|
Erkki Hartikainen
Posthumanismi
Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin
kerrotaan kehuneen Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia
siitä, että viimeksi mainittu puolustaa demokratiaa kansansa
vastustuksesta huolimatta.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vierasperäisiä sanoja kuten
"demokratia" käytetään väärin. Jos Bushin lausuma suomennettaisiin
myös sanan "demokratia" osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair
puolustaa kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.
Tämän esitelmän otsikko sisältää kaksi sellaista vierasperäistä
sanaa, joita myös minä keskiaikaiselta maaseudulta kotoisin olevana
kovasti vierastan: "post" (latinaa, tarkoittaa jälkeen) ja
"humanismi" (on latinaa ja tarkoittaa ihmisläisyyttä, tästä filosofi
Pertti Lindforsin lyhennelmä "lässy", vertaa metsäläisyys,
raakalaisuus, taistolaisuus jne.).
Humanismin määritelmistä
Mielestäni juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä
ainoalla sanalla. Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää
johtopäätöksiä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Vaikka olen
kahdeksantoista ensimmäistä elinvuottani elänyt Savossa, en pidä
savolaisten tavasta mutustella yksittäisiä sanoja. Tästä samasta
syystä en pidä "humanistista elämänasennetta" puolustaneen
edesmenneen Georg Henrik von Wrightin ajattelusta.
Ennen kuin ryhdyn selvittämään sitä, mitä on posthumanismi, eli
mitä on se, mikä tulee humanismin jälkeen, kerron lyhyesti siitä,
mitä humanismi tarkoittaa nykyään virallisesti. Virallisen
määritelmän on tietysti laatinut Kansainvälinen humanistinen ja
eettinen liitto IHEU (International Humanist and Ethical Union).
Esitän sekä alkuperäisen englanninkielisen määritelmän että oman
suomennokseni siitä:
"IHEU member organisations have resolved in 1996 that:
Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms
that human beings have the right and responsibility to give meaning
and shape to their own lives. It stands for the building of a more
humane society through an ethic based on human and other natural
values in the spirit of reason and free inquiry through human
capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural
views of reality."
Suomennos (EH): "IHEU:n jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996
päättäneet, että: Humanismi on kansanvaltainen eettinen
elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus
antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä
inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten
arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen
avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista
todellisuuskäsitystä."
Määritelmien ongelmia
Kuten jotkut lukijat jo huomasivat, tekstin kääntäminen on
vaikeaa. Minun puolestani jokainen saa tehdä tekstistä mieleisensä
käännöksen. Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota englannin kielen
kohtuuttomaan valta-asemaan. Englannin kieli ei ole millään tavoin
niin selkeä kuin sen nykyisen tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen
pitäisi olla. Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen
merkityksiin, ja meillä on oikeus määritellä niitä nykyistä
selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Vaikka olemme suomalaisia,
meillä on oikeus tehdä parannuksia myös englannin kieleen.
Sanaa "humanismi" käytetään melko usein myös muussa kuin yllä
esitetyssä merkityksessä. En ole koskaan pitänyt sanan "humanismi"
käytöstä uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä, koska sana
"humanismi" aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden
merkitysten vuoksi. Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden
oppineita ja opiskelijoita sanotaan usein humanisteiksi.
Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen "vapaa-ajattelu"
ympärillä. Kun aikoinaan Lohjan torilla jaoin Lohjan
vapaa-ajattelijain lehteä, moni torjui sen ja sanoi ivallisesti
olevansa jo vapaa-ajattelija. Monet heistä tunnistin hartaiksi
kristityiksi. Kokeilkaapa sellaisten lehtien jakoa, joissa lukee
vapaa-ajattelija, jos ette usko!
Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me "uskonnonvapautta",
"uskonnottomuuden vapautta", "katsomusvapautta", "käsitysvapautta"
vai "ajatuksen vapautta". Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen
vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten
sekava. Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on oikeus tietää totuus
kaikista olennaisen tärkeistä asioita, mutta se on kokonaan toisen
jutun aihe. Niille, jotka ovat päässeet ulos kirkosta, annan sen
neuvon, että totuutta ei pidä lähteä etsimään kirkon takapihalta.
On hyvin laajoja humanismin määritelmiä kuten Humanistinen
julkilausuma 2000 (Humanist Manifesto 2000), jonka on laatinut
uskonnottoman humanismin johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka
julkilausuma ei ole IHEU:n laatima, olen kuullut IHEU:n nykyisen
puheenjohtajan Roy Brownin puolustavan sitä innokkaasti.
Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma
2000 tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole
todennäköistä, että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko
sisällöstä. Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin
vähimmäismääritelmä. Eräs paavi, joka aikoinaan väitti olevansa
humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri mieltä humanismin
vähimmäismääritelmästä.
Posthumanismi?
En ole mitenkään sitoutunut Suomessa lähes tuntemattomaan
ajatussuuntaan nimeltä "posthumanismi". Kun mielestäni aika monet
suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten, "nerojen" ja jopa
tavallisten filosofian professorien palvontaa, haluan esitellä minun
mielestäni humanismia kehittyneemmän ajattelutavan, jossa ei esiinny
henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin tavallisessa
humanismissa. Jos nimitystä "posthumanismi" käytetään
tulevaisuudessa pahasti väärin, siitä on sitten syytä luopua.
Posthumanismia ei mielestäni pidä ryhtyä määrittelemään kovin
tarkasti, vaikka eräät yksityishenkilöt ovat antaneet tarkkoja
määritelmiä. Onneksi nämä tarkat määritelmät ovat siinä määrin
keskenään ristiriitaisia, että on aivan mielekästä antaa tälle
ajatussuunnalle vähimmäismääritelmä samaan tapaan kuin mitä se on
annettu aatteelliselle humanismille. En kuitenkaan yritä muotoilla
muutaman lauseen määritelmää vaan esittelen sellaisia posthumanismin
piirteitä, joilla on käsittääkseni mahdollisuus tulla laajasti
hyväksytyiksi.
Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa
ihmisestä periytyvää eläinlajia (post-human = ihmisen jälkeen),
ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla
(tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa. Posthumanismilla
tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on perinteistä
humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.
Kun käsitettä "posthumanismi" ei ole Suomessa juuri esitelty, otan
vapauden laatia erilaisista muualla esitetyistä määritelmistä ja
omista käsityksistäni yleiskuvauksen posthumanismille. Tästä
esityksestä muut saavat aivan vapaasti olla eri mieltä.
Yleisimmillään posthumanismi on jotakin, joka tulee humanismin
jälkeen. Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä
sekä missä kohdin humanismi on väärässä.
Luonnon ja ihmisen tasa-arvo
Toivottavasti markkinoille ei ilmaannu kovin paljon laajoja
posthumanistien julkilausumia, mutta jos sellainen pitäisi aloittaa
jostakin, alku voisi olla esimerkiksi: "Ihmiset eivät ole kaikkeuden
tärkeimpiä olioita." Käsite "tärkeä" on tietysti hyvin inhimillinen,
mutta meidän ihmisten on vaikea ilmaista tällaista
tasa-arvovaatimusta millään muullakaan sanalla.
Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)
Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa
yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Mielestäni
posthumanisteille ja humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole
jumalauskoisia eivätkä he hyväksy yliluonnollista
todellisuuskäsitystä.
Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin "täyttävät maan",
sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä
ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä
huonommin. Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on
kuollut sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä
eteenpäin teimmepä mitä tahansa. Posthumanistien mielestä ihmisten
rajoittamaton oikeus lisääntyä ei kuulu ihmisoikeuksiin. Ihmisten
rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten olentojen
oikeuksia.
Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.
Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein
olento, ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva,
on toiseksi korkein olento. Sitten tulee muu luonto, jota ihminen
Raamatun sanoin "hallitsee". On sanottu, että humanismi pudotti tästä
pois jumalat ja jätti ihmisen yksin hallitsemaan luontoa. On sanottu,
että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka ihmisen
on kaikissa toimissaan huomioitava.
Järkiperäisyyden (rationalismin) yleistys
Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että
ihmisten on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi
tunnustaa sen, että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin
rajoittuneita. On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin
toimeentulevia kansalaisia, jotka puhekyvystään huolimatta ovat
testin mukaan lahjattomampia kuin gorilla, simpanssi tai delfiini.
Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää
esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa
parantavilla lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne. Tätä
kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita
täydennyksiä.
Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia
Posthumanistien mielestä monet inhimilliset uskomukset ovat
haitallisia.
Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen
luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä
paljon sekaannuksia. Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä
ei voida päätellä vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa
todellisuudessa.
Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein
karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:
"Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen
seurauksena laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se
ilmentää hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei
ole yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin
monissa yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän
kuin osiensa summa").
Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta
karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä maailmankatsomuksen pikemmin
kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka
tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi
elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä
on yksinkertaisin mahdollinen olettamus. Voimme lisäksi toivoa, että
tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan tutkia tieteen keinoin.
Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken filosofoinnin
lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin elämänasenne."
Ihmisestä riippumaton etiikka
Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten
ihmisillä. Posthumanistinen moraali ei voi perustua ihmisen hyveinä
tai paheina pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon
yleisempiin periaatteisiin. Varsin monet eläimet ottavat huomioon
tekojen seuraukset. Seurausetiikka, kun sitä sovelletaan riittävän
pitkällä tähtäyksellä, on muita inhimillisen etiikan muotoja
yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla planeetoilla on elämää, se voi
menestyä ensisijaisesti seurausetiikkaa noudattamalla.
Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi omaksua
yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion
kannalta toivottavia. Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa
perintötekijäin määräämiä periaatteita kuten vaistoja. Filosofian
professorit ovat tehneet moraalista ja jopa totuudesta muodin
piiriin kuuluvan asian. Tällaista posthumanismit eivät voi hyväksyä.
Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi
elää. Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua
vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tässä suhteessa posthumanistit ovat
valistusajattelun seuraajia.
Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden
planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden
olioiden erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä
nykyistä tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.
Eläinten asema ja oikeudet
Ihmisten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja.
Erot ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuudet ovat kehittyneet
ihmisessä pitemmälle. Vaikka ihmisen ainutlaatuisuutta ei kiistetä,
jokainen muu eläinlaji on erilainen ja ainutlaatuinen täsmälleen
samassa merkityksessä.
On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanismi ja
sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä,
puhuttakoon myös eläimyydestä.
Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden
sosiaalisessa toiminnassa esiintyy huomattavaa älykkyyttä.
On mahdollista, ettei kansanvaltakaan (sikäli kuin sitä on aidosti
edes olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat
liittolaisia ja toteuttavat pitkäjänteistä politiikkaa.
Simpanssit ovat oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille
sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi. Tätä ns. kultaista sääntöä
ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen
kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.
Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa moraalin
kehitykseen näkökulman, joka ulottuu miljoonia vuosia ihmislajin
syntyä kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista
alkaen.
Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa tajuamaan ihmistä
yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon
hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi tarvitaan moraalia.
Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä näkökulmaa
ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen
yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut
näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien
puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seurausetiikkaa.
Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava
Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu
myös tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia
nykyistä älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti
tietokoneiden kanssa. Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös
oppimalla nykyistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa. Aivoihin
voidaan vaikuttaa sekä kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi
liian paljon dopamiinia eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa
uskonnollisia kokemuksia tai olla osoitus erään tyypin
skitsofreniasta.
On arvioitu, että tulevaisuudessa viidesosa maailman ihmisistä
pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen. On päätettävä, mitä
jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.
Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta
tulevaisuuden maailmassa selviydytään. Entistä mutkikkaampia
ongelmia ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun
ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.
Optimistit ja pessimistit
Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia. Ihmisyhteiskuntien
kehitystä ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin
pitkälle eteenpäin. Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat
optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa. "Trans"
tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä, transhumanismi
on siis humanismin ylittämistä. Transhumanistit ovat myös Suomessa
järjestäytyneet, ja transhumanismi on tietääkseni ainoa
posthumanismin laji, josta Helsingin Sanomat on kertonut.
Posthumanismin lajeja: Transhumanismi
Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva ja siihen
vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen
nykyisessä muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan
pikemminkin verrattain varhaista vaihetta siinä. Transhumanismin
piirissä pyritään ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen
tarjoamia lisääntyviä mahdollisuuksia nykyihmisyyden
perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten ylittämiseen. Esimerkiksi
vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi transhumanistit näkevät
tavoitteena, joka voitaneen aikanaan saavuttaa, ja useat katsovat
joihinkin mahdollisesti kehitettäviin teknologioihin sisältyvän
tätäkin olennaisempia tilaisuuksia muuttaa maailmaa tuntuvasti
paremmaksi.
Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto,
joka peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:
1. Ihmiskunnan muuttuminen teknologian vaikutuksesta tulee
jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai
ei-toivottava.
2. Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on välttämätöntä
ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien todennäköinen
dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti, että
tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema
onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole
sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa.
Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa
epäviisaasti käyttäessään.
3. On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja ja tehdä
yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään positiivista
teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat riskit.
4. Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua avoimesti,
hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen, koska
tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti
kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä
yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten
tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden
varaan.
5. On syytä tukea ja luoda rationaalista keskustelua siitä, miten
saavutettavissa oleviin teknologisiin valmiuksiin on viisainta edetä,
ja minkälaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta kyseisiä
valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta tulokset ovat tasapuoliset ja
oikeudenmukaiset.
6. Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta käyttää
teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen
kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten
biologisten rajoitustensa yli.
7. Transhumanismiin sisältyy kaikkien olentojen hyvinvoinnin
kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot ihmisiä, muita
biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän
teknologiapohjaisia olentoja.
8. Transhumanismi on modernin humanismin laajentuma. Humanismin
tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä poliittista
puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen yhteiskuntajärjestyksen
mallia.
Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys
(materialismi)
Eläimillä ja nykyisillä roboteilla on mitä ilmeisimmin
aineellinen todellisuuskäsitys. Vanhan sanonnan mukaan sika ei
ymmärrä mitään pyhäpäivästä. Ei ole mitään syytä olettaa, että
joidenkin muiden planeettojen asukkailla olisi aineellisesta
todellisuuskäsityksestä poikkeava (esimerkiksi kristillinen)
todellisuuskäsitys. Muiden planeettojen Myöhempien aikojen pyhien
kirkko lienee vielä perustamatta (Free Inquiry’n toimittaja
Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin, jossa sellainen on
perustettu, Tom Flynn: Nothing Sacred, Prometheus Books,
2004).
Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on
olemassaolo-opillinen (ontologinen) näkemys, jonka mukaan todellisuus
on aineellinen (materiaalinen). Ainetta (materiaa) ovat aine ja
energia. Aineen (materian) lisäksi on tyhjiö. Ihmisten on
tarkoituksenmukaista käyttää sanaa "aine". Inhimillisistä tunteista
vapaan sanaston luominen todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen,
ja sen luomiseen olisi ryhdyttävä välittömästi.
Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita, joilla on
ominaisuuksia. Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen osille.
Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen
aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta, lämpömittarilta
jne.).
Dosentti (emeritus) Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt
mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin)
peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen
kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):
1) Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista,
joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi
tulemista.
2) Todellisuus on aineellinen.
3) Tietoisuus on aineellinen.
4) Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
5) Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
6) Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
7) Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
8) Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen
kokemukseen ja vain inhimilliseen kokemukseen perustuvia.
9) Pohjimmaltaan kokemustiede nojaa havaintolauseisiin.
Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan
perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka
sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
10) Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat
Lindfors on ratkaissut ns. tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan ja
Gabriel Sandun mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään
tarvita edes tyyppiteorioita.
Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja, fil. maist.
Erkki Hartikaisen Jyväskylässä 16.2.2004 pitämän esitelmän
tiivistelmä
|