Hallituksen ehdotukset katsomusopetuksesta

Vapaa-ajattelijain liiton virallinen kanta on koko järjestön olemassaolon ajan ollut, että uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä tai tukemista oppilaitoksista. Vaatimus koskee sekä tunnustuksetonta että tunnustuksellista uskonnonopetusta.

Vapaa-ajattelijat vastustavat myös Norjan kaikille pakollista ”kristinusko sekä uskonto- ja elämänkatsomustieto” –oppiainetta. Norjan humanistit ajoivat tällaisen oppiaineen maahan, mutta nyt he ovat joutuneet käräjöimään sitä vastaan, kun opetuksesta tuli tavallista luterilaista uskonnonopetusta. Tiettävästi myös Suomen vastaavien järjestöjen piirissä on pyrkimystä kaikille yhteiseen oppiaineeseen. Selkeimmin tätä pyrkimystä vastustaa Suomen Ateistiyhdistys.

Jos uskonnonopetusta ei saada pois kouluista, kaikkia katsomusryhmiä on kohdeltava tasapuolisesti. Tasapuolisen kohtelun piiriin kuuluvat myös ateistit. Jos evankelisluterilaisilla on oikeus oman uskonnon opetukseen, ateisteilla on oikeus oman vakaumuksen opetukseen.

Jos edes tasapuolinen oikeus opetukseen ei ole mahdollista, on yritettävä saada aikaan kohtuullinen kompromissi. Kompromissi ihmisoikeusasioissa on aina ihmisoikeusrikkomus. Kun aikoinaan väittelin eduskunnan sivistysvaliokunnan silloisen puheenjohtajan Mikko Ekorren kanssa elämänkatsomustiedon opetuksen kohderyhmästä, Ekorre kannatti Pekka Elon ja Kirkon kasvatusasiain keskuksen kantaa, jonka mukaan elämänkatsomustietoa olisi opetettava myös muille kuin uskontokuntiin kuulumattomille, Kirkon kasvatusasiain keskuksen mukaan kaikille muille kuin evankelisluterilaisille. Koska sellaisesta olisi tullut Norjan nykyisen opetuksen kaltaista vähintään yleiskristillistä opetusta, vastustin sitä, ja vaadin, että elämänkatsomustietoa on opetettava vain uskonnottomille. Kompromissina sanamuodoksi tuli ”uskontokuntiin kuulumattomille”.

Tämä kompromissi aiheutti elämänkatsomustiedon opetuksen nykyisen alennustilan. Olen pyytänyt kompromissiani julkisesti anteeksi. Muutamaa mahdollista uskovaista oppilasta tekosyynä pitäen Pekka Elo, muut viranomaiset ja Pekka Elon perustama opettajayhdistys ovat pitäneet elämänkatsomustiedon opetuksen laadun huonona.

Nyt olisi aika muuttaa lakia vähintään siinä suhteessa, että elämänkatsomustietoa opetettaisiin uskonnottomille eikä uskontokuntiin kuulumattomille.
Seuraavassa on esitetty hallituksen esitys sellaisenaan sekä allekirjoittaneen parannusehdotukset lihavoituina.

Liiton kompromissiesitykset

Hallituksen esitys (Laki perusopetuslain muuttamisesta): Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 21 päivänä elokuuta 1998 annetun perusopetuslain (628/1998) 13 § sekä lisätään lakiin uusi 13 a § seuraavasti:

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Mainittuun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta koulutuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.
Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys: Vähintään kolmelle rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Hallituksen esitys: Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys: Tässä kohden vapaa-ajattelijain esitys on sama kuin hallituksen esitys: Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Hallituksen esitys: Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys: Vähintään kolmelle uskonnottomalle järjestetään heidän katsomuksensa mukaista opetusta. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Hallituksen esitys: Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys: Oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua muuhun kuin oman viiteryhmänsä opetukseen, mutta opetuksen luonnetta ei saa muuttaa siitä syystä, että opetukseen osallistuu viiteryhmään kuulumattomia oppilaita.

Hallituksen esitys (13 a § Uskonnon harjoittamiseen osallistuminen): Perusopetuksen järjestäjän tulee etukäteen tiedottaa oppilaiden huoltajille koulun toimintaan sisältyvistä jumalanpalveluksista sekä muista uskonnon harjoittamiseksi katsottavista tilaisuuksista ja toimituksista.
Lisäksi huoltajille tulee kertoa, miten huoltaja voi ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin.

Oppilaalle, joka ei osallistu uskonnon harjoittamiseen, tulee järjestää sen sijasta muuta toimintaa.

Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys 1: Koulussa ei saa järjestää uskonnon harjoittamista.
Vapaa-ajattelijain kompromissiesitys 2: Jos koulussa esiintyy uskonnon harjoittamista, kyseiseen uskontoon kuulumattomat oppilaat ovat siitä automaattisesti vapautettuja. Uskonnon harjoittaminen on sijoitettava tai muuten organisoitava niin, ettei siitä aiheudu siihen osallistuville haittoja.

Lukiolakiesitys

Seuraavassa on esitetty vain vapaa-ajattelijain esitys. Kompromissiesitys on muuten sama kuin esityksessä perusopetuslaiksi, mutta kohta “Oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua muuhun kuin oman viiteryhmänsä opetukseen, mutta opetuksen luonnetta ei saa muuttaa siitä syystä, että opetukseen osallistuu viiteryhmään kuulumattomia oppilaita “ pitää olla muodossa
Oppilas voi omasta pyynnöstään osallistua muuhun kuin oman viiteryhmänsä opetukseen, mutta opetuksen luonnetta ei saa muuttaa siitä syystä, että opetukseen osallistuu viiteryhmään kuulumattomia oppilaita.

ja kohta “Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu” pitää olla muodossa
Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, hän itse päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Katsomusopetuksesta uskonnonvapauslaissa

Hallituksen uskonnonvapauslakiesityksen 1 luvun 6 § sanoo: ”6 § Uskonnon opetus Oikeudesta saada uskonnon opetusta säädetään erikseen.” Vapaa-ajattelijat ovat aikaisemmin esittäneet, että tämä kohta uskontoja yksipuolisesti korostavana poistettaisiin lakiesityksestä. Koska tätä pykälää ei ilmeisesti saada laista pois ja koska siihen voidaan luontevasti liittää eri katsomusten tasapuolinen kohtelu, ehdotan pykälälle seuraavaa muotoilua:
6 § Katsomusopetus Oikeudesta saada katsomusopetusta säädetään erikseen. Jos yhteiskunnan ylläpitämässä tai tukemassa oppilaitoksessa annetaan katsomusopetusta oppilaan oman vakaumuksen mukaan, opettajan on edustettava samaa vakaumusta. Oman uskonnon opetuksessa opettajan on kuuluttava samaan uskontokuntaan kuin oppilaat, ja uskonnottomien opetuksessa opettajan on oltava uskonnoton.

Oppilaiden katsomusvapaus

Yksinkertaisinta olisi, jos uskonnonopetus ja kaikki uskonnolliset tilaisuudet kouluissa kiellettäisiin lailla. Jos uskonnonopetusta oman uskontokunnan mukaan annetaan, osallistumisen uskonnonopetukseen pitää olla vapaaehtoista siinä suhteessa, että

Jos huoltaja ei halua, että lapsi on uskonnonopetuksessa, lapsi vapautettakoon uskonnonopetuksesta.
Jos lapsi itse ei halua olla uskonnonopetuksessa, lapsi vapautettakoon uskonnonopetuksesta.
Uskonnon arvosanojen merkitseminen todistuksiin lopetettakoon.
Uskonnon kysymykset ylioppilaskirjoituksissa lopetettakoon.
Jos uskonnottomille järjestetään oman vakaumuksen mukaista opetusta, häneen sovellettakoon kohtien 1-4 vapauttamismenettelyjä.

Kaikki yllä olevat kohdat voidaan perustella uudella Suomen perustuslailla.
Koulujen ns. päivänavaukset lopetettakoon, koska niillä ei ole muuta merkitystä kuin tarjota seurakunnille, uskonnonopettajille, uskovaisille opettajille ja uskovaisille koululaisille tilaisuus pitää aamuhartauksia.

Eräässä papin johtamassa helsinkiläisessä eliittikoulussa ensimmäisellä välitunnilla tuli kaiuttimista klassista musiikkia ja uskovaiset kokoontuivat omaan hartauteensa erilliseen tilaan, josta he eivät häirinneet muita. Vaikka tällainen olisi esimerkiksi Yhdysvalloissa kiellettyä, sallisin sen Suomessa, jotta aamuhartausterrorista, josta itse olen joutunut aikoinaan opettajana paljon kärsimään, päästäisiin eroon.

Koululaisjumalanpalvelukset lopetettakoon, koska voivathan koululaiset mennä niin halutessaan itse kirkkoon vaikkapa koulun päättymisen tai alkamisen jälkeisenä sunnuntaina.

Suvivirren veisaaminen kouluissa kiellettäköön kansainvälisin sopimuksin (muu ei tässä maassa tehoa).

Kuten toisaalla tässä lehdessä on todettu, lakiin pitäisi ottaa mukaan teksti: ”Jos koulussa esiintyy uskonnon harjoittamista, kyseiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomat oppilaat ovat siitä automaattisesti vapautettuja.”

Erityisesti päivähoidon ja esikoulun uskonnonopetus pitäisi kieltää lailla. Tätä varten uskonnonvapauslakiin pitäisi lisätä kohta: ”Uskonnonopetus, uskonnolliset tilaisuudet ja myös muu uskonnon harjoittaminen päivähoidossa ja esikoulussa ovat kiellettyjä.”
Jos vanhemmat haluavat päivähoitoikäisille lapsilleen uskonnonopetusta, viekööt lapsensa pyhäkouluun.

Erkki Hartikainen

Opettajien katsomusvapaus heikkenee

Lakiehdotuksen perusteluissa sanotaan mm:
”Perusoikeusuudistuksen esitöissä on katsottu, ettei uskonnon ja omantunnon vapautta koskevasta perusoikeussäännöksestä voida johtaa yleistä oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksiin kuuluvasta tehtävästä vakaumuksen perusteella. Säännöksen on kuitenkin katsottu puoltavan yleisesti työnjaollisia ja hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältetään henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin (HE 309/1993 vp). Jäsenyysvaatimuksen kumoamisesta huolimatta tulisi opettajien työtehtävät pyrkiä järjestämään niin, ettei opettajan oman vakaumuksen ja virkavelvollisuuksien välille synny ristiriitaa.”

Perusoikeusuudistuksen perustöihin vetoamalla yritetään lisätä uskonnon harjoittamiseksi katsottavia virkavelvollisuuksia. Lisäämällä vastaava lausuma uskonnonvapauslain perusteluihin sille yritetään antaa lisää painoa. Puhe siitä, että opettajien työtehtävät pitäisi pyrkiä järjestämään niin, ettei vakaumuksen ja virkavelvollisuuden välille synny ristiriitaa on oikeastaan yllytys nöyryyttää uskonnottomia opettajia entistä enemmän.

Vapaa-ajattelijain liitto on 1960 –luvulta lähtien koko ajan pahasti horjahdellut kannanotoissaan opettajien asemasta. Monet liiton jäsenyhdistykset muuttivat sääntöjään siten, että valtiokirkkojen jäsenet pääsevät myös vapaa-ajattelijain yhdistyksen jäseniksi. Syynä oli mm. se, että näin saatiin mukaan sellaisia opettajia, joiden täytyy virkansa säilyttääkseen olla kirkon jäseniä. Osa vapaa-ajattelijoista pitää ehdotettua muutosta, jonka mukaan uskonnonopettajien ei tarvitse olla kirkon jäseniä tai anoa erivapautta, hyvänä asiana.

Valitettavasti tämä ”parannus” johtaa opettajien entistä ankarampaan nöyryyttämiseen. Kun nykyään luokanopettaja on päässyt uskonnon opetuksesta eroon eroamalla kirkosta, se ei enää uuden uskonnonvapauslain voimaantulon jälkeen ole mahdollista.

Kun opettajat ovat velvollisia opettamaan uskontoa, heidän on entistä vaikeampi kieltäytyä uskonnollisten juhlien järjestämisestä, aamuhartauksiin (päivänavauksiin) osallistumisesta, koululaisjumalanpalvelusten valvonnasta jne.

En ole huomannut vapaa-ajattelijain kiinnittävän yllä mainittuun asiaan juuri mitään huomiota. Olemmeko, kuten eräs keskustelija aikoinaan joka lauseessaan sanoi, vapaa-ajattelijoiden sijasta vajaa-ajattelijoita? Vai ovatko kirkkoruhtinaat tavallista älykkäämpiä?

Perusopetuslakiin ja lukiolakiin pitäisi saada seuraava uusi pykälä:
13c§: ”Opettaja, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ei ole velvollinen opettamaan uskontoa eikä osallistumaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen tai itse tilaisuuksiin. Opettaja, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ei ole velvollinen osallistumaan uskonnollisten tilaisuuksien valvontaan.”

Mainittakoon, että allekirjoittanut joutui aikoinaan sotimaan yllä mainitusta oikeudesta vuosikausia saamatta vapaa-ajattelijoilta juuri mitään tukea.