jumalaton kulttuurilehti

Suvi Laukkanen & Janne Vainio

Median veriuhrit

"Mediassa näytetään murhia ja nälänhätää ja sairauksia ­ ja tämä on korvannut perinteisen uhraamisen yleisölle. Pyhä media, oli kyse sitten uskonnosta tai sähköisestä mediasta, saa aina voimansa assosiaatiosta veriuhrin kanssa." Näin väittää New Yorkin yliopiston metropolitutkimuksen apulaisprofessori Robert Dannin haastattelussaan Sacred Media -konferenssissa Jyväskylässä. Mutta kuka uhrattiin alun perin? Löytyykö nykyajan maallistuneesta mediakulttuurista yliluonnollisuususkon piirteitä? Entä voiko ateisteja pitää esimerkkinä nykyaikaan säilyneestä syntipukista, joka edelleen vanhan tavan mukaan lynkataan yhteisön puhdistamiseksi?

Robert Dannin kertoo aluksi olevansa "non-believer" ja tarkastelevansa asioita täysin tunnustuksettomasta näkökulmasta. Taustalla hänellä on René Girardin teoria väkivaltaisista yhteisöistä, jossa veriuhrin asema nähdään keskeisenä ja kristillinen lunastusmyytti selitetään sen yhtenä myöhempänä erikoistapauksena.

"Muinaisessa kreikkalaisessa kulttuurissa tunnetaan käsite farmakos eli syntipukki. Syntipukki oli yksilö, joka otettiin yhteiskunnan ulkopuolelta ja uhrattiin. Miksi? Alkukantaisen uhraamisen tarkoitus on ehkäistä väkivaltaa yhteisön sisällä. Yksi väkivaltainen teko on yhteiskunnan tahdon ilmaus, jonka tarkoitus on lopettaa ihmiskunnan tappelu. Tämä rituaali löytyy taustalta uskonnosta, kreikkalaisesta tragediasta ja monissa muissa rituaaleissa."

Jos syntipukkia ei löydy, yhteisö joutuu kriisiin, koska tehokkain mahdollinen yhteenkuuluvuus eri yhteiskuntaluokkien välillä voidaan saavuttaa osoittamalla kaikille yhteinen paha, johon viha voidaan hyväksytysti suunnata. "Tämä tilanne johtaa laajenevaan väkivaltaan, kunnes yksi syntipukki löydetään ja tapetaan symbolina suuremmasta väkivallasta, joka lopettaa kaiken muun väkivallan."

Sama uhrin ajatus löytyy taustalta nykyaikaisessa mediassa, jossa luodaan hyviä vihollisia ja hyödyllisiä uhkakuvia. "Media näyttää väkivallan maailmanlaajuisena uhraamisena, koska se käyttää uhraamisen käsitettä houkutellakseen yleisöä. Se ei kuitenkaan koskaan ratkaise kriisiä. Tappaminen jatkuu ja jatkuu, koska se tyydyttää yleisön intohimoja. Media julistaa yhden episodin päättyneeksi ja jatkaa seuraavaan ratkaisematta koskaan sitä."

Ratkaiseva kysymys on se, löydämmekö rationaalisia keinoja käsitellä yhteisöllistä uhraamista, jota mediassa tuotetaan. "Jos pystymme yhteiskuntana pääsemään tämän nimenomaisen uhrauskriisin yli, niin muita ratkaisuja voi alkaa löytyä."

Kalliit ratkaisut

Joissakin tapauksissa kriisi on onnistuttu väliaikaisesti ratkaisemaan niin ettei verenvuodatuksen jatkamiselle ole rituaalista tarvetta. Esimerkkeinä Dannin mainitsee Nürnbergin ja Watergaten.

Nürnbergissä totalitaarisen valtion rikoksiin syyllistyneet laitettiin ensimmäistä kertaa historiassa oikeuden eteen. "Se oli hyvin kallis mediarituaali. Syyllisiä syytettiin, heidän annettiin puolustaa itseään tiettyjen kansainvälisten sääntöjen mukaan. Jotkut teloitettiin, toiset tuomittiin elinkautiseen - ja niille, joita ei saatu kiinni tehtiin selväksi, että heitä ajettiin takaa. Tietoa siitä, että sinut voitiin haastaa oikeuteen työsi johdosta hallituksen palveluksessa, vaikka olisit ollut pelkkä byrokraatti, levitettiin 25-30 vuotta. Ihmisten täytyi ajatella sitä mitä tekivät - ja jos heillä oli osaa tällaisia murhia ja väkivaltaa suosivissa toimissa, heidän täytyy olla varovaisia, koska he tietävät että heidät voidaan pidättää."

"Watergate oli mediaspektaakkeli, jossa petokseen syyllistyneet tuotiin oikeuden eteen ja melkein kuuden kuukauden ajan media keskittyi juuri tähän. Se oli kiehtovaa televisioainesta, se vastasi kreikkalaista tragediaa televisiossa, kaikilla kanavilla. Lopuksi syylliset joutuivat vankilaan ja heidän osallistumisensa hallintoon kiellettiin. Se johti useisiin uudistuksiin. Yksi tärkeimmistä oli Churchin komitea (Frank Church oli senaattori Idahosta, joka sponsoroi komiteaa). Tämä oli amerikkalainen glasnost. Aloimme kuulla vastavakoiluohjelmista ja ajatuksia siitä, kuka murhasi Martin Luther King Jr:n, kuka murhasi Malcolm X:n ja Mustat pantterit. Churchin komitean tuloksena säädettiin lakeja, jotka estivät hallitusta vakoilemasta omia kansalaisiaan. Nämä lait olivat voimassa vuoteen 2001 asti."

Poikkeustila ja Amerikka

Dannin tunnistaa Bushin messiaskompleksia käsittelevän käännösjutun esittelemästämme Vapaa Ajattelijan numerosta (VA 2-3/ 2003) ja kommentoi joitakin siinä esitettyjä väitteitä, kuten sotatilan rakentamista kristillisen lähetyskäskyn varaan.

"En usko että ihmisen tarvitsee olla taikauskoinen tai uskoa mihinkään yliluonnolliseen voimaan joutuakseen pysyvän poikkeustilan uhriksi. Jo pelkkä tiedon puute ruokkii sen tyyppistä paranoiaa, ainakin USA:ssa. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole kummoista perspektiiviä. Kansallisessa poikkeustilassa oleva valtio sanoo heille, että kaikki mitä tehdään, tehdään heidän oman turvallisuutensa nimissä, ja he uskovat sen, koska media on tulvillaan kuvia itsemurhaterroristeista kaikkialla maailmassa."

"Epäilemättä lait joita on säädetty tätä tukemaan luovat otolliset olosuhteet tietyntyyppiselle fasismille. Älkää unohtako että on olemassa kahta erilaista fasismia. On eurooppalainen fasismi 1930-luvulta 1940-luvulle - ja yksi noista valtioista, Espanja, säilyi pitempään. Nykyään taas meillä on Kiinassa esimerkki fasistisesta valtiosta, joka on aikuistunut, jo 60 vuotta vanha, ja moisesta hallinnasta voidaan oppia valtavasti teknologiaa. USA ankarine lakeineen, joihin ihmiset alistuvat, on varmasti esifasistisella, protofasistisella tasolla. Tämä alkoi jo ennen syyskuun yhdettätoista 2001. Suunnitelmia tällaisille laeille on kehitelty vuosikausia. Vuonna 1996 Clintonin hallintokaudella tehtiin terrorismin vastainen asetus, joka loi pohjan laeille jotka Bush toteutti."

Armo ja oikeus

Toisin kuin eräät Girardin teorioiden kristilliset tulkitsijat (ks. esim. VA 6/2002, "Hyvän paimenen politiikka"), Dannin ei näytä uskovan sellaiseen mahdollisuuteen, että jokin kristillinen armo voisi joskus tulevaisuudessa käydä oikeudesta. Oikeudellisesti hyväksytyn uhrin vaihtoehto on oikeudettomasti hyväksytty uhri, jonka lynkkaajat voivat kaikki yhdessä saada tekonsa anteeksi jumalan armosta, jonka vastaanottaminen tekee heistä seurakunnan jäseniä. Nykyaikaisten valtioiden totalitarismi toimii juuri näin, ja toisaalta esim. George W. Bush ei retoriikassaan viittaa oikeuden vaatimuksiin, vaan armoitettuun tehtävään, joka asettaa tietyn kansakunnan kansainvälisen oikeuden yläpuolelle.

"Jos haluamme nykyisen maailmanlaajuisen väkivallan koskaan loppuvan, meidän täytyy saattaa syylliset oikeuden eteen. On silti mahdollista kysyä, kenen lakien mukaan heidät pitäisi tuomita. Tätä kysymystä kansainväliset tribunaalit ovat jo käsitelleet jonkin verran. Kunnes tämä prosessi viedään pidemmälle, kunnes rikolliset kuten Kissinger tai Radovan Karadzic ja Ratko Mladic joiden olinpaikan kaikki tietävät, saadaan kiinni ja tuodaan oikeuden eteen, kuka tahansa missä tahansa hallituksessa missä päin maailmaa tahansa uskoo, että hän ei joudu vastaamaan teoistaan. En yritä väittää, että kun nämä ihmiset saadaan kiinni, heidät välttämättä tarvitsisi uhrata antamalla veren valua - mutta voidaan katsoa tiettyjä esimerkkejä, kuten Romaniaa vuonna 1989. Siellä oli täysi kaaos, joka päättyi, kun Ceausescut teloitettiin ja se nähtiin julkisesti TV:ssä. Kunnes vallanpitäjät tietävät, että heidän pitää vastata teoistaan, he eivät lopeta tekoja jotka johtavat satojen tuhansien ellei miljoonien naisten ja lasten kuolemiin."

Tiedon katoamisen vaihtoehdot

Danninin puheesta piirtyy kuva, jossa nykyaikaiset tiedon tuottamisen monopolit (yliopistoja myöten) toimivat keskiaikaisen katolisen kirkon tavoin ja muodostuvat lopulta esteeksi rationaaliselle tiedonhankinnalle, jonka edellytyksenä on, että ihmiset voivat vaihtaa ajatuksia järkiperäisesti. Onko tiedon katoamiselle vaihtoehtoja?

"En usko että on kyse yhdestä ratkaisusta ja joukosta vaihtoehtoja. On tarpeen tunnistaa kaikki mahdollisuudet samanaikaisesti. Vaihtoehtoisista elämäntavoista kiinnostuneiden ihmisten yhteisöjen on myös tärkeää etsiä tietoa. Vain panemalla kaikki nämä mallit käytäntöön tulee olemaan mahdollista kesyttää pyhä media."

Valistuksellisten arvojen säilymiseen on yhä mahdollisuuksia, "esimerkiksi pienien, rajoitettujen yhteisöjen rakentaminen, joissa ihmiset ovat kiinnostuneet tietyistä kysymyksistä, tai jotka voivat tavata avoimilla julkisilla foorumeilla keskustellakseen tietyistä asioista ja yrittääkseen saada aikaan muutoksia, tai ainakin vaihtaakseen tietoa. Meillä oli tämä ajatus 60-luvulla esimerkiksi opettamisesta."

"Meidän täytyy luoda itsenäisen tiedon taskuja. Tieto, jonka yliopistot ovat työntäneet syrjään täytyy löytää uudelleen; jos mahdollista, meidän täytyy syrjäyttää yliopistot, koska ne ovat nykyään vain massiivisia yrityksiä, joita ei kiinnosta mikään todellinen tieto." Vastaavanlainen monien riippumattomien tahojen välinen vuorovaikutus liittyi aikoinaan nykyaikaisen tieteen syntyyn ja vapaa-ajattelun esilletuloon. "Voidaan vetää joitain rajallisia analogioita tiedon alueellistumisen ja paikallistumisen kanssa keskiajalla tapana vastustaa katolista kirkkoa ja hajottaa sen täydellinen hegemonia mantereella."

Dannin ottaa esimerkiksi Noam Chomskyn toiminnan. "Ei ollut olemassa mitään erityistä kurssia jolla hän olisi voinut puhua USA:n sotatoimista Kaakkois-Aasiassa, joten se tehtiin opetuksen yhteydessä joka toi hänen tietonsa saataville, ei ainoastaan oppilaille, vaan myös kenelle tahansa Bostonin alueella, he saivat tulla paikalle ja kuunnella."

Dannin arvostelee Chomskya yllättävällä tavalla. "Hän oli erittäin loistava kielitieteilijä ja myös yksi useista erittäin tärkeistä henkilöistä sodanvastaisessa liikkeessä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että hän on unohtanut politiikkansa. 25:n ensimmäisen poliittisesti aktiivisen vuotensa aikana hän oli vannoutunut anarkisti. Enää häneltä ei kuule yhdestäkään anarkistisesta teoriasta, vain tietoa Amerikan imperiumista. Amerikkalaiset miettivät aina, miksei hänellä ole uskollisia seuraajia ja miksei hänellä ole kykyä tunkeutua mediaan, ja selitys on hyvin yksinkertainen: hänellä ei ole poliittista ohjelmaa, hän ei tarjoa vaihtoehtoja. Ehkä hänen saamansa julkisuus on korruptoinut hänet."

Ateistien ulossulkeminen

Chomskyn viimeaikainen vaikeneminen anarkismista saa Danninin rinnastamaan ateistien kohtelun siihen tapaan, jolla tiedemaailma kohtelee anarkisteja.

"Uskontotieteellisestä keskustelusta ateistit on jostain syystä tapana sulkea ulos. Vastaavasti valtiotieteellisestä keskustelusta on usein tapana sulkea ulos anarkistit." Se, millaisena ateistit tai anarkistit nähdään, riippuu ratkaisevasti tulkinnasta ja median antamasta kuvasta, jonka rakentamiseen ateisteja tai anarkisteja ei haluta päästää osallistumaan tasavertaisina jumalaapelkääväisten kanssa. Anarkistit on kuvattu satojen vuosien ajan terroristeina.

"Pitivätpä he itseään agnostikkoina, sekulaarihumanisteina tai jollakin muulla tavalla uskonnottomina, ateistit edustavat haastetta pyhyyden keskiöasemalle ­ itse asiassa kaikkien mahdollisten pyhyyden keskiöiden hylkäämistä. Tämä on provokatiivista sikäli, että se viittaa filosofisessa mielessä läpinäkyvyyteen tai jonkinlaiseen demokraattiseen yhteisyyteen. Aivan kuten anarkia, ateismi sivuuttaa koko tuonpuoleisuususkon mukaisen hierarkisen järjestyksen ja tuo tilalle ihmislähtöisen puhetavan."

Ateistien ulossulkeminen tiedeyhteisöstä merkitsee Danninin mukaan sitä, että tiedeyhteisölle on mahdollista "tieteen" varjolla levittää epämääräisiä ja pitkälle mystifioivia käsityksiä uskonnollisuudesta. "Suurin osa ulkomaisista osanottajista oli yhden jos toisen sortin uskovaisia, ja antropologina arvioisin, että ateistien läsnäolo olisi voinut pakottaa heidät kaikki olemaan huomattavasti selväsanaisempia siinä, mitä he tarkoittavat 'pyhällä' ja miten he näkevät sen. Ateistisen näkökulman poissaolo Sacred Median kaltaisesta konferenssista merkitsee, ettei millekään todelliselle vuoropuhelulle jätetä edes mahdollisuuksia."

Uhriutumisen markkinat

"- Nietzschen mukaan uhriajattelu johtaa siihen, ettei kukaan saa koskaan mitään aikaan, kaikki vain pyörivät ympäri omassa miasmassaan."

Nietzsche sanoo, että kristinusko muuttaa kaikki potentiaaliseksi uhriksi, ja tämä uhrimentaliteetti on oleellinen kristillisessä uhraamisessa ja se eroaa pakanallisesta uhraamisesta." Tässä kohdin on ero Girardin teorian mukaisen pakanallisen uhraamisen tai kreikkalaisen tragedian ja kristillisen uhriajattelun välillä.

Girardin toinen amerikkalainen oppilas Eric Gans on puhunut uhriksi tulemisen markkinoista. "Sitä näkee kaikkialla identiteettipolitiikan merkeissä; jokainen haluaa olla uhri. Kristillinen ihanne on, että kaikista tulee potentiaalisia uhreja. Uhriksi tulemista varten on olemassa järjestäytyneet hyödykemarkkinat." Oikeus esiintyä uhrin osassa on kovaa valuuttaa, jota vastaan on mahdollista saada mielivaltaisia sosiaalisia erioikeuksia ­ ja sen vuoksi nykyaikainen ryhmäsidonnainen identiteettipolitiikka perustuu taisteluun siitä, ketkä saavat esiintyä uhreina.

"Vuonna 1998 algerialainen professori Mohammed Arkoun (joka on kirjoittanut mm. kirjan nimeltä Rethinking Islam) kutsuttiin New Yorkin yliopistoon luennoimaan. Kun saavuin luennolle, campuksella on joitakin erittäin palestiinalaismyönteisiä ryhmittymiä. Yksi campuksella opettavista pariskunnista oli erittäin läheisiä Edward Saidin kanssa; naisen isä oli Palestinian National Council'in jäsen ja he olivat molemmat paikalla luennolla. En tiennyt paljoakaan siitä mitä oli tapahtumassa, mutta tiesin että myös kuuluisa marokkolainen kirjailija Tahar Ben Jalloum oli paikalla.
Arkoun alkoi puhua ex tempore, koska - kuten hän kertoi - hänen salkkunsa ja kaikki hänen valmistamansa puheet oli varastettu aikaisemmin samana päivänä. Vasta kun hän oli lopettanut puheensa, ymmärsin mistä oli kyse. Hän oli algerialainen mutta berberi. Hän sanoi että todelliset uhrit Algeriassa olivat berberit. Roomalaiset valloittivat heidät. Arabit syrjäyttivät heidät. Ranskalaiset valloittivat heidät. Islamistit syrjäyttivät heidät. Kaiken tämän taustalla algerialaisten todellinen historia on pidetty salassa. Palestiinalaisten ja arabien vihainen reaktio: he eivät halunneet kuunnella. Samaan aikaan huoneessa oli berberioppilaita jotka olivat tulleet kuuntelemaan, ja he valittivat, koska kun he kävelivät kadun yli Tower Records'in musiikkikauppaan, berberien kansanmusiikki oli laitettu samaan osastoon arabimusiikin kanssa. He olivat uhreja!"

"Toinen esimerkki tästä NYU:ssa oli kun Loïc Wacquant tuli pitämään puhetta amerikkalaisista ghetoista. Yksikään afrikkalaisamerikkalainen henkilö ei tullut kuuntelemaan tätä. Yksi afrikkalainen mies sadan professorin yleisössä sekä joitain jatkotutkinnon suorittajia. Yksi professori, joka oli minun pomoni, sanoi että `rotu on sosiaalinen rakennelma, tämä ei ole todellista' ­ ja Wacquant kysyi mitä hän tarkoitti: `Teillä on postinumero, kun haet töitä, kirjoitat osoitteesi, ja he tietävät missä asut, tämä ei ole mikään sosiaalinen rakennelma.' Yleisössä oli henkilö, joka nousi seisomaan ja sanoi `Minä olen meksikonamerikkalainen ja mekin asumme ghetossa, miksi ette puhu meidän ghetoistamme?'"

Median katoaminen

Todelliselle, toimivalle taikauskolle ominaista on, ettei sitä tunnisteta taikauskoksi. Mediakulttuurissa on tällaisia piirteitä jäsentymättömästä "pakanallisesta" yliluonnollisuususkosta, jonka uskovat itse kuvittelevat todelliseksi ja eläväksi suhteeksi luontoon ja ympäristöön.

Nykymedian tekniikka ei enää ole näkyvissä, jolloin sen luoma maailmankuva näyttäytyy erehdyttävästi todellisuutena. "Johdot haudataan maan alle, satelliitit ovat taivaalla, nanoteknologian myötä mikropiirit tulevat pienemmiksi ja pienemmiksi, ne upotetaan esineisiin, jopa lasten leluihin. Elämme tavallaan virtuaalisessa, animistisessa maailmassa, jossa kaikessa tuntuu olevan animoitu tekoäly." Esimerkkinä Dannin heittää idean siitä, mitä Bill Gates kutsuu älytaloksi (smart house). "Voit kävellä sisään, talo laittaa television päälle, viikonpäivästä riippuen laittaa eri maalauksen seinälle, taloa voidaan säädellä poissaollessasi, voit pitää lämmön riittävänä jotta putket eivät jäädy, muttei riittävän lämpimänä ihmiselle, joten säästät rahaa. Tekoäly synnyttää animistiselta näyttävän yhteiskunnan."

Sähköisten medioiden erona aikaisempaan taikauskoon on, että loitsut tehoavat ja että voidaan selittää tieteellisesti, millä edellytyksillä ne toimivat. Elämyksellisesti kyse on kuitenkin animistisesta maailmasta siinä määrin kuin emme kykene omakohtaisesti ymmärtämään näitä taianomaisia toimintaperiaatteita. Syntyy elävä vaikutelma, että salaisten koodien avulla eloton aineellinen luonto voidaan saada henkistymään - ja tämä puolestaan vahvistaa lapsenomaista taipumustamme suhtautua mediatodellisuuden ilmiöihin ikään kuin ne olisivat yliluonnollisia.

"Useiden vuosien ajan Apple-merkkisen tietokoneen omistajat olivat kuin kultti, ja ovat jossain määrin edelleen. Applen markkinointitekniikka ruokkii tätä. USA:ssa järjestetään kaksi kertaa vuodessa tietokonemessut. He säästävät kaikki uutuutensa ja pitävät ne erittäin salassa - tämä muistuttaa täysin salaisia koodeja ja liturgioita kirkoissa ja kulteissa. He paljastavat nämä seuraajilleen suuressa mediaspektaakkelissa esiintymislavalla. Se näyttää uskonnolliselta herätyskokoukselta. He näyttävät kuinka mahtavaa tämä teknologia on ja saavat sinut tuntemaan, että jos omistat mitä tahansa teknologiaa joka on edes kahden kuukauden ikäistä, sinun täytyy heittää se pois ja uhrata rahasi saadaksesi tätä uutta teknologiaa. He tekevät tämän uudelleen ja uudelleen."

Vaikka teknologian toiminta sinällään perustuu tieteeseen, monet teknologian elämykselliset merkitykset jäsentyvät kirjoituksettomille kulttuureille tunnusomaisen yliluonnollisuususkon tavoin. "En tunne saamelaisten kansantaruja, mutta pohjoisamerikkalaisten alkuperäiskansojen taruissa henget ovat kivissä, puissa, joessa, taivaassa; tämä on täydellistä animismia juuri siinä mielessä miten modernit kehittyneet populaatiot palvovat mediaa."

Tuomiopäivän huijaukset

Millennium-huijauksilla on jo pitkä perinne. "Ensiksi tulee mieleen Nostradamus ja hänen ennustuksensa siitä että maailmanloppu tulee, mutta vastaavia millennium-kultteja on kirjaimellisesti tuhansia. Otetaanpa esimerkiksi Jim Jonesin Kansantemppeli Guyanassa. Ajatus oli, että maailmanloppu tulee ja ihmiset muuttavat toiselle planeetalle. Se on rahan kiristystä. Saadakseen seuraajia millennium-kulttien johtajat ottavat kaikki ihmisten rahat ja ihmisistä tulee heistä riippuvaisia."

Tietokoneiden "vuosi 2000-ongelma" sai koko talouselämän joukkohysterian valtaan ja rahoja virtasi softan ja raudan uudistamiseen. "Y2K vaikuttaa mielestäni klassiselta millennium-huijaukselta. Siihen syyllistyivät ohjelmien valmistajat kuten Microsoft pelotellakseen ihmisiä ohjelmien toimimattomuudella." Ohjelmistotalojen mahti syrjäyttää jopa rahamarkkinoiden mahdin, koska yritysmaailma on niiden levittämän huuhaa-propagandan johdateltavissa. "Ainakin USA:ssa, Länsi-Euroopassa ja mahdollisesti Japanissa ne kontrolloivat markkinoita lähes täydellisesti, koska ne voivat sammuttaa ne."