|
Amerikan katoliset tasavallat
Samuel Ruiz García, Dominikaanisen tasavallan
piispa, sanoo vuonna 1968, että koko Latinalainen Amerikka pitää
julistaa "lähetystilaan", jotta "epätäydelliseksi" jäänyt
evankelioiminen voidaan viedä loppuun.
Sanotaan, ettei katolisella kirkolla ole enää aiempaa valtaansa.
Todella, missä on katolilaisuuden valta monimutkaisessa maailmassa,
nykytodellisuudessa, joka on niin vaikeaa selittää?
Vastaus on hämmästyttävän yksinkertainen: katolisen kirkon valta
on siellä missä se oli kymmenen, kaksikymmentä tai viisitoista
vuotta sitten. Täsmälleen samassa paikassa: politiikassa,
kulttuurissa, taloudessa.
Todistaaksemme tämän antakaamme tosiasioiden puhua puolestaan.
Euroopassa Euroopan Unioni personoi todeksi tullutta katolista
unta: uudenaikainen roomalais-germaaninen pyhä imperiumi ja alku
maailmalle, jota hallitsee vain yksi ideologinen ryhmä (yksi
kuningas, yksi armeija, yksi Jumala).
Entäpä Amerikassa. Katsokaamme tosiasioita:
Argentiina: Maallinen ja julkinen opetus, joka
perustettiin 1800-luvulla on tuhottu. Sen korvaa katolinen opetus
ja sitä johtaa katolinen kirkko omissa instituutioissaan (kouluista
yliopistoihin saakka). Kansallinen, katolinen peronistiliike ja
(syvästi uskovaiset) sotilaat ovat ajaneet talouden, kulttuurin ja
politiikan konkurssiin. Kaikki ehdokkaat kansakunnan presidentiksi
tämänvuotisissa vaaleissa ovat katolilaisia paitsi sosialistien
ehdokas. Kirkko johtaa myös toista kahdesta televisio-, radio- ja
lehtitoimittajien opintokeskuksesta. Lähes kaikki merkittävät
lehtimiehet ovat katolilaisia.
Peronistit hallituksessa - Opus
Dei vallassa. Argentiinan presidentti Néstor Kirchner
(kroaattien jälkeläinen) valittiin 22 prosentin ääniosuudella
äänioikeutetuista. Hän on peronisti eli konservatiivinen
klerikaali, joka saa inspiraatiota fascismista. Kirchner nimitti
oikeusministeriksi Gustavo Belizin, tunnetun Opus Dein
jäsenen. Argentiinassa ovat lähes 200 vuoden ajan rationalistit ja
edistykselliset kamppailleet monarkisteja ja feodaaliherroja
vastaan (1800-luvulla), fascisteja ja peronisteja vastaan
(1900-luvulla) ja nyt konservatiiveja ja sekä vasemmiston että
oikeiston klerikaaleja vastaan (2000-luku).
Bolivia: Kirkko kasvattaa sotilaat ja soluttautuu
alkuperäisväestön ja vasemmistoliikkeiden joukkoon. Mikään ei ole
sille vierasta: jos haluaa olla vaikutusvaltainen, on oltava
katolilainen; jos haluaa taistella mahtavia vastaan, samaten.
Chile: Tuhottuaan ateisti Allenden Sosialistisen puolueen
vallan katolilaiset sotilaat palauttivat vallan
kristillisdemokraateille (katolilainen puolue). Nyt hallitsevat
sosiaalikristityt.
Dominikaaninen tasavalta: Kirkko tukee diktaattori
Trujilloa. Sen jälkeen se arvostelee häntä. Vallanhaltija:
Kristillisdemokraattinen puolue.
Ecuador: Vuonna 1970 presidentti Velasco Ibarra karkottaa
40 nuorta kristillisdemokraattia, kaksi vuotta myöhemmin kristityt
ammattiyhdistysmiehet ja vasemmistojohtajat syöksevät hänet
vallasta.
El Salvador: Maalaiset tottelevat sokeasti kirkkoa.
Kristillisdemokraattinen puolue on hallinnut maata lähes
keskeytyksettä. Hallitusta vastustavaa oppositiota johtavat
katolilaiset ja papit.
Guatemala: Kristillisdemokraattinen puolue hallitsee
samaan aikaan kun oppositiossa on sissipappeja. Kaikki ministerit
vuodesta 1983 lähtien ovat olleet uskontoa harjoittavia
katolilaisia. Vuoden 1992 Nobelin rauhanpalkinnon saaja
Rigoberta Menchu ehdottaa, että eräs pappi olisi "etnisiä
ongelmia koskeva rauhan maailmanlähettiläs".
Kanada: Vuodesta 1968 lähtien kaikki pääministerit ovat
olleet katolilaisia.
Kolumbia: Sissi Raul Reyes vierailee paavin luona
vuonna 2000. Espanjalainen pappi Manuel Perez oli sissipäällikkö
(kuolemaansa saakka, televisio lähetti ohjelman hänen
hautajaisistaan). Kirkko ottaa vastaan apua huumekauppiailta
(pastori Rafael Garcia Herreros hyväksyi vuonna 1991
omaisuuden, jonka Pablo Escobar, Medellinen kartellin
johtaja hänelle lahjoitti). Maan hallituksessa on pappeja.
Kuuba: Dominikaani pastori Carlos Alberto Libanio
Christo ("Veli Betto") on Fidel Castron läheinen ystävä.
Hän sanoi: "Uskonto tulee kasvamaan saarella ... ". Kardinaali
O´Connor lähetti Kuubaan lääkkeitä vastapalveluksena siitä, että
pappien tulo saarelle sallitaan. Vatikaani pyytää 270 henkilön
vapauttamista ja lähes välittömästi hallitus vapauttaa 208.
Tuhannet katolilaiset panevat toimeen mielenosoituksen Havannassa
vuonna 1999. Salesialaiset
 ja
jesuiittapapit kasvattivat Fidel Castron. Diplomaattisuhteet Kuuban
ja Vatikaanin välillä eivät koskaan katkenneet.
Meksiko: Ottaessaan vastaan presidentin viran
katolilainen Fox lopettaa katolilaisen "subcomandante"
(varakomentaja) Marcosin (todennäköisesti jesuiitta) taistelun. 70
vuotta sitten kirkolta vietiin valta. 1960-luvulla kirkko
ystävystyy kommunistien kanssa. Vuonna 1974, ensimmäistä kertaa,
meksikolainen presidentti menee Vatikaaniin. 1990-luvulla kirkko
näyttää olevan kytköksissä huumekauppaan. Presidentti Foxin tytär
opiskelee Iberoamerikkalaisessa yliopistossa, jota jesuiitat
johtavat.
Nicaragua: Katolilaisen diktaattori Somozan kaatuessa
sandinistiryhmä ottaa vallan (sosiaalikristityt,
populaarikristityt, Papiston kansallinen yhdistys, työnantajat ja
kauppiaat). Kulttuuriministeriksi nimitetään pappi,
sisäministeriksi toinen pappi, ulkoministeriksi kolmas pappi ...
Panama: Vallanhaltijat ovat Kristillinen
vallankumouspuolue ja kristillisdemokraatit. Huumekauppaan
kytköksissä oleva, entinen CIA:n jäsen, kenraali Noriega, pakenee
Vatikaanin lähetystöön autolla, jonka hänelle lähettää apostolinen
nuntius.
Paraguay: Valtioneuvostossa, joka auttaa diktaattori
Strössneria hallitsemaan, on Asuncionin arkkipiispa. Diktatuurin
oppositio: papit. Maan näyttävät asuttaneen jesuiitat, sotilaat,
natsisotarikolliset ja terroristit.
Peru: Francoa ihailevat papit ja katolilaiset sotilaat
pitävät valtaa luvatta hallussaan. "Meidän maamme on katolinen,
meidän asukkaamme ovat katolilaisia, me hallituksen jäsenet olemme
katolilaisia" (diktaattori Velasco Alvarado vuonna 1971).
"Minä olen katolilainen, neljä lastani opiskelevat katolisissa
kouluissa" (presidenttiehdokas ja myöhemmin presidentti Fujimori
vuonna 1990).
Uruguay: Tupamaros-sissien aseistusta löydetään
eräästä kirkosta. Tupamaros-sissien joukossa on kommunisteja ...
ja katolilaisia. Eräs pappi tekee yhteistyötä heidän kanssaan,
pidätetään ja kolmessa päivässä hallitus vapauttaa hänet.
Seuraavan kolmen kuukauden aikana pidätetään 400 sissiä.
Ensimmäinen Uruguayn presidentti osallistui uskonnolliseen
seremoniaan Lacallessa vuonna 1980.
Venezuela: Vanhin päivälehti on katolinen La
Religión (Uskonto). Vallanhaltija: Kristillisdemokraattinen
puolue. David Peelin laulu The Pope Smoke Dope
(Paavi polttaa pilveä) kielletään. Monia vuosia hallitsee
katolilainen presidentti Caldera. Kirkko ystävystyy kommunistien
kanssa. Presidentti Perez sanoo 1990, että on halvempaa antaa
opetus kirkon huoleksi kuin avata valtion kouluja. Vuonna 1998
hyvin katolinen Irene Saez on presidenttiehdokkaana. Hugo
Chavez, nykyinen presidentti, arvostelee kirkkoa vuonna 1999.
Hän on kärsinyt kapinoista ja hyökkäyksistä.
Yhdysvallat: 25 vuodessa katolilaisten
parlamentaarikkojen määrä nousi 29:stä 118:aan. CIA:n perustivat ja
sitä johtivat katolilaiset. Lukuisat ulkoministerit, lähettiläät,
neuvonantajat, maaherrat, ja pormestarit ovat olleet katolilaisia
40 vuoden ajan. On ollut neuvonantajapappeja, presidentin puheiden
toimittajia jne. 40 vuoden aikana heillä on ollut tukijoita yhä
mahtavampien mafiosojen ja suurpääoman joukossa (David
Rockefeller on Opus Dein "ystävä") ja Vatikaani on onnistunut
vaikuttamaan USA:n politiikkaan.
Federico N. Revival
Käännös: Kimmo Sundström
|