|
Kannattaako Jumalaan uskoa?
Monet pelaavat pienin panoksin esimerkiksi
lottoa. Vaikka on hyvin epätodennäköistä,
että lotossa voittaa päävoiton, hyvinkin
vähävaraiset pelaavat lottoa paremman
elämän toivossa. Myös uskonnot ovat
kautta aikojen käyttäneet ihmisten toiveita
hyväksi.
Vaikka monet menneiden aikojen ihmiset
eivät tosissaan uskoneet taikojen, jumalille
uhrauksen tai jumalilta pyytämisen
(rukoilemisen) mitään auttavan, he katsoivat
usein, etteivät taikamenot tai jumalien
lepyttäminen ole suuremmin haitaksikaan.
Suuret johtajat halusivat usein enemmän
kuin on mahdollista. Esimerkiksi he halusivat
jatkaa elämäänsä jossakin muodossa
kuoleman jälkeen. Egyptin pyramidit ovat
esimerkki siitä, mihin mahtavien johtajien
toiveajattelu on johtanut.
Jossakin historian vaiheessa uskonnolliset
johtajat alkoivat luvata kannattajilleen
kuoleman jälkeistä elämää. Usein kuoleman
jälkeisen elämän saavuttaminen vaati kalliita
uhreja (esimerkiksi verta, joka on aikojen
kuluessa laimentunut viiniksi). Kun uskontojen
välinen taistelu kannattajista kiihtyi,
kuoleman jälkeistä elämää alettiin luvata
yhä pienemmin panoksin. Lopulta pelkkä
usko kyseisen uskonnon jumaliin tai jumalaan
riitti pappien mielestä kuoleman jälkeisen
elämän takeeksi.
Kun pelkkä kuoleman jälkeinen elämä ei
houkutellut kaikkia, uskonnot alkoivat tarjota
uskoville nautinnollista tai hyvää elämää
kuoleman jälkeen ja ikuisia kärsimyksiä
vääräuskoisille tai ainakin niille, jotka
eivät uskoneet ollenkaan. World Trade Centerin
syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtunut
tuhoaminen itsemurhaiskulla johtui
mm. tällaisesta uskosta kuoleman jälkeiseen
hyvään elämään.
Pelurin todistus ei pyri todistamaan, että
jumala on olemassa. Sen sijaan se pyrkii
osoittamaan, että jumalaan uskominen on
peliteoreettisesti kannattavaa. Pelurin todistus
sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala
olemassa vai ei, jumalaan kannattaa
uskoa, koska näin saavutettava palkinto,
iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja
epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen
kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo,
joka on voiton todennäköisyys kertaa
voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri.
Pelurin todistus (Pascalin vaaka), sanoo,
että jos jumala on olemassa ja jos uskomme,
saavutamme suuren palkinnon, iankaikkisen
elämän. Jos jumalaa ei ole olemassa, menetämme
kenties jotakin elämässämme uskoessamme,
mutta se on vähäistä verrattuna
siihen, että saavutamme iankaikkisen
onnen. Jos jumalaa ei ole olemassa ja emme
usko hänen olemassaoloonsa, voitamme kenties
jotakin pientä elämässämme. Mutta jos
jumala on olemassa ja emme usko, joudumme
iankaikkisiin kärsimyksiin. Pelurin mukaan
kannattaa lyödä vetoa sen puolesta,
että jumala on olemassa.
Todistuksen moraali
Jos pelurin todistus hyväksytään, voidaan
kuitenkin väittää, että emme noin vain voi
päättää siitä, mihin uskomme. En voi päättää
huomenna uskoa, että siat lentävät tai
että Helsinki on Kiinassa tai että on olemassa
kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen
hyvä (kaikkihyvä) jumala. Pelurin todistus
ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä,
se vain sanoo, että pelurina minun olisi
hyvä uskoa niin.
On sanottu (esim. Pascal), että jos jumalaan
uskominen on meidän tunteittemme
vastaista, meidän pitää ryhtyä elämään
ikään kuin uskoisimme jumalaan. Pitää ryhtyä
käymään uskovaisten tilaisuuksissa
(esim. kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään
jumalilta jotain (rukoilemaan). On sanottu,
että jos ryhdymme käyttäytymään kuten
uskovainen, alamme pian myös uskoa kuten
uskovainen.
On viitteitä siitä, että ihmiset todella alkavat
uskoa siihen, mitä heidät esimerkiksi
pakotetaan tekemään. On mahdollista, että
ihminen saattaa alkaa uskoa ajan oloon jopa
omiin valheisiinsa. Englannin kuninkaan,
joka ei ollut mukana merkittävässä taistelussa,
mutta joka oli vuosikymmeniä valehdellut
olleensa siellä, kerrotaan vanhoilla
päivillään uskoneen omaan valheeseensa.
On sanottu (esim. William James), että jos
olisimme jumalan asemassa, meidän pitäisi
tehdä kaikkemme estääksemme ihmisiä uskomasta
jumalaan valheellisesti ja itsekkäästi
palkkion toivossa. Vastaavasti esim.
buddhalaisuudessa pidetään viime kädessä
taitamattomana tehdä hyviä tekoja saadakseen
paremman jälleensyntymän.
Todistus voidaan kääntää
Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan
äärettömällä palkinnolla ja uskovainen
tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin
kuoleman jälkeen. Tällöin pelurin olisi pyrittävä
olemaan uskomatta jumalaan. Tällaista
näkemystä esitetään harvoin, sillä
ateistit eivät yleensä usko kuoleman jälkeiseen
tai kuolemaa edeltävään elämään. Tärkein
poikkeus ovat ne buddhalaiset, jotka
uskovat jälleensyntymiseen.
Buddhan opin mukaan minkä tahansa
uskonnon mainitsemat jumalat saattavat
teoriassa olla olentoina olemassa (aivan kuten
joulupukki), mutta ne eivät ole todellisia
jumalia vaan ihmisen tavoin pysymättömyyden
alaisia. Palikaanonissa luetellaan
monia ns. brahma- ja deeva-tasoja, joita
hallitsevat jumaluudet ovat niin sokaistuneita
omasta taivaallisesta autuudestaan, että kuvittelevat
oman taivasmaailmansa olevan
ikuinen. Sokeat jumalat saattavat kuvitella
olevansa maailmankaikkeuden luojia ja saattavat
kuvitelmissaan johtaa monia ihmisiäkin
harhaan, koska useimmille ihmisille todisteeksi
näiden taivaallisten soma-hourailujen
paikkansapitävyydestä riittää jokin
ihmeellinen kokemus jumalan läsnäolosta.
Taivastilojen kaipuun houkutusta kutsutaan
nimellä devaputra, joka sananmukaisesti
käännettynä tarkoittaa jumalan poikaa
ja jonka perustana on toive elämän jatkumisesta
iankaikkisesti. Esimerkiksi hindujumalat
ovat palikaanonin mukaan yli-inhimillisiä,
mutta pohjimmiltaan kuolevaisia
olentoja, jotka sokeudessaan johdattavat
hyväuskoisia ihmisiä harhaan. Palvomalla
tiettyä jumalaa voi joutua taivaaseen, jossa
eletään jumalan orjina tai lemmikkieläiminä
taivaallisen loiston jatkuvassa huumauksessa. Lisäksi
taivaatkin hajoavat vääjäämättä joskus, koska jumalat
ovat välttämättä luonnonlakien alaisia kuten ihminen
- ja taivasten hajoamisen jälkeen soman autuaille
orjille seuraa lopulta vajoaminen kärsimyksen
tiloihin.
Jumalan pojan viettelyksiin ei siis välttämättä
kannata langeta, vaikka hän olisi olemassa - eikä
kuolemanjälkeistä elämää välttämättä kannata toivoa
mihinkään olomuotoon, vaikka sellainen olisikin
mahdollista. Iankaikkisuususkoon vietteleviä
jumalia voitaisiin kenties silloinkin verrata nykyajan
hulluihin diktaattoreihin, joiden tuhatvuotiset
valtakunnat loistavat ikuisesti.
Erkki Hartikainen & Janne Vainio
|