jumalaton kulttuurilehti

Erkki Hartikainen

Aineellinen todellisuuskäsitys

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet. Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti -niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin. Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on mielestäni "aineellinen todellisuuskäsitys" ja aion käyttää tätä käsitettä vastaisuudessa aika paljon. Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys. Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia. Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä. Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen). Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määritelmä

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa. Poikkeuksen tekevät jotkut ns. filosofit (=viisauden ystävät, Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi). Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin. Erään vanhan määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde. Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen. Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen. Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954 - ) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan määritelmää vielä kerran:
1) Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde;
2) aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia". Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Julistan sanan "magneettinen" suomennoksesta kilpailun. Suomentaja palkitaan pääsyllä suomen kielen historiaan.

Aineen tarkka määritelmä vaatii luultavasti yllä olevaa paljon suuremman joukon lauseita. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa. Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemisestä teen kirjoituksen myöhemmin. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa. Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

En ryhdy nyt väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa. Jatkan väittelyä tästä kysymyksestä, jos fysiikan opetus ja tutkimus uhataan lopettaa. Näin tuskin tapahtuu minun eläissäni (olen 62 vuotta vanha).

Torjun myös sen käsityksen, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan). Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin. Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon. Palaan keskusteluun tästä käsityksestäni vasta sitten, kun alkeishiukkasia aletaan kutsua alkeishengiksi, alkeissieluiksi jne.

Torjun myös sen käsityksen, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (torjun ns. solipsismin). Valitettavasti muitakin (kuin minä) on aidosti olemassa. Aineellisen hyvinvoinnin lisäkään ei olisi pahitteeksi.

Yksi vai monta todellisuutta?

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä). Edesmennyt Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä. Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta: 1) ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus 2) aika-avaruudellinen todellisuus.

Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.

Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (l. universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista. Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object). Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method). Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset. Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946 - ).

Popper erottaa toisistaan aineellisten olioiden todellisuuden 1, tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota. En ryhdy tässä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Totean kuitenkin, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä. Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus. Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua. Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalla olemassa muita, ei-aineellisia todellisuuksia? Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella. Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan näyttöä aineellisen todellisuuden rinnalla olevan henkisen todellisuuden olemassaolosta ei ole. Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joiden olemassaolosta ei ole näyttöä.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen. Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota. Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen. Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota. Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla. Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia. Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja). Eino Kaila (1890 - 1958), Pertti Lindfors (1927 - ) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä. Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä. Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa. Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi organismien toimintaa alkeishiukkasten avulla. Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia. Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henki-hiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään. Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa. Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta. Intialainen taikuri B. Premanand (1930 - ) on haastanut uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926 - ) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei ole vastannut tähän haasteeseen.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta?

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus? Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta". Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus. Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen. Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta". Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta. Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Mielestäni suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan. Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.