Vapaa Ajattelija 1/2004

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 1/2004 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon

Roy Brown



Poliittista islamia vastaan



Kirkon ja valtion ero on läntisissä maissa laajalti tunnustettu monien tämän hetkisten johtohahmojen uskonnollisesta asennoitumisesta huolimatta ja katsotaan kuuluvaksi sine qua non moderniin demokraattiseen yhteiskuntaan. Kuitenkaan islamilaisissa maissa, joista on hyvin vähän moderneja poikkeuksia, uskonto ja valtio eivät ole koskaan olleet erillään. On riski tulla leimatuksi luopioksi pelkästä islamin ja valtion erottamisen ehdottamisesta. Kuitenkin islamilainen maailma ei ole aina ollut sellainen. Vuosisatoja suhteellisen suopeilla liberaaleilla hallintokausilla muslimit, kristityt ja juutalaiset elelivät rauhallisessa sopusoinnussa.

1500-luvun sekulaareissa valtioissa oli hyvin vähän jännitteitä eri yhteisöjen välillä, jotka elivät yhdessä suhteellisen rauhallisesti. Mutta se, mikä on nyt korvannut ’sopuisan isovanhempien aikaisen islamin’, on poliittinen islam -ilmiö. Tämä 1940-luvulta peräisin oleva liike sai lisää potkua Iranin vallankumouksesta ja - mitä hirtehistä ironiaa - siitä tuesta, mitä islamilaiset saivat USA:lta kylmän sodan aikana.

Poliittisen islamin nousu on saanut tuulta purjeisiinsa muslimimaiden sekulaarihallitusten epäonnistuneista yrityksistä ratkoa talouden perusongelmia ja lännen häikäilemättömyydestä muslimimaita kohtaan. Nämä epäonnistumiset sekä amerikkalaisten reaktio erityisesti 11.9. jälkeen kasvattivat islamilaisten ääriainesten kannatusta. 1970-luvulta lähtien poliittinen islam on tullut vahvaksi poliittiseksi liikkeeksi monissa Afrikan maissa, Keski-idässä ja Aasiassa: Iranissa, Saudi-Arabiassa, Tsetsheniassa, Sudanissa, Pohjois-Nigeriassa, ja mitä merkittävintä - Pakistanissa. Islamilaiset ovat nyt onnistuneet tyrkyttämään tiukkaa islamin lakia, shariaa, monissa näistä valtioista. Sharia tuli pahamaineisen kuuluisaksi Afganistanissa Talibanien vallan aikana sen naisten sortamisen ja petomaisten rangaistusten vuoksi.

Monille nuorille muslimeille, sekä islamilaisissa että läntisissä maissa, poliittinen islam edustaa ainoata varteenotettavaa vastalausetta läntiselle häikäilemättömyydelle ja taloudelliselle imperialismille. Yhdistämällä uhriasennoitumisen ja täydellisen varmuuden siitä että jumala on heidän puolellaan, islamilaiset johtajat ovat valmistaneet juovuttavan sekoituksen islamilaisille nuorille.

Mutta sapelia kalistelevan roskaväen rinnalla ovat kasvussa myös tyytymättömyyden äänet. Poliittisessa islamissa ei ole kysymys pelkästään lännen vastustuksesta. Se vastustaa kaikkea nykyaikaista ja uutta. Tavalliset muslimit ovat alkaneet kapinoida tätä vastaan. Heillä on paljon vastustettavaa.

Pääasiallinen väline, mitä poliittinen islam käyttää tavallisen muslimin elämän kontrolloimiseksi, on sharia. Sharia määrää kaikkia yksityisen elämän ja julkisen hallinnon osa-alueita: miten valmistautua rukoukseen, milloin ja miten rukoilla; myötäjäisistä naisten kuukautisten ajan käyttäytymiseen; varkaudesta rangaistaessa jäsenen amputoinnista, aviopetoksesta kivittämiseen ja luopion tappamiseen; ruuan valmistuksesta ja käsittelystä oikeudessa todistamiseen. Mikään arkinen yksityiskohta, julkinen tai yksityinen, ei jää huomiotta. Yksilölle jää tuskin mitään vapautta ajatella ja päättää itse. Käytännöllisesti katsoen kaikki toiminta on ennalta määrättyä. On vain hyväksyttävä Allahin laki, kuten mullahit ja ajatollahit sen tulkitsevat.

Viimeisten parin vuosisadan aikana lännessä tapahtuneesta yhteiskunnallisesta kehityksestä voidaan kiittää edelläkävijöiden rohkeutta ja energiaa, jolla uudistukset kuten terveydenhuolto, orjuuden lopettaminen ja jopa itse demokratia saatiin toteutettua usein vallanpitäjien voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Sellainen kehitys tuskin olisi ollut mahdollista ilman uskoa siihen, että omantunnon pitäisi olla jokaisen ohjenuorana. Ilman yksilön omantunnon uudelleen muovautumista ei olisi syntynyt käsitystä yksilön vastuusta tai yksilön oikeuksista.

Ilman renessanssia ja reformaatiota ei olisi maailmanlaajuista Ihmisoikeuksien julistusta. Islamilaisessa maailmassa sellaista reformaatiota ei ole tapahtunut.

Sharia-laki vastustaa kovaotteisesti ajatuksen vapautta, ilmaisun vapautta ja toiminnan vapautta. Vääräoppisuus-, jumalattomuus- tai luopio-syytteet odottavat hiljentääkseen jokaisen tyytymättömyyden ilmaisun. Sorto ja epäoikeudenmukaisuus muovaavat kaikkien vapaamielisten elämää ja kaikkein eniten ateistien. Jos on syntynyt muslimiksi on pakotettu pysymään muslimina elämän loppuun asti. Islamilainen laki rajoittaa naisten ja ei-muslimien oikeuksia. Uskonnottomia ei siedetä lainkaan: vaihtoehtona on kuolema tai uskoon kääntyminen. Juutalaisia ja kristittyjä kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

Islamilaisiksi julistautuneissa maissa kuten Iranissa, Sudanissa, Pakistanissa, joissakin Pohjois-Nigerian valtioissa ja talibanien Afganistanissa, voimme nähdä sharian kavalat seuraukset: henkilökohtaista vapauttaan käyttävien naisten kuoliaaksi kivittäminen; ehdottomaan kuolemantuomioon johtavat umpimähkäiset jumalanpilkkasyytteet, joita käytetään myös henkilökohtaisten riitojen ratkomiseen; todellisten tai oletettujen luopioiden julkiset hirttämiset; ja monet muut kohtuuttomat julmuudet.

Monet islamilaiset väittävät, että yleismaailmallinen Ihmisoikeuksien julistus on yritys pakottaa länsimaisia arvoja ja ihanteita niille, jotka eivät ole samaa mieltä. Mutta ihmisoikeuksien väärinkäyttöä ei voida sallia kulttuurien suhteellisuudella. Jos uskomme, että kaikilla on oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoittelemiseen, niin meidän täytyy vastustaa järjestelmää, joka yrittää kieltää nämä oikeudet toisilta. Jos hyväksyy uskonnon, kulttuurin tai tradition oikeuttamaan ihmisoikeuksien rikkomukset, on se hyväksikäytettyjen väärinkäyttöä ja viestittää asenteesta etteivät uhrit ansaitse inhimillistä kohtelua.

Ehkä kaikkein törkein piirre islamilaisessa laissa on annettavien rangaistusten kovuus. Aviorikos, tai mikä tahansa muu sopimaton käytös, on rangaistavissa ruoskimalla, amputoimalla tai kivittämällä kuoliaaksi. Homoseksuaalisuus on myös kielletty ja on rangaistavissa ruoskimalla – joskus kuoliaaksi. Kuolemantuomioiden epäinhimillisyyttä lisää vielä niiden säännöllinen julkinen toteuttaminen varoituksina muille.

Länsimaisittain katsottuna yksi pahimmista piirteistä islamilaisessa yhteiskunnassa on naisten sortaminen. Tämä ei ole pelkästään teoreettinen kysymys. Joka päivä televisiomme ovat täynnä esimerkkejä naisten järkyttävästä kohtelusta. Vuoden 2003 Free Inquiry -lehden syys-lokakuun numerossa Azam Kamguian vaikuttavasti paljasti naisten päivittäisen epäinhimillisen kohtelun sharia-lain varjolla.

Sharia määrää, etteivät muslimit ja ei-muslimit tule koskaan olemaan tasavertaisia. Tiukan sharia-lain mukaan vain muslimit voivat olla islamilaisen valtion täysivaltaisia kansalaisia. Monet valtiot kohtelevat häpeämättömästi ei-muslimeja väärin. Oikeudessa sharia-lain mukaan ei-muslimin todistajalausunnolla on vähemmän painoarvoa kuin muslimin lausunnolla. Rikosoikeudenkäynnissä ei-muslimille annetaan kovemmat rangaistukset kuin muslimille ja muslimia kohtaan tehdystä rikoksesta saa usein kovemman rangaistuksen kuin muita kohtaan tehdystä rikoksesta.

Uskonnon ja uskomusten vapaus ei tarkoita vain vapautta uskoa johonkin vaan myös vapautta vaihtaa uskontoa ja ajatusmalleja. Mutta sharian mukaan jumalattomuus ei ole sallittua ja monissa valtioissa se on kuolemalla rangaistava teko. Vaikka kuolemantuomiota ei saisikaan, ne joita siitä syytetään voivat joutua mitä julmimmalla tavalla kohdelluiksi.

"Mikään uskonto ei saisi vaatia väitteillensä koskemattomuutta tai vaatia vapautta sen käytännön toteuttamisen moraalikritisoinnilta. Islamin lakien pitäisi olla avoimia analyyseille, tutkimuksille ja kritiikille kuten mitkä tahansa ajatusrakennelmat tai uskomukset."

Islamin kovat asenteet jumalattomuutta kohtaan ovat usein heikosti seliteltävissä ja on verhoiltu Koraanista lainattuun säkeeseen: "Uskonnossa ei pidä olla pakotteita."

Islamilaisessa maailmassa elävälle muslimille tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Lukekaa Leaving Islam, koonnut Ibn Warraq (Prometheus, 2003), josta löytyy yli 20 rohkean henkilön kertomukset islamin uskosta luopumisesta ja miten se usein myös vaatii kovan hinnan.

Niissä valtioissa, joita poliittinen islam pitää otteessaan, kielletään säännöllisesti ilmaisuvapaus kirjailijoilta, ajattelijoilta, filosofeilta, aktivisteilta ja taiteilijoilta. Islamilaiset vallanpitäjät ovat kuuluisia väkivaltaisesta ajatuksen vapauden tukahduttamisesta. Mitä enemmän hallitus tunnustaa islaminuskon, sitä todennäköisempää vääräoppisuudesta, jumalanpilkasta tai jumalattomuudesta. Sharia-lain alaisina ihmisiltä viedään monia nautintoja kuten alkoholin juominen, musiikin kuuntelu, jopa kirjallisuuden ja filosofian lukeminen, ja heiltä kielletään mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan tai nauttia taiteesta.

Säännöllisesti väitetään, että islamin arvostelijat ovat syyllisiä rasismiin ja islamin pelkoon. Mutta minkään uskon, rationaalisen tai irrationaalisen, tieteellisen tai jumaluuden innoittaman ei pitäisi olla kriittisen tutkimuksen yläpuolella. Jos usko on järkevä, se kestää kriittisen tarkastelun. Jos se ei ole järkevä, se sortuu.

Väittämällä lakiensa olevan jumalallista alkuperää islamilaisten ei pitäisi välttyä kritiikiltä sen enempää kuin kristittyjenkään, kun he polttivat vääräuskoisia roviolla tai kun jumalattomia joukkomurhattiin. Monet islamilaisen lain piirteet ovat kaukana kansainvälisen yhteisön laajalti hyväksymistä normeista.

Nyt maltilliset muslimit ovat nousseet protestiin. Yhdistyneet vapaamieliset muslimit ja ihmisoikeus- ja naistenoikeusaktivistit ovat järjestäytyneet maailmanlaajuiseen nettipohjaiseen kampanjaan. Katso: www.notopoliticalislam.org nettivetoomus, linkit ihmisoikeudet, naisten oikeudet, sekularistiset järjestöt ja viitteet islamilaiseen teologiaan, tieteeseen, islamilaiseen reformiin ja shariaan. Järjestäjien julkilausuma on alla. Monet humanisti- ja sekularistijärjestöt kannattavat tätä kampanjaa. Se ansaitsee jokaisen humanistin, sekularistin, ateistin, agnostikon ja vapaa-ajattelijan kannatuksen.


Julkaistu Free Inquiry -lehdessä 1/2004 (käännös Paula Vasama). Kirjoittaja Roy Brown on Kansainvälisen Humanistisen ja Eettisen Liiton (IHEU) puheenjohtaja.

EI poliittiselle islamille!
Jumalanpilkkaaja vapautettu
Poliittinen islam leviää Irakissa

Vapaa Ajattelijan 1/2004 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon