jumalaton kulttuurilehti

Ateistista pornosotaa

Tampereen vapaa-ajattelijayhdistyksen johtokunta hajosi pian liittokokouksen jälkeen. Liisa Louhivuori ja Simo Järvinen, jotka olivat oppositiossa suhteessa johtokunnan seremonialaiseen enemmistöön, päättivät erota koko yhdistyksestä ja siirtyä Nokian vapaa-ajattelijoihin. Pian he saivat mukaansa myös yhdistyksen vanhimpiin jäseniin kuuluneen Markku Valkaman (puheenjohtajana 1980 - 84), joka puolestaan houkutteli muita entisiä jäseniä eroamaan.

Syynä ei tällä kertaa ollut liittokokouksessa vaikuttaneiden 'puolueiden' välienselvittely, vaan kiista yhdistyksen vanhan toimistotilan vuokrauksesta. Pitkään tyhjillään ollut tila päätettiin yllättäen vuokrata aikuisviihdepalveluja tuottavalle kolmen naisen yritykselle. Omistajat itse olivat myös tuotantonsa esiintyjinä, joten "riistosta" perinteisessä mielessä tuskin saattoi puhua. Omaehtoinen tuotantotapa ei kuitenkaan ollut esteenä tilanteen kääntymiselle avoimeksi pornosodaksi.

Johtokunnasta eronneisiin kuuluva Simo Järvinen esittääkin todelliset aatteelliset perusteensa suoraan ja avoimesti - eikä välttämättä pelkästään siksi, että epätodelliset riistoargumentit ovat tässä kolmen naisen omatoimisen pornotuotantoyhtiön tapauksessa vähissä. "Ihmisarvon ja ihmisen seksuaalisuuden esineellistäminen ei mielestäni ole hyvää vapaa-ajattelua." Hänen näkemyksensä mukaan ei ole kovin relevanttia, onko kaupallinen seksityöntekijä firman palkkarenkinä vai omistajana. Kysymys on juuri seksuaalisuutta itseään koskevista arvostuksista, joihin hänen mielestään ollaan ottamassa kantaa.

Järvinen korostaa, että oltiinpa poliittisen korrektiuden rajoista mitä mieltä tahansa kyseessä on kaikkien yhdistyksen jäsenten asia ja että nämä sidotaan päätöksellä tiettyyn kannanottoon heidän omia mielipiteitään kuulematta. Hänen mielestään vanhan tilan voisi mieluummin vaikka myydä kuin vuokrata kiistaa herättäviin tarkoituksiin. Sirkka Vadén olikin Järvisen mukaan ehdottanut myymistä ja Liisa Louhivuori kannattanut sitä johtokunnan kokouksessa, mutta asia ei missään vaiheessa tullut käsittelyyn, eikä siitä kokouksen aikana enää kukaan maininnut. Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Liisa Lahdenmäki toteaa, että vanha tila oltiin jo pitkään valmiita vaikka myymään, jos se vain menisi kaupaksi. Jori Mäntysalolle yhdistyksen talousvaliokunnasta oli annettu tähän täydet valtuudet.

Kun vihdoin tuli yhteydenotto, että kolmen nuoren naisen pyörittämä aikuisviihdealan yritys oli valmis vuokraamaan tilan käyttöönsä välittömästi, Lahdenmäki piti tätä hyvänä uutisena. Yhdistyksen johtokunnasta viisi jäsentä oli vuokrauksen puolesta ja kolme vastaan. Louhivuoren ja Järvisen lisäksi pornofirmaa vastaan asettui myös seremonialaisiin kallellaan oleva liittoneuvostoveteraani Sirkka Vadén. Järvisen mukaan kysymys, missä ovat aatteellisen yhdistyksen eettisesti hyväksyttävänä pitämän liiketoiminnan rajat on "tiukka periaatteellinen kannanotto, joka olisi pitänyt alistaa yleiskokoukselle." Järvinen ja Louhivuori uhkasivat erota yhdistyksestä, mikäli johtokunnan enemmistö ei hyväksyisi vaatimusta asian käsittelemisestä yleiskokouksessa tällä ideologisen rajanvedon perusteella. Heidän eroanomuksensa päätettiinkin hyväksyä välittömästi.

Kristillissiveellistä peittelyä?

Ensimmäinen pöytäkirjaversio ilmaisee pyhäkoulumaisesti, että tilat vuokrataan firmalle, "jonka kotisivut sisältävät viitteitä aikuisviihteen harjoittamisesta." Sivustolla esitetyn hardcore-tuotannon viitteellisyyteen voi jokainen lukija halutessaan käydä tutustumassa (http://www.elsproduction.com/). Siihen nähden, ettei johtokunnan enemmistö nähnyt päätöksessä mitään ongelmaa, asioiden esitystapa on Järvisen mukaan merkillinen. "Ei ole mainintaa, kuka ehdotti, ei kuka teki vastaesityksen eikä kannattajia."

Myöhempi pöytäkirjaversio kuuluu Järvisen mukaan näin: Johtokunta oletti, että yrityksen toiminta keskittyy aikuisviihdepalvelujen tuotantoon ja markkinointiin. Johtokunnalla ei ole tarkkaa tietoa, mitä toimintaa yritys tulisi toimistossa harjoittamaan tai mitä toimintaa yritys pääasiallisesti harjoittaa. Siitä huolimatta "johtokunta keskusteli pöytäkirjan mukaan huolellisesti siitä, onko yhdistyksen julkisuuskuvan mukaista vuokrata tiloja sellaiseen toimintaan, josta johtokunta väittää 'ei tietävänsä yhtään mitään'."

Puheenjohtaja Lahdenmäki kiistää, että kyseessä olisi millään tavoin ollut tilojen todellisen käyttötarkoituksen peittely. Vakuudeksi hän esittelee uusinta Pakanasanomien numeroa, jossa otetaan näkyvästi kantaa aiheesta käytyyn keskusteluun. Järvinen myöntää, että asiaa ei peitelty muualla kuin virallisissa papereissa. "Julkisuuskysymyksessä oli kaksi eri kantaa. Osa johtokunnasta perusteli asiaa sillä, ettei asia tule julkisesti tietoon. Osa johtokunnasta taas oli sitä mieltä, että tämä on hyvää mainosta yhdistykselle." Puheenjohtaja Lahdenmäki oli kysynyt retorisesti, että pitäisikö yksityisen vuokranantajan mennä tekemään asukkaittensa koteihin siveystarkastuksia. Virallisten sanamuotojen valinnalla haluttiin korostaa sitä, että vuokralaisen laillinen toiminta ulosvuokratussa tilassa ei ole vuokranantajan asia.

Liberaalille näkemykselle, ettei vuokranantaja ole vastuussa vuokralaisensa siveydestä ei tosin nykyisenkään rikoslain vallitessa ole lainsäätäjien tukea. Järvinenkin myöntää teoreettisen juridisen vastuun olevan olemassa sikäli, että huoneen vuokraaminen haureuden harjoittamista varten tulkitaan paritukseksi, vaikka kyseessä olisi asunnon vuokraaminen seksipalveluammatin harjoittajaksi tiedetylle henkilölle. Heti perään Järvinen kuitenkin huomauttaa, että Tampereella eräs henkilö yritti tehdä tarjoamistaan seksipalveluista elinkeinoilmoituksen, mutta verottajapa ei huolinut hänen rahojaan. Parituslakia voidaan tällä perusteella pitää kuolleena kirjaimena sikäli kuin on kysymys asuntojen vuokrauksesta, koska ei ole olemassa mitään virallisia lähteitä, joista vuokranantaja voisi tällaisen elinkeinon tietää.

Liiketoiminnan etiikka

Eettisesti voitaisiin nähdä kysymyksen olevan siitä, tulisiko vapaa-ajattelijoiden ennemmin pitäytyä liberaalien vuokrasuhteiden periaatteissa, joita liitto on menestyksekkäästi toteuttanut sijoitusomaisuutensa hoidossa - vai tulisiko jokaista liiketoiminnallista päätöstä arvioida poliittisena valintana silloinkin, kun sen tehtävänä vapaa- ajattelijoiden omasta näkökulmasta katsoen on ensisijaisesti tuottaa varoja vapaa-ajattelutoimintaan. Liiketoiminnalla on jälkimmäisessäkin tapauksessa aina jotkin eettiset rajat, joiden perusteella se voidaan ymmärrettävästi erottaa esimerkiksi petoksesta, ryöstöstä, raiskauksesta ja niin edelleen - ja kysymys onkin nyt näiden rajojen riittävyydestä.

Valintojen näkeminen poliittisina ei vielä auta yhtään eteenpäin. Sikäli kuin päätöstä vuokrata tiloja pornofirmalle pidetään eettisesti vastuunalaisena päätöksenä, myös kieltäytyminen tällaisella perusteella on eettisesti vastuunalainen päätös. Tällainenkin päätös vaatisi näillä oletuksilla periaatteellisesti aivan yhtä painavia perusteluja tuekseen ennen kuin voidaan olla varmoja siitä, että kyse ei ole esimerkiksi epäreilusta syrjinnästä, jonka voisi eettisesti rinnastaa muunlaisten seksuaalivähemmistöjen syrjimiseen. Esimerkiksi homojen tai sadomasokistien seksuaalitavat varmastikin koetaan joidenkin valtaväestön edustajien mielikuvissa voimakkaasti ihmisarvoa alentavina ja seksuaalisuutta esineellistävinä.

Voidaan kysyä, missä määrin sivullisten ihmisten tämäntapaisilla mielikuvilla ylipäätään on eettistä merkitystä kyseessä olevien asioiden moraalisen arvon kannalta. Jos eettinen pohdinta halutaan liittää "hyvän vapaa-ajattelun" päämäärään, niin silloin moraalisena ohjenuorana tulisi ilmeisestikin olla mielihyvämaksimoinnin etiikka, jonka Vapaa-ajattelijain liitto on hyväksynyt kulttuuriohjelmassaan ja jonka mukaan eettisesti väärää on sellainen toiminta, joka aiheuttaa siihen osallisille vastentahtoisesti mielipahaa enemmän kuin mahdollistaa lisääntyvää mielihyvää. Eettistä keskustelua seksibisneksen arvoista tulisi tietenkin käydä vain sellaisen etiikan ehdoilla, jota muissakin asioissa pidetään pätevänä.

Yhdistyksien omaan aatteelliseen profiiliin liittymättömiä asioita ei voida poliYtisoida loputtomiin, mutta yksittäiset valinnat voivat silti merkittävästi muokata julkisuuskuvaa. Julkisuuskuvassa ei ole niinkään kyse etiikasta, vaan markkinointiviestinnästä - ja tästä näkökulmasta katsottuna porno voi tietystikin mainostaa jotakin määrätttyä siihen liittymätöntä aatetta imagollisesti joko hyvin tai huonosti.

Tulemme mielenkiinnolla näkemään, merkitseekö tämä yksittäinen valinta Tampereen vapaa-ajattelijoiden julkisuuskuvalle hyvää vai huonoa mainosta. Jo nyt on useampi yhdistyksen aktiivijäsen siirtynyt hyvin lyhyessä ajassa Nokian vapaa-ajattelijoihin. Vielä on näkemättä, kuinka moni tulee lähiaikoina siirtymään jostakin muusta yhdistyksestä Tampereen vapaa-ajattelijoihin joko kohentuneen järjestöimagon taikka seksibisneksen syrjittyä asemaa kohtaan tuntemansa solidaarisuuden johdosta.

Janne Vainio

Tampereen vapaa-ajattelijoiden tiloissa toimiva ELS Production on nimetty perustajiensa, kansaivälisesti hyvin tunnettujen hardcore-pornotähtien Emilian, Laura Leen ja Sabinan mukaan, joita esitellään yhtiön sivustolla (http://www.elsproduction.com/) seuraavasti: Jo ennen yhtiönsä perustamista Emilia, Laura Lee ja Sabina olivat luoneet kansainvälisen uran. Nämä aikuisviihteen ammattilaiset näyttelevät edelleenkin omassa tuotannossaan ja esittelevät alan muita suomalaisia tähtiä ja uusia tulokkaita. Yhtiön toiminta-ajatuksena on tuoda uutta näkökulmaa aikuisviihteeseen tuottamalla heidän omiin näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa pohjautuvia tuotteita aikuisviihteen monissa eri muodoissa.

Mainossivuilta käy selkeästi ilmi, minkälaista toimintaa firman puitteissa harjoitetaan ja minkälaista ei. Suomenkielisellä aloitussivulla on keikkakalenteri sekä linkkejä maksulliseen hardcore-pornokuvastoon ja jäsenten sisäiselle keskustelupalstalle. Sivustolta löytyy näkyvästi myös asianmukainen avoimet työpaikat -osasto, jossa etsitään uusia malleja pornokuvauksiin. Erikseen tehdään selväksi, että yhtiö ei välitä prostituutiopalveluja.

Firman sivustolla kaupataan myös laadukkaita kovapornovideoita, joissa jokin kolmikon jäsenistä on esiintynyt. Lisäksi kaupan on kansaivälisesti tunnettujen suomalaistähtien Rakel Liekin (Rachel Flame) ja Sandy Joyn tuotantoa. Sivuston maksullisiin osioihin on vaikea päästä, koska luottokunnan sähköisessä tunnistusjärjestelmässä on teknisiä ongelmia. En siis pääse arvioimaan palvelujen laatua pintaa syvemmältä. Tavoitan kuitenkin firman toimitusjohtajana esittäytyvän Emilian, joka kertoo olevansa mielellään valmis vastailemaan toimittajan kysymyksiin.

Emilia toteaa, että vapaa-ajattelijaliikkeen toiminta ei ole tuttua, joten hän pidättyy ottamasta siihen kantaa. "En tunnusta mitään tiettyä uskontoa, voi olla etten en ole vielä löytänyt omaani, uskon kuitenkin, että on olemassa ihmistä korkeampia voimia." Uskonto ei hänen mukaansa millään tavalla vaikuta hänen päivittäiseen elämäänsä eikä hän halua kommentoida edes sitä, missä määrin suhtautumisessa hänen alaansa on taustalla uskonnollisia käsityksiä. Firman omistajana on Emilian lisäksi myös Laura Lee. Emilia vahvistaa, että omistajat ovat edelleenkin itse malleina tuotteissaan. "Suomessa on kolme alan tuotantoyhtiötä, joista kaksi on naisten omistuksessa. Samoin miestenlehtien kustantamoissa on naisia omistajina sekä johtavissa rooleissa joten ala Suomessa on toisin kuin luullaan naisten hanskoissa tänäpäivänä. Lieveilmiöt jotka usein liitetään alaan ovat mielestäni kaukaa haettuja jos niihin liittyy prostituutio joka on oma alansa ja siihen liittyvät mahdolliset lieveilmiöt eivät siis liity meidän alaamme. Näillä aloilla on suuri ero eikä niitä maallikkkojen tulisi mennä sekoittamaan."

Emilia näkeekin huomattavan periaatteellisen eron prostituution ja pornotuotannon välillä. "Prostituutiossa asiakas maksaa työntoteuttajalle, jonka kanssa on seksuaalisessa kanssakäymisessä. Meidän tuotannossamme molemmat seksuaalisessa kanssakäymisessä olevat ihmiset saavat työstään maksun. Se ole millään tavoin sama asia." Työsuojeluasiat ovat Emilian mukaan kunnossa eikä malleiksi rahdata ulkomaalaisia köyhistä Itä-Eruoopan maista. "Suosittelemme aina kondomia malleille, mutta he saavat itse tehdä päätöksen sen käytöstä. Ulkomaalaisemme ovat pohjoismaalaisia. HIV-testit otetaan joka kuukausi eikä töitä voi tehdä, jos testi on yli 30 vrk vanha tai positiivinen." "Tarkistan motiivit malleilta, joten ne jotka `joutuisivat' työhön vääristä motiiveista, kuten päihteiden aiheuttamat rahaongelmat, eivät saa töitä yritykseltämme. Lähtökohtamme on tehdä tuotetta jonka lopputuloksesta asiakas nauttii ja minun uskomukseni mukaan asiakas nauttii vain jos filmillä on myös kuvattu aitoa nautintoa, ei sen esittämistä."

Kauniisti sanottuna voisin luonnehtia ELS-kolmikon www-sivuillaan välittämää aatteellista viestiä tekofeministiseksi naiseuden mystifioinniksi: Porno mielletään yleensä miesten maailmaksi, mutta tämän yhtiön puikoissa seisoo tukevasti kolme vahvaa naista. Näillä sivuilla saat nähdä kuinka kauneus, älykkyys, sielujen syövereistä pulppuava himo sekä sensuelli erotiikka voivat olla olemassa yhtä aikaa vain Naisessa. Naisen itsenäinen asema on jo pitkään ollut keskeinen myyntivaltti viihteessä ylipäätään, joten miksei myös aikuisviihteessä.

Rankka sukupuolittuminen miesten ja naisten erilaisissa kelpoisuusehdoissa alalle käy ilmi nytkin eikä toimitusjohtaja edes vähättele sitä. "Naisille tällä alalla maksetaan enemmän palkkaa kuin miehille, jotka taas voivat tehdä työtä enemmän ja kauemmin kuin ns. normaali mallityttö."

Molemmilla omistajilla on maitorauhaset täynnä silikonia. Emilia on kuitenkin sitä mieltä, että kyse on ennemmin psykologiasta kuin mistään tuotannon visuaalisista ehdoista. "Rintojen koko ei ole tärkeä asia tuotannossa, jokaisella on sellaiset kuin itse haluaa ja on tyytyväinen omiinsa, se on tärkeämpää ihmisen esiitymisen kannalta luontevasti ja itsevarmasti." Tässä vaiheessa heräisi monia lisäkysymyksiä siitä, miksi tällainen seikka olisi oleellinen naisen itsevarmuuden kannalta. Mieleeni muistuu nuoren amerikkalaisen digitaalivalokuvaaja Natacha Merrittin valmistama hieno Digital Diaries -multimediapornoesitys (http://www.digital-diaries.com/), jossa valokuvaaja itse esiintyy varsin estottomasti päätähtenä - johtoajatuksenaan tehdä yksityisimpänä pidetystä elämänalueestaan julkista tavoilla, jotka ovat suoraan hänen henkilökohtaisessa kontrollissaan. Teos on saavuttanut jo jonkinlaisen kulttimaineen, mutta eräät miespuoliset kulttuuritoimittajat ovat yrittäneet mitätöidä tytön tavattoman itsevarmuuden sekä hänen työnsä taiteellisen ja eroottisen arvon vihjaamalla hänen rintojensa pienuuteen.

Emilia kiistää, että tuotanto olisi edeltä käsin suunnattu nimenomaan miespuoliselle katseelle. "On vaikea määritellä katsojia sukupuolen mukaan, tietenkin suuri yleisö on miehiä. Pariskunnat ovat videonkatsojakunnassa lisääntyneet. Olemme naisia ja teemme tuotteemmme mieltymysten mukaan, se ei ole siis perinteistä miesten tekemää heteropornoa vaan mielestäni hieman sitä pehmeämpää." Mihin asti mahdollisuudet tuottaa mieltymysten mukaista pornoa sitten käytännössä ulottuvat? Ainakin miesten välisen seksitouhun kuvaaminen on rajattu pois "johtuen suomalaisten miesten (sic) homofobiasta", vaikka Emilia tunnustaisi nauttivansa sen katselusta. "Tiedustellessani kentältä kysyntää on tullut tyrmäävää kritiikkiä, että ei saisi yhdistää heterofilmeihin." Kaupalliset ehdot asettavat epäilemättä seksuaalisuudelle omat rajansa - mutta näinhän on asian laita myös kaikissa epäkaupallisina pidetyissä seksuaalisissa vuorovaikutussuhteissa. Voidaan kysyä, miksi ei jälkimmäistä pidetä vastaavana eettisenä ongelmana.

Emilia torjuu suoralta kädeltä vihjailut siihen suuntaan, että seksiviihteen tuottaminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. "Olisi mielenkiintoista tietää, miksi seksi mielletään epäinhimilliseksi. Mottoni on rakkaudesta seksiin, teen työni sydämellä ja toivon tiukkapipojen joskus oppivan nauttimaan siitä kuten minä ilman häpeää ja turhia nurinoita. Seksi on kahden kauppaa, mutta sen jakaminen muiden kanssa on nautittavaa ja opettavaista." Emilia ei katso ammatinvalinnan vahingoittaneen hänen henkilökohtaisia ihmissuhteitaan. Kiireisellä toimitusjohtajalla ei ole miestä, mutta lapsia kylläkin, yksi tytär jolle hän toivoo syystä tai toisesta jotakin hiukan helpompaa uravalintaa.

"Kokemusta on tullut enemmän kuin jos uravalintani olisi ollut toisenlainen - niin seksistä kuin ihmisistä ja elämästäkin. Se on tietenkin tuonut lisänsä minuun, hyvää tai huonoa, sosiaaliset paineet kasvoivat työn myötä muttei ole tarvinnut valehdella ammatista. Kyllä mä seison tekojeni takana. Ihmissuhteet vaativat aina paljon, ammattini on tuonut niihin lisäpaineita, toistaiseksi elän ilman miestä juuri tästä syystä. Aikaa miehille löytyy varmasti myöhemminkin." Moni nykyaikainen nuori bisnesnainen ajattelisi varmaan, että kukapa niitä miehiä edes haluaisikaan muuhun kuin ystäviksi ja hauskanpitoon. Miksi ei Emilia sitten toivo tyttärensä seuraavan äidin jalanjälkiä? "En kannata ajatusta että hän olisi muullakaan tavalla ulkonäkönsä johdosta riippuvainen tuloistaan." Tässä kohdin Emilia näkee ammatissaan sellaisia varjopuolia, jotka ovat ominaisia viihdealalle laajemminkin ja jotka tekevät siitä ammattina kuluttavan. "Se on mielestäni asia joka tekee mallien tai näyttelijöiden tai muun julkisen työn niin aikuisviihde- kuin muillakin viihdealoilla henkisesti stressaavaksi." Näyttelijöiden ja poptähtien huumeongelma- ja itsemurhatilastoista päätellen tämä selitys on melko uskottava.

Mitään piilotettua paheksuntaa Emilia ei kuitenkaan näe siinä, että hän toivoisi omalle tyttärelleen jotakin muuta uravalintaa, vaan hän olisi kyllä valmis hyväksymään tämänkin ja antamaan sille hyvänä äitinä henkilökohtaisen tukensa. "Jokainen kuitenkin tekee päätöksensä ja seuraisin oman äitini esimerkkiä tukemalla häntä valinnassaan, olisihan minulla paljon opetettavaa... Haaveissani näkisin hänellä kuitenkin yleisesti hyväksytyn ammatin jossa ei tarvitsisi selitellä ja perustella tarkoitusperiään kaikissa mahdollisissa tilanteissa."

Niinpä niin. Kuinkahan kauan vielä tässä ammatissa joutuu olosuhteiden pakottamana selittelemään ja perustelemaan omia tarkoitusperiään? Ja millä perusteella siihen olisi jokin eettinen velvollisuus?

Janne Vainio