Vapaa Ajattelija 1/2003

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 1/2003 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon


Suvaitsevuutta?


Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi vuonna 1980. Astuessaan virkaan seuraavana vuonna hän sai ensi töikseen läpi joukon lakiesityksiä, jotka olisivat toteutuessaan romuttaneet liittovaltion perinteisen katsomusneutraaliuden, joka pohjautuu perustuslain ensimmäiseen lisäykseen. Yksi näistä militanttien fundamentalistiryhmittymien ajamista vaatimuksista oli se, että julkisin varoin ylläpidetyissä kouluissa voitaisiin järjestää kristillisiä päivänavauksia.

Lukiossa naureskelimme joukolla jenkkihihhuleiden touhuille. Ronnien edesottamuksista tuli koko luokan naurunaihe ja USA oli yllättäen muuttunut varsinaiseksi takapajuisuuden symboliksi. Samaan hengenvetoon suurin osa luokasta käveli kiltisti päivänavaukseen. Meille muutamille, jotka emme osallistuneet kristillisiin tilaisuuksiin, letkautettiin että me kaiketi pelkäämme epäuskomme horjuvan.

USA:ssa korkein oikeus pani pisteen yritykselle järjestää päivänavauksia. Suomessa Vapaa-ajattelijain liiton nykyinen puheenjohtaja Erkki Hartikainen oli samoihin aikoihin onnistunut valittamaan YK:n Genevessä toimivalle ihmisoikeuskomitealle, että lukion aamuhartaudet, kuten myös peruskoulun päivänavaukset sekä uskontojen historian opetus loukkaavat kirkkoon kuulumattomien oikeuksia. Valitus herätti laajaa hilpeyttä. Samat ihmiset, jotka pitivät Reagania kaistapäänä edellä mainittujen "takapajuisten" lakiesitysten vuoksi, pitivät vapaa-ajattelijoiden tiukkaa katsomusvapauslinjaa jonkinlaisena ateistisena fundamentalismina.

Ovatko vapaa-ajattelijat suvaitsemattomia, jos he vaativat luterilaisten päivänavauksien kieltämistä julkisista peruskouluista? Miksi samat ihmiset pitävät samaa asiaa suvaitsemattomuuden tai vapaudenhenkisyyden ilmaisuna riippuen siitä, tapahtuuko se meillä vai Yhdysvalloissa?

Suvaitsevuus on ollut kiistakysymyksenä vapaa-ajattelijoiden keskuudessa. Osittain kysymys on ollut vapaa-ajattelun sisäisistä aatteellisista rajoista, joiden kyseenalaistaminen on nähdäkseni tervetullutta. Samalla kysymys on kuitenkin myös siitä, johtuuko vapaa-ajattelijoiden "suvaitsematon" julkisuuskuva ensisijaisesti vapaa-ajattelijoista itsestään - vai joukosta sellaisia poliittisia intressejä, joiden vuoksi meidät tullaan joka tapauksessa leimaamaan suvaitsemattomiksi vielä pitkän aikaa.

Ensin mainittuun ongelmaan voimme kaikki jossain määrin vaikuttaa. Jälkimmäistä ongelmaa emme voisi poistaa muulla tavoin kuin sanoutumalla irti siitä jumalattomasta vaatimuksestamme, että julkisen vallan tulee olla katsomusneutraalia.


Eduskunta vahvisti äskettäin uudelleen valtion ja kirkon väliset suhteet hyväksymällä uskonnonvapauslain uudistuksen sekä aivan uuden hautaustoimilain, jonka ainoana tarkoituksena on vahvistaa kirkon määräävää markkina-asemaa hautaustoiminnassa. Huolimatta siitä, että monet hallituspuolueidenkin kansanedustajat ovat uskontokuntiin kuulumattomia, lait hyväksyttiin täysistunnossa ilman keskustelua. Vapaa-ajattelijain liiton edustajaa kuultiin perustuslaki- ja sivistysvaliokunnissa, joissa liiton näkemykset herättivät keskustelua - mutta vaikka eräät kansanedustajista ovat vapaa-ajattelijayhdistyksien jäseniä, liiton selkeät ihmisoikeusnäkemykset eivät kantautuneet täysistuntokeskusteluun saakka.

Istuvista eduskuntapuolueista ainakin vihreillä ja liberaaleilla on hiljattain ollut julkituotuja linjapäätöksiä kirkon ja valtion erottamisesta - mutta nämä linjaukset eivät kantautuneet täysistuntosaliin saakka edellä mainittuja lakeja hyväksyttäessä. Myöskään entisissä sosialistipuolueissa ei enää muisteltu vanhoja juhlapuheita, vaikka Forssan ohjelman satavuotisjuhlan kunniaksi onkin tänä vuonna vakaasti päätetty järjestää näyttäviä sirkushuveja.


Vuonna 1896 muuan saksalainen pankkiiri tokaisi Saksan keisarikunnan uudesta kansallismielisestä pörssilaista, että "Aikaisemmin meillä oli pörssi, vaan ei pörssilakia, nyt meillä on pörssilaki vaan ei pörssiä." Talouspoliittisista mielipiteistämme riippumatta voisimme sanoa samaa myös uskonnonvapauden suhteesta sen nimissä rakennettuun erityiseen lainsäädäntöön.

Uudessa uskonnonvapauslaissa on joitakin korjauksia aikaisemman lain epäkohtiin. Uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamista on hiukan helpotettu. Lapset eivät enää automaattisesti seuraa vanhempiensa uskontokuntaa, jos vanhemmat päättävät toisin.

Kaikki nämä pienet korjaukset ovat korjauksia lainsäädännön itsensä aiheuttamiin epäkohtiin, jotka hankaloittavat katsomusvapauden harjoittamista sekä uskonnottomien että monien vähemmistöuskovien elämässä. Yleislinjoiltaan uusi laki noudattaa vanhaa linjaa, jossa kirkon ja valtion välinen Concordat saatetaan uudelleen voimaan.

Varsinkin koululain muutoksissa kirkon asema on häivytetty taitavasti. Lakitekstissä puhutaan "enemmistön uskonnon mukaisesta" uskonnonopetuksesta välttyen siten puhumasta tietyn uskonnon erityisasemasta. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen sijasta puhutaan "oman uskonnon" opetuksesta - antaen ymmärtää, että uskonnon oikeutus voidaan perustella sen vakaumuksellisesta tunnustamisesta riippumatta.

Lainsäädännön näkökulmasta uskonto on lakannut olemasta uskon asia. Sen sijaan uskontoa käsitellään ikään kuin maallistuneena ryhmäyhteenkuuluvuuden muotona, jota voidaan verrata "oman kansallisuuden" mukaiseen seremoniallisuuteen. Näin voidaan vastaisuudessa niin haluttaessa häivyttää myös kysymys niiden ihmisten oikeuksista, jotka eivät usko johonkin tiettyyn maalliseen enemmistöuskontoon.


Olemme käsitelleet tulevien lakien sisältöä yksityiskohtaisesti kahdessa viime numerossa; tässä numerossa esittelemme koululakeihin tulevat muutokset lopullisessa muodossaan. Kahdessa seuraavassa numerossa tulemme arvioimaan tarkemmin nyt hyväksytyiksi tulleiden uskonnonvapaus- ja hautaustoimilakien käytännön vaikutuksia.

Vaaleista meidän oli jossakin vaiheessa tarkoitus kirjoittaa, mutta koska liiton talous on alijäämäinen ja koska painovapauslain mukaan saattaisimme joutua korvausvaatimuksiin kunnianloukkauksista, jätämme kansanedustajia ja sellaisiksi pyrkiviä koskevat aiheet käsittelemättä.


Janne Vainio

Vapaa Ajattelijan 1/2003 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon