jumalaton kulttuurilehti

Liittomaksut voivat alentua vuonna 2004

Liittomaksu on maksu, jonka liiton jäsenyhdistys on vuosittain velvollinen tilittämään liitolle kunkin jäsenmaksunsa maksaneen jäsenensä osalta. Liiton säännöissä (19 §) tästä maksusta käytetään tosin nimitystä jäsenmaksu.

Sääntömuutos

Aikanaan liittomaksujen suuruuksista päätettiin liittokokouksessa. Yhdistysten edustajat osoittivat usein kitsautensa. Kiivaita puheenvuoroja käytettiin siitä pitäisikö liittomaksun olla esimerkiksi 50 penniä pienempi kuin mitä hallitus oli ehdottanut. Tämä oli surkeaa katseltavaa aikana, jolloin liiton toiminta ja talous alkoi kehittyä pitkin askelin. Äänekosken liittokokouksessa (1990) sääntöjä muutettiinkin siten, että liittomaksuista päättäminen siirrettiin valtuutettujen kokouksen eli liittoneuvoston tehtäväksi. Sääntömuutos tuli voimaan 5.9.1991.

Muutos oli onnistunut. En muista, että mitään kiistoja olisi tämän jälkeen asiasta käyty, vaikka varsinkin 1990-luvun alkupuolella liittomaksuja nostettiin ripeässä tahdissa. Korkeimmillaan liittomaksut olivat vuosina 2000-2001, jolloin ns. A-jäsenen maksun suuruus oli 98 markkaa ja ns. B-jäsenen vastaavasti 49 markkaa.

Jäsenyhdistysten jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksittäin. Vuonna 2000 selvitettiin toimivien jäsenyhdistysten jäsenmaksut. Ellei Pääkaupunkiseudun vapaa-ajattelijat ry:tä oteta huomioon (jäsenmaksu 40 markkaa), alhaisin ns. A-jäsenmaksu oli 100 markkaa, tavanomaisin 120 markkaa ja korkein 150 markkaa. Jäsenyhdistykselle jäi siis liittomaksun jälkeen 2-52 markkaa ns. A-jäsentä kohti. Varsinkin ne jäsenyhdistykset, joissa jäsenmaksun korottamista vastustettiin ankarimmin, valittivat, että “liitto vie kaiken”, “yhdistyksellä ei ole rahaa” jnpp. Vapaa-ajattelijat eivät tunnetusti ole kekseliäitä hankkimaan varoja tai ansaitsemaan niitä itse. On tosin muutama poikkeus. Näistä ensiksi mieleeni tulevat Lahden, Raision ja Kemin yhdistykset, joissa jäsenet itse ja usein eritoten naiset, ovat hankkineet suuria summia yhdistyksensä vaurastuttamiseksi.
Nykyisin tilanne on muuttunut siten, että ainakin Helsingin ja Tampereen sekä vähäisemmässä määrin Kotkan yhdistys saavat huomattavan osan tuloistaan pääomatuloina. Tästä yhdistykset saavat kiittää lahjoittajia.

Myös Vapaa-ajattelijain liitto on vaurastunut. Kiitos kuuluu taas lahjoittajille. Hallitusta voitaneen kiittää vain siitä, että se on pidättäytynyt tuhlaamasta varoja tai epäonnistunut käyttämään niitä toisten järjestöjen hyödyksi. Liiton laillisuus- ja itsenäisyyslinja on tällä saralla saavuttanut useampia torjuntavoittoja. Toimintasuunnitelmankin mukaan liiton saamat vuokratulot käytetään “liiton ja sen jäsenyhdistysten aatteelliseen toimintaan”. Tämä linjaus ei siis ole mikään itsestään selvyys, vaan laillisuus- ja itsenäisyyssiiven linjavalinta. Kokemus osoittaa, että Vapaa-ajattelijain liitossa joudutaan päättämään tällaisistakin asioista.

Murroskausi menossa

Liittomaksupolitiikka elää murroskautta. Tänä vuonna liittomaksut ovat ensi kertaa alhaisemmat kuin mitä ne olivat edellisenä vuonna. Varsinainen ilouutinen jäsenyhdistyksille on kuitenkin tämä:
Liittohallitus hyväksyi 7.9.2002 taloudenhoitajan esityksestä yksimielisesti toimintalinjan, että liiton kasvavia sijoitustuottoja käytetään liittomaksujen alentamiseen. Tavoitetaso on 10-12 euroa ns. A-jäsenten osalta jo vuonna 2004. Hallituksen pöytäkirjaan kirjattiin, että hallitus esittää liittoneuvostolle liittomaksujen alentamista “talousarvion puitteissa”. Ilmaus on tuttua vajaa-ajattelijoiden munkkilatinaa, joka ulkopuolisesta voi tarkoittaa mitä hyvänsä. Olisin halunnut, että hallitus olisi vielä selvemmin sanoin sitoutunut liittomaksujen alentamislinjaan. Esitys oli nimittäin osa pakettia, jossa tulot saadaan jatkamalla sijoitusasuntojen hankintalinjaa, mikä myös on liittokokouksen linjapäätöksen mukaista. Olen kuitenkin optimisti ainakin toistaiseksi.

Tukiaisajattelu hallitsee

Liiton pitäisi vaurastua vielä paljon nykyisestä. Olisi toivottavaa, että valtionavustuksistakin voitaisiin kokonaan luopua tulevaisuudessa. Pitäisi seisoa omilla jaloillaan ja elää omilla varoillaan, ei veronmaksajien varoilla. Arvelen olevani tässä eri mieltä enemmistön kanssa, koska vapaa-ajattelijat ovat jatkuvasti pyytäneet lisää varoja valtiolta. Tukiaisajattelu on muutenkin juurtunut vapaa-ajattelijapiireissä hyvin syvälle. Tilanne ei kuitenkaan ole hälyyttävä; valtionavustukset muodostivat vuonna 2001 liiton tuloista 25,7 prosenttia.

Tukiaisajattelu toimii myös toiseen suuntaan eli varojen luovuttamisena järjestön ulkopuolelle “kun rahaa kerran on”. On sääli, että rahan kylvämisen poliitikkoasenne hiipii meidänkin keskuuteemme: Niiltä, jotka ovat tehneet oikeaa ja tuloksekasta työtä asiamme hyväksi, ansaittu korvaus evätään, mutta tukiaisten jakamista muille kannatetaan, “koska he tarvitsevat tukea” (lue: he ovat ehdottajan kavereita).

Vuoden 2004 talousarviosta ja liittomaksujen suuruuksista päätetään liittoneuvoston sääntömääräisessä kokouksessa syksyllä 2003.

Kimmo Sundström
taloudenhoitaja
Vapaa-ajattelijain liitto ry