Perustuslain 11 §:n 2 mom:n tarkoituksena on ensi sijassa suojata henkilöä vieraan uskonnon harjoittamiselta. Vapautuksen perusteina ovat yksinomaan omantunnon syyt. Lähtökohtana voidaan pitää, ettei oman uskonnollisen yhdyskuntansa tilaisuudesta voi vapautua. Huoltajan esittämästä perustellusta syystä oppilas vapautetaan uskonnon harjoittamista. Koulutyön sujuvuuden kannalta ilmoitus tulee tehdä mahdollisimman ajoissa etukäteen, esimerkiksi lukukauden alussa.

Koulun ylläpitäjällä ja koululla on velvollisuus tiedottaa huoltajille koulun toiminnasta. Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta säädetyin edellytyksin mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, niin tiedotteista on tultava ilmi koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet.

6. Opettajan kelpoisuus

Laki Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseensa katsomatta (173/21) siihen tehtyine muutoksineen on kumottu uudella uskonnonvapauslailla. Tämä tarkoittaa, että evankelis-luterilaista ja ortodoksista uskonnonopetusta antavalta opettajalta ei enää edellytetä asianomaisen kirkon jäsenyyttä. Muiden uskontojen opetusta antavilla opettajilla vastaavaa jäsenyysvaatimusta ei ole tähän astikaan ollut. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuun asetukseen on tarkoitus lisätä säännös uskontoa opettavan henkilön (luokanopettajat ja aineenopettajat) aineenhallintavaatimuksista siten, että opettajalta vaaditaan opintoja opetettavassa uskonnossa.

7. Kouluhenkilöstön asema

Perusoikeusuudistuksen valmistelussa on katsottu, ettei uskonnon ja omantunnon vapautta koskevasta perusoikeussäännöksestä voida johtaa yleistä oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksiin kuuluvasta tehtävästä vakaumuksen perusteella. Säännöksen on kuitenkin katsottu puoltavan yleisesti työnjaollisia ja hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältetään henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin.

Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta

Ote yleisperusteluista

Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.: "Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon opetus."

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista. Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on osa koulujen päivänavauksista. Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista. Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.

Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden (uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden). Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.

Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen. Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.

Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää. Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta. Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille itselleen. Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa elämänkatsomustiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

Sivulla 7 sanotaan lisäksi:
Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri mieltä komitean kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman uskonnonopetuksen. Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen asioihin, myös uskonnon opetukseen.

Ote yksityiskohtaisista perusteluista

Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei uskontokunnilla.

Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.

Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä. Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa. Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.

Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta. Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava. He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.

Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea: uskonnollisiin yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä mainitsemaamme tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan. Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi. Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.

Kouluja tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa. Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.

Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.

Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.

Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista. Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.

Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista. On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.

Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.

Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.

Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.