|
Hitlerin kirkollispolitiikka jatkuu
Saksassa kaikki työttömyysavustusta nostavat henkilöt
joutuvat edelleenkin maksamaan kirkollisveroja kahdelle suurimmalle
kirkkokunnalle - olivatpa he kirkon jäseniä tai eivät. Saksan
hallitus perustelee työttömien pakollista kirkollisveroa vetoamalla
samankaltaisiin veroihin, joita kannetaan palkkatuloja nostavilta
kirkkojen jäseniltä valtakunnankansleri Adolf Hitlerin ja
paavi Pius XI:n keskenään vahvistaman Concordat
-sopimuksen nojalla.
Hitlerin ja paavin solmiman sopimuksen väitetään olevan yhä
laillisesti sitova ja velvoittavan Saksan liittotasavaltaa
turvaamaan ne kirkolliset etuoikeudet, jotka aikoinaan
vahvistettiin, jotta natsivalta saisi kristillisten kirkkojen
virallisen siunauksen tuekseen. Kolmannen valtakunnan juridiikassa
Johtajan ilmoituksilla oli välitön lainvoima, eikä Johtajan
julistamaa kirkollista valtionyhteyttä ole jälkeenpäin juridisesti
kumottu. Näin siis Saksan ateistit joutuvat keskiaikaisten
juutalaisten tavoin maksamaan veroja kirkolle, johon he eivät
kuulu.
Freiburgilainen ateisti ja toimittaja Peter Nittmann,
joka jäi työttömäksi viime vuoden lopulla, nosti asiasta kanteen
vedoten liittotasavallan perustuslakiin, joka takaa
uskonnottomuuden vapauden ja kieltää syrjimisen uskonnon
perusteella. Nittmann ja hänen asianajajansa Gottfried
Niemetz vaativat valtiolle maksettujen kirkollisveroerien
palauttamista sekä itselleen että kaikille kirkkoon kuulumattomille
työttömille. Baden-Württembergin osavaltion Sozialgericht
käsitteli asiaa 15.7.2003.
Yleisöä (mm. kansainvälistä lehdistöä) oli paikalla salin
täydeltä, ja poliiseille oli annettu lupa kantaa asetta
oikeussalissa järjestyksen ylläpitämiseksi. Sozialgericht
oli saanut satoja protestikirjeitä ympäri maailmaa. Vaatimukset
hylättiin ja kantaja päätti siirtää asian käsittelyn ylempiin
oikeusasteisiin.
Samana päivänä juuri ennen tuomion julistamista
liittotasavallan hallitus päätti aikovansa poistaa
kirkollisverojen osuuden työttömyysavustusten laskennassa. Muutos
luvattiin sisällyttää hallituksen kaavailemiin
työmarkkinauudistuksiin. Vastaisuudessa myöskään kirkkoon kuuluvat
työttömät eivät siis maksaisi kirkollisveroja. Hitlerin puheiden
sitovaan lainvoimaisuuteen ei siis jouduttu ottamaan kantaa.
Pakollisia kirkollisveroja perustellaan sillä, että
enemmistö pakollisen sosiaalivakuutuksen jäsenistä on kirkkojen
jäseniä. Vakinaisessa työsuhteessa oleva ateisti voi kuitenkin
vapautua kirkollisveroista, sillä hän ei nosta
sosiaalivakuutuksesta mitään verotettavia tuloja, vaan maksaa sen
sijaan vakuutusmaksuja.
Perustuslaillisuuden ongelma kierretään toteamalla, ettei
kirkollisveroja makseta suoraan kirkolle, vaan valtiolle.
Poliitikot määräävät, kuinka paljon verovaroja kanavoidaan
kirkoille. Kirkollisvero on kirkollisveroa vain siinä mielessä,
että se kannetaan kirkon jäsenyyden perusteella (vrt. koiravero,
joka kannetaan koiranomistajilta ja maksetaan valtiolle).
Viranomaiset ovatkin olleet kiinnostuneita laajentamaan
kirkollisverovelvollisten määrää myös eläkeläisiin ja
pätkätyöläisiin. Tavoitteena on ensisijaisesti saada
mahdollisimman paljon nettotuloja valtion toiminnan
rahoittamiseksi - ja tämän vuoksi sekulaareilla viranomaisilla on
intressi pitää kiinni Hitlerin ja paavin Concordat
-julistuksesta, joka tarjoaa heille yhden verotusperusteen
lisää.
Suomessa ollaan siirtymässä indeksoituun tukijärjestelmään,
jossa valtio velvoitetaan lakisääteisesti kanavoimaan kirkolle
tietty osa jokaisesta ateistin tienaamasta eurosta ja jokaisesta
hänen tekemästään ostoksesta. Milloinkahan voisimme haastaa
Suomen valtion oikeuteen kilpailua rajoittavasta vero- ja
tukiaispolitiikasta?
Teksti: Janne Vainio
Lähde:
http://www.bund-gegen-anpassung.com/
|