Vapaa Ajattelija 2-3/2003

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 2-3/2003 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon


Tyhmin uskonto


Ranskalainen kirjailija Michel Houellebecq, jota on ylistetty tavasta jolla hän kainostelematta kuvaa seksuaalisten ja poliittisten normien rikkojia, on haastettu oikeuteen yhdestä asiasta ja laajasti parjattu toisesta. Molemmissa tapauksissa ongelmat juontavat juurensa hänen muslimien ja arabien vastaisiin ajatuksiinsa. Hän kutsui islamia "kaikista tyhmimmäksi uskonnoksi" eräässä haastattelussa vähän aikaa sitten. Hänen viimeisimmässä romaanissaan, nimeltään Platform, tarinan päähenkilö ilahtuu joka kerta lukiessaan että "palestiinalainen terroristi, tai palestiinalainen lapsi tai palestiinalainen odottava äiti on ammuttu Gazassa".

Ranskalaiset oikeusistuimet ovat sallineet Houellebecqin haastamisen oikeuteen ensin mainitusta kommentista, jota neljä ranskalaista muslimijärjestöä ovat kutsuneet "rasismiksi". Mutta uskonnon halventaminen jo käsitteen määritelmäkin perusteella ei voi olla rasismia (ellei sitä suunnata sellaisia uskontoja vastaan kuten mormoonit, joilla rotu oli aikoinaan yksi hyväksymisen ehto). Toisessa tapauksessa pitäisi soveltaa aksioomaa jonka mukaan kirjailija ei ole ipso facto vastuussa henkilöhahmojensa ajatuksista. Esimerkiksi Saatanallisissa säkeissä jumalanpilkkana pidetyt ajatukset Muhammedin vaimoista ovat osa psyykkisesti häiriintyneenä pidetyn miehen unta.

Mutta vanhurskaat harvoin hyväksyvät tällaiset oleelliset selvennykset. Jopa perustuslakinsa ensimmäisen lisäyksen (sanan, uskonnon ym. vapaus, suom. huom.) suojaamassa Amerikassa ihmisillä on tapana olettaa, että muslimien ja arabien vastaiset tunteet ovat sama asia, vaikka useimmat amerikkalaiset arabit ovat kristittyjä (kuten myös arviolta 20 prosenttia palestiinalaisista), ja islam mainostaa itseään maailman uskontona. Valitettava seuraus tästä on se, että maalliset ja liberaalit kriitikot yleensä varovat sanojaan, antaen siten vapaat kädet kiihkouskovaisille kristityille, jotka usein hyökkäävät islamia vastaan mitä ongelmallisimmin ja loukkaavimmin keinoin. Seuraavaksi Amerikan muslimijärjestöt käyvät suutuksissaan vastahyökkäykseen. Sen sijaan, että paljastaisivat kristittyjen hihhuleiden absurdin teologian koko rumuudessaan, he väittävät että mitä tahansa uskontoa vastaan hyökkääminen on "loukkaavaa" ja "satuttavaa".

Siten useat dogmaattiset ja vanhoilliset uskot saavuttavat täysin ansaitsemattoman kunnioituksen ja suojan pluralismin nimissä. Varhainen esimerkki tästä oli se "järkyttynyt" reaktio vuonna 1987 joka seurasi Jerry Falwellin kloonin, nimeltään Bailey Smith, huomautusta että "kaikkivaltias Jumala ei kuule juutalaisen rukousta". Tämä on ainoa tietämäni antisemitistinen kommentti joka perustuu tosiasioihin. Sellaista henkilöä kuin kaikkivaltias Jumala ei nimittäin ole olemassa ja siten kaikkien uskontokuntien rukouksilla on sama moraalinen vaikutus kuin aerobicilla, ellei vähemmän. Mutta edes maallistuneet juutalaiset eivät keksineet vastata näin. Sen sijaan seurasi paljon keskustelua vahingoittuneesta viattomuudesta ja "ajattelemattomuudesta".

En haluaisi ottaa tehtäväkseni määrittää mikä monoteistisista uskonnoista on "typerin". Ensinnäkin hukkuisin monivalintoihin kuin Aladdinin luolaan. En usko että islam on tyhmempi uskonto kuin esimerkiksi jehovan todistajien lausunnot. Mutta yllätyin yleisön reaktiosta julkisessa väittelyssä syyskuun 11:n jälkeen kun vastasin katsojan kysymykseen että jos Koraani on jumalan sana, se on saneltu hyvin pahana päivänä. Selvästi kuultava shokkiaalto kulki tämän "vasemmistolaisen" ja "liberaalin" yleisön läpi. Minua syytettiin heti "puolentoista miljardin muslimin loukkaamisesta": syytös joka oli samaan aikaan niin absurdi kuin imartelevakin.

Islam väittää paljon puolestaan. Se väittää pohjautuvansa jumalalliseen ilmestykseen ja inspiraatioon ja, riippuen siitä mihin suuraan tai hadithiin keskittyy, se näyttää myös, jos ei suorastaan oikeuttavan, niin ainakin hyväksyvän maailmanlaajuisen käännytystyön. Sen seuraajien ei pitäisi valittaa jos näitä opinkappaleita tarkastellaan ja jopa kritisoidaan voimakkaasti. Ehkä joku lukija osaa kertoa minulle, onko olemassa islaminuskoista valtiota jossa muiden uskojen, mukaan lukien agnostisismin ja ateismin, halventaminen tai hyljeksiminen on rangaistava teko. Ainoat yhteiskunnat joissa sellaisia syytteitä voi nostaa ovat moniuskontoisia järjestelmiä, jotka perustuvat lähes määritelmänsä perusteella maallisiin lakeihin. Monet näistä laeista suojaavat etnisiä vähemmistöjä uhkailulta ja pelottelulta, koska sellaisen yhteisön jäsen voi joutua hyökkäyksen kohteeksi voimatta sille itse mitään. Näin ei kuitenkaan ole oudon ja valinnaisen uskon laita, kuten vakaumus siitä että elomme Maan pinnalla johtuu taivaallisesta suunnitelmasta.

Britannian hallitus on myös hiljattain ehdottanut lakia joka suojaisi uskonnollisten ryhmittymien tunteita (tai pönkittäisi niiden itsetuntoa). Tämä vain laajentaisi jo valmiiksi typerää ja ajastaan jälkeen jäänyttä jumalanpilkkalakia, joka aiemmin suojasi vain kristittyjen herkkiä tunteita ja oli siten niin syrjivä kuin sensuroivakin. Mutta ehkä voitte ymmärtää miksi olen surullinen Ranskan hurskaista tapahtumista. Ranska oli ensimmäinen maa joka vapautti juutalaiset ja ensimmäinen joka julistautui uskonnottomaksi tasavallaksi. On huolestuttavaa että Voltairen synnyinmaassa ei voi turvallisesti virkkoa tasa-arvoisesti: "ecrasez l'infame".

Christopher Hitchens

Christopher Hitchens on kolumnisti joka kirjoittaa Vanity Fair ja The Nation -lehdissä, sekä professori New Schoolissa New Yorkissa. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään Why Orwell Matters.

Käännös: Suvi Laukkanen

Vapaa Ajattelijan 2-3/2003 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon