jumalaton kulttuurilehti

Ateismi ja usko

Yliopistolehti julkaisi pitkän empimisen jälkeen numerossaan 6/2001 kirja-arvosteluni (T. P. Laine Kuka hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään, Atena, 2000, 222 s). Päätoimittaja sanoi, että tällaisissa tapauksissa virallinen tutkimus on tavallisesti oikeassa ja harrastelijat väärässä. Virallista tutkimusta edustaa tietysti Helsingin yliopiston jumaluusopillinen tiedekunta.
Kuten lukijat ovat huomanneet, jumaluusopillinen tiedekunta on ollut asiantuntijana myös muutamissa Vapaa Ajattelijan äskeisissä numeroissa. Tällä tiedekunnalla on tiettävästi kiinnostusta päästä lehtemme asiantuntijaksi liittokokouksen jälkeen.
Vapaa Ajattelija ei ole ryhtymässä oikomaan joidenkin viime numeroiden kirjoittajien virheellisiä näkemyksiä. Lehteä ei liioin aiota muuttaa vaikeatajuiseksi tai filosofiseksi. Kuitenkin niihin kysymyksiin, jotka ovat tulleet viime aikoina esiin esimerkiksi lehdessämme, aiotaan tässä ja kahdessa seuraavassa numerossa vastata. Se, jatketaanko tällaista kirjoittelua myös liittokokouksen jälkeen, riippuu siitä, kuulevatko jumalat Suomen uskovaisten rukouksia liittokokouksen henkilövalintojen suhteen.

Filosofiaa on monenlaista

Kalle Rämä arvioi vapaa-ajattelijain uskontokritiikkiä Bertrand Russellin artikkelin perusteella. Kun Helsingin Yliopisto hyväksyi Pekka Himasen virheellisiin johto-päätöksiin päätyvän väitöskirjan Bertrand Russellin uskontokritiikistä, tuli mieleeni, että ehkä Esa Saarisen pelätään kuolevan ja markkinoille halutaan nuori varamies. Filosofia kuten melkein kaikki muukin on nykyään markkinavetoista.
Kuten ateistifilosofi Michael Martin on haastattelussa sanonut, filosofi, joka on ateisti, on aivan erilainen kuin filosofi, joka ei ole ateisti. Myös ateistifilosofit saattavat olla ajattelultaan erilaisia. Vaikka on edelleen elossa aivan järkeviä filosofeja, suurin osa filosofiasta on epäilemättä lähinnä mielipidekirjallisuutta Myös ateistit erehtyvät silloin tällöin ”ratsastamaan jeesuksilla” eli vetoamaan kuuluisuuksiin. Eräille luterilaisille jumaluusoppineille on ollut mieleen erityisesti Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofia. Monien ammattifilosofien mielestä Ludwig Wittgensteinin ainoaksi ansioksi on jäämässä se, että hän oli toinen keksijä Wittgenstein-Postin totuustaulukkomenetelmälle. Nykyään monet filosofitkin pitävät Bertrand Russellin pahimpana virheenä Wittgensteinin auttamista alkuun. Koska ammattifilosofit osaavat kohtalaisesti englantia ja koska myös ateistifilosofi Michael Martinin teksti on toisin paikoin vaikeatajuista, en toista tässä Martinin ajatuksia Wittgensteinin uskontonäkemyksistä. Ajatukset löytyvät englanninkielisinä
esimerkiksi osoitteesta: http://www.infidels.org/library/modern/michael_martin/wittgenstein.html

Yhteenvetona Martinin artikkelista voidaan todeta, että on enemmän tai vähemmän epäselvää, mitä Wittgenstein itse tarkoitti ajatuksilla, jotka hänen oppilaansa merkitsivät muistiin. Erityisesti on epäselvää, missä kehityksensä vaiheessa Wittgenstein oli luennoidessaan uskonnoista. On
myös epäselvää, missä määrin Wittgenstein oli todella tutustunut esimerkiksi pragmatismin uskonnollista haaraa edustavan William Jamesin tai uskonnollisten eksistentialistien (esim. Søren Kierkegaard) ajatuksiin. Toisaalta Wittgensteinin ajatuksia, sikäli kuin ne ovat selvillä, saa arvostella aivan kuten kenen tahansa muun ajatuksia.

Uskon perusteleminen

Minulla ei itselläni ole mitään Harald Bjonia vastaan, mutta hänen esitelmänsä ”Uskon kielioppi” olisi sopinut paremmin Vartija-lehteen kuin Vapaa Ajattelijaan. Väite ”Uskoa jumalan olemassaoloon ei voi eikä pidä lähestyä tieteellisesti, koska usko itsessään ei voi sisältää mitään perustetta” voidaan pitää kaiken uskonnoista tiedettävän valossa lähinnä mielettömänä. Mieletöntä ei saa minun mielestäni pitää järkevänä. Maailman suurin uskonto, katolinen kristinusko, väittää nimenomaan, että uskolle on järkeviä perusteluja ja että ihmeet ovat todisteita uskon puolesta. Jumaluusopillisena näkemyksenäkin ateisti Bjonin käsitys edustaa mitättömän pienen vähemmistön katsomusta.

Huuhaa ja perustelut

Jos uskonnollinen usko ei tarvitse mitään perusteluja, miksi muu usko, esimerkiksi usko tähdistä ennustamiseen tai ihmeparantamiseen tarvitsisi perusteluja? Tosiasiassa melkein kaikilla uskomuksilla on vaikutuksia myös muiden kuin uskovaisen itsensä elämään. Muut ovat aina oikeutettuja vaatimaan perusteluja kaikelle sellaiselle, joka vaikuttaa heidän elämäänsä.

Miksi suomalaiset uskovat

Viime vuosikymmeninä mukaan tulleet vapaa-ajattelijasukupolvet eivät juuri tunne opetusministeriön 1970-luvulla kustantamaa tutkimusta Raportti uskonnonvapaudesta I, jonka toimittajana olin. Siihen sisältyi yhdessä Suomen Gallupin kanssa tehty tutkimus, jonka mukaan 38 % suomalaisista uskoo jumalaan, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja, 30 % suoma-
laista uskoo jumalaan, koska joku ohjaa luonnon järjestystä, 34 % suomalaisista uskoo jumalaan, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen, 24 % suomalaisista uskoo jumalaan, koska muuten ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa jne. Me tutkimuksessa mukana olleet emme älynneet kysyä suomalaisilta, kuinka moni uskoo, koska se on järjetöntä. Juuri tämän tutkimuksen seurauksena kirjoitin aikoinaan opintoaineiston ”Tieteellinen maailmankatsomus”. Jos noin suuri osa kristittyjä ei olisi uskonut virheellisillä perusteilla, en olisi ryhtynyt perusteluja kumoavaa aineistoa kirjoittamaan. Ne nykyisistä vastustajistani, jotka olivat jo silloin mukana toiminnassa, pitivät uskontokritiikkiäni sopimattomana.

Mitä usko on

Bjon ei missään määrittele, mitä hän tarkoittaa uskolla. Tavanomaisen käsityksen mukaan usko on totena pitämistä. Käsitys, että jos jotain ryhdytään perustelemaan, silloin siihen ei tarvitse uskoa, on tämän tavanomaisen määritelmän kanssa ristiriidassa. Ohje, että ei pidä uskoa mitään ilman riittäviä perusteita, ei ole eettinen kuin muodoltaan. Tiede on harvinaisen selkeästi osoittanut tosiasiaväitteen, että toiminta on tuloksellisinta silloin, kun se nojaa perusteltuihin uskomuksiin. Varsin mitätön vähemmistö uskontojen kannattajistakin hyväksyy Bjonin näkemyksen. Pyrkimys ilmaista uskon tai uskonnon olemus määritelmällä on johtanut suuriin erimielisyyksiin. Kun uskonnoille on haluttu antaa yhteiskunnassa erioikeuksia muihin vakaumuksiin verrattuna, uskonto on haluttu määritellä hyvin suppeasti. Kun ateisteja on haluttu herjata uskomisesta, usko on määritelty hyvin laveasti.

Ateismin perusteleminen

Millä perusteella Bjon väittää, että ateismin luonteeseen kuuluisi, ettei sitä pystytä perustelemaan? Vapaa-ajattelijain liitossa ei liene Bjonin lisäksi monta näin ajattelevaa. Minä en ainakaan tunne yhtään muuta, ja olin yllättynyt, kun tämä yksi löytyi. Esimerkiksi ateistifilosofi Michael Martin on
teoksissaan esittänyt varsin vakuuttavan näytön siitä, että ainakaan suurimpien uskontojen jumalia ei voi olla olemassa.

Ateismin kääntyminen

Se, että osa uskovaisista ei muuta mieltään, kun heille esitetään todisteet siitä, ettei jumalia ole olemassa, ei todista mitään sen puolesta, etteivät esitetyt todisteet olisi päteviä. Lähinnä se todistaa vain, että ihmisten on vaikea muuttaa kasvatuksen avulla heihin juurrutettuja käsityksiä. Toisaalta tunnetaan koko joukko uskovaisia, joihin todisteet ateismin puolesta ovat tehonneet.
Eräs tällä hetkellä tunnetuimmista on raamattukritiikin professori Robert Price. Hän kertoo, että kun hän lakkasi uskomasta jumalaan, hän lakkasi uskomasta myös huomattavaan osaan muuta jumaluusoppia. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, ettei Jeesusta ole ollut olemassakaan. Väite, ettei uskontoa voi epäillä myös uskonnon sisältä käsin, ei liioin pidä paikkaansa. Vanhemmissa vapaa-ajattelijoissa on vielä niitä, joista on tullut ateisteja Raamattua lukemalla.

Saako uskontoja arvostella

Vapaa-ajattelijain liiton nimelle on nykyisissä oloissa oikeastaan enää yksi perustelu: liittomme on järjestö, jossa saa arvostella vapaasti mitä tahansa. Muut perustelut ovat vuosisatojen saatossa menettäneet merkityksensä. Jos ateistiliitto ei joidenkin mielestä vielä sovi järjestömme nimeksi, uskonnottomien liitto voisi olla oikea uusi nimi. Varsinkin nuoriso on nykyään vanhoillista eikä
ymmärrä meidän ikääntyneiden toiveita vapaasta arvostelusta. Bjon ei ole onneksi kaikkivaltias, jolloin hän voisi kieltää meitä arvostelemasta uskontoja. Liioin ei näytä olevan olemassa sellaista kaikkivaltiasta jumalaa, joka näin haluaisi tehdä.

Käsitejärjestelmät ja todellisuus

Matemaattinen tai muu käsitejärjestelmä ei sano todellisuudesta mitään ennen kuin on esitetty perustelut käsitteiden ja todellisuuden vastaavuudelle. Esimerkiksi lapsi oppii kielen siten, että hän vertailee kuulemaansa siihen, mitä hän kokee, esimerkiksi näkee, maistaa, haistaa jne. Uskontojen väitteet vaativat täsmälleen samanlaisia perusteluja kuin mitkä tahansa uskontojen ulkopuolelle kuuluvat väitteet. Käsitejärjestelmä voi sinänsä olla sisäisesti ristiriidaton mutta todellisuuden kuvaamiseen sopimaton. Esimerkiksi tieteiskirjallisuudessa, saduissa ja uskonnoissa käytetään käsitteitä, joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Jos logiikkaa tarkastellaan käsitejärjestelmänä, ainoa vaatimus on, että se on ristiriidaton eli mitä tahansa logiikan kaavaa ei pidä voida päätellä peruslauseista (aksioomista). Logiikkaa voidaan tarkastella, tällaista tarkastelua sanotaan metalogiikaksi (matematiikan tarkastelua sanotaan metamatematiikaksi jne). Bjon väittää, ettei logiikkaa voida tarkastella ja että logiikan olemukseen kuuluu, ettei se ole perusteltavissa. Mitä käsitejärjestelmän perustelemisella tarkoitetaan?

Jos perustelemisella tarkoitetaan, että käsitejärjestelmää voidaan tehokkaasti käyttää esimerkiksi luonnon tai tekniikan hallitsemisessa, logiikka on kaikista käsitejärjestelmistä perinpohjaisimmin perusteltu. Kaikki maailman tietokoneet toimivat logiikalla, vieläpä tavallisella kaksiarvoisella logiikalla. Esimerkiksi logiikan merkkejä ”ja”, ”tai” ja ”ei” vastaavat tietokoneissa transistoreilla rakennetut piirit. Tietokoneet voitaisiin rakentaa toimimaan myös moniarvoisella logiikalla, mutta talouden lait ovat osoittaneet sellaisen kannattamattomaksi. Päinvastoin kuin Bjon väittää, merkittävä osa kristinuskosta on luonnontieteellisiä väitteitä. Kristittyjen enemmistö on tässä
kanssani samaa mieltä. Muut uskonnot ovat kristinuskon kanssa ristiriidassa. Kyllä kristityt katsovat olevansa asiantuntijoita arvostellessaan muita uskontoja tai ateismia.

Kristinusko on dogmaattinen, sanovat myös papit

Bjon kehottaa meitä kysymään papeilta, onko kristinusko dogmaattinen. Kysypä papeilta, miksi kirkoissa luetaan uskontunnustus tai miksi kymmentä käskyä ei voida korjata ajantasaisiksi.

Puhutaanko suomessa kielipelejä vai suomea

Meillä Suomessa ei puhuta kielipelejä vaan suomea. Kysy vaikka papeilta kumpaa Suomessa puhutaan. Tietysti myös suomen kielessä on käsitteitä, jotka eivät vastaa todellisuutta. Esimerkiksi tieteiskirjallisuus, sadut ja uskonnot sisältävät tällaisia käsitteitä. Kun uutta tieteiskirjallisuutta tai uusia uskontoja (esim. Falun Gong) suomennetaan suomen kieleen tehdään usein uusia sanoja.

Kaikki kristityt eivät usko ihmeisiin

Suuri osa suomalaisista kristityistä ei usko ihmeisiin. Ne, jotka niihin uskovat, noudattavat ajattelussaan luonnontieteen logiikkaa. He uskovat, että ihmeet ovat luonnossa havaittavia tapahtumia. Ihmeet eroavat muista tapahtumista siinä suhteessa, että ne eivät noudata luonnon tavanomaisia lakeja (invariansseja).

Jumaluusoppineet myöntävät Raamatun ristiriidat

Suuri osa suomalaisista kristityistä on sitä mieltä, että Raamatussa on ristiriitoja ja että Raamattu ei ole ainakaan ristiriitaisilta osiltaan totta. Merkittävä osa maailman jumaluusoppineista ja todennäköisesti enemmistö Suomen jumaluusoppineista on sitä mieltä, että suurin osa Raamatusta on sellaisia ihmisten kirjoittamia legendoja, joissa ei ole mitään totta.

Pitääkö ristiriidan kielto paikkansa

Vain muutamat harvat maailman uskovaisista ovat koskaan kuulleet ns. intuitionistisista logiikoista, jotka esimerkiksi kieltävät epäsuorat todistukset äärettömille joukoille. Kaikki maailman tietokoneet toimivat loistavasti tavallisella logiikalla. Bjonin vetoamisen kuuluisaan Karl Popperiin ja sellaiseen käsitejärjestelmään, jota ei käytännön elämässä käytetä, on selvä huijausyritys. Käsitteellä ristiriita on suppeampi ja laajempi merkitys. Laajassa mielessä käsitejärjestelmä on ristiriidaton silloin, kun mikä tahansa sallittua kielimuotoa oleva lause ei ole johdettavissa käsitejärjestelmän peruslauseista (aksioomista). Tämän määritelmän mukainen ristiriidattomuus on ehdoton edellytys tulokselliselle toiminnalle kuten esimerkiksi hyvälle tieteelle.

Ateismi ja kolmannen poissuljetun laki

Osa lauseista (väitelauseet eli propositiot) on sellaisia, että ne ovat joko tosia tai epätosia. Sanotaan, että niihin pätee kolmannen poissuljetun laki. Ateismin kriitikot väittävät joskus, että väite ”jumala on olemassa” ei ole tosi tai epätosi. Kristinuskon osalta on kohtuullisen helppoa osoittaa, ettei sen määrittelemää kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja kaikkihyvää jumalaa voi olla olemassa. Monet jumaluusoppineet ovat valmiita myöntämään, että jotakin näistä kolmesta ehdosta on heikennettävä. Tällöin jää jäljelle ristiriita fysiikan lakien ja esimerkiksi kaikkitietävyyden tai kaikkivaltiuden suhteen. Jäljelle jäänyt ristiriita ei ole enää käsitejärjestelmän sisäinen ristiriita. Useimmat jumaluusoppineet ovat sitä mieltä, että jumala joko on olemassa tai ei
ole. Myös tavalliset kristityt ovat melkein aina sitä mieltä, että kolmannen poissuljetun laki sopii kysymykseen jumalan olemassaolosta. Ateismin vastustajien kritiikkiä kolmannen poissuljetun laista on ansiokkaasti torjuttu Michael Martinin artikkelissa:
http://www.infidels.org/library/modern/michael_martin/martinag.html

Useimmat suomen kristityistä uskovat vain osan kristinuskosta

Useimmat suomalaista kristityistä eivät ole noudattaneet Bjonin väitettä, ettei uskosta voi ottaa yhtä osaa kerrallaan pois. Esimerkiksi melkoinen osa Suomen kristityistä ei usko kuolemanjälkeiseen elämään, ja vielä pienempi osa heistä uskoo Helvetin olemassaoloon. Kyllä se oli pappi, joka äskettäin väitti, että kaikki pääsevät Taivaaseen.

Useimpien uskovien aikakäsitys on sama kuin fyysikoiden

Melkein kaikki maailman kristityt käsittävät ajan täsmälleen samalla tavalla kuin me ateistit. Ne, jotka uskovat kuoleman jälkeiseen elämään, uskovat, että sellainen elämä alkaa vasta tulevaisuudessa, aikaisintaan silloin, kun kyseinen ihminen on kuollut. Tämä aikakäsitys on sama kuin lauseessa ”päivän jälkeen tulee yö”. Ne hindulaiset, joka uskovat myös ennen syntymää olleeseen elämään, uskovat, että sellainen on ollut ennen nykyistä elämää. Tämä aikakäsitys on sama luin lauseessa ”ennen päivää oli yö”.

Kristillinen moraali on palkkiomoraalia

Väite, että kristillinen moraali olisi hyvemoraalia eikä seurausetiikkaa, ei pidä paikkaansa. Missä kohden Uutta testamenttia sanotaan, että jos ihminen tekee hyviä tekoja päästäkseen ikuiseen elämään, hän tekee syntiä? Olen lukenut kyseisen teoksen, enkä ole löytänyt sieltä Bjonin väitettä. Itse asiassa Bjon on ensimmäinen, jonka huomaan tuollaisen väitteen esittävän. Kun kristitty saa tehdä ja tekee uskonnon määräämiä tekoja kuoleman jälkeisen elämän toivossa, kyseessä on kyllä selvä seurausetiikka ja jopa hyödyn tavoittelu. Kristillinen moraali on selvästi lähempänä utilitarismia kuin hyvemoraalia. Kristillistä etikkaa yritetään väittää hyve-etiikaksi siitä syystä,
että jostakin syystä osa filosofeista yrittää tehdä hyve-etiikasta muodin.

Kristityt rukoilevat saadakseen etua itselleen tai lähimmäiselleen

Se vähäinen osa suomalaista kristityistä, joka rukoilee, rukoilee kyllä palkkion toivossa. Lukekaa vaikka Sana-lehden esirukoustoivomuksia. Melkoinen osa sadetanssin suorittajista uskoo saavansa aikaan sadetta, mutta ainahan joukossa on ollut epäilijöitä (päinvastoin kuin Simo Knuuttila on pantu tässäkin lehdessä todistamaan).

OLEMASSAOLOVÄITTEET
VAATIVAT NÄYTTÖÄ

Kyllä rehellisen tutkijan on selvitettävä, mitä haittavaikutuksia uskonnoilla on, ja suurin osa huippututkijoista sanoo, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa. Melkein kaikki maailman uskovaiset ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kysymys minkä tahansa olemassaolosta on ratkaistava näytön perusteella. Monet tieteenharjoittajat ovat kyllästyneet filosofien jossitteluihin, erityisesti ns. tietoteoriaan. Muinaisesta Kreikasta periytyvä käsitys tiedosta totena uskomuksena
on myös kyseenalaistettu tutkimalla aasialaisten käsitystä tiedosta. On myös kyseenalaistettu ns. sokraattinen tiedonhankintamenetelmä (väitteiden ja vastaväitteiden vuorottelu eli dialektiikka). Näistä asioista kirjoitan myöhemmin lisää sikäli kuin minulla on siihen tilaisuus.

Mihin tieteellisten teorioiden oikeutus nojaa

Tieteellisten teorioiden oikeutus nojaa pikemmin ateistifilosofi Pertti Lindforsin käsitteisiin invarianssi ja suhteellinen yksinkertaisuus (selitetty toisaalla tässä lehdessä) kuin filosofien tietoteorioihin. Puhuessaan perustavaa laatua olevista invariansseista kuten energian säilymisestä Kalle Rämä esittää maailman huippufyysikoiden enemmistön maailmankatsomusta.

Mitä on olemassa

Filosofia on vuosituhansien saatossa ollut enimmäkseen uskonnon palkkapiika. Itse olemassaolon käsite on onnistuttu uskontoja puolustettaessa hämärtämään. Suomen akatemia myönsi muutamia vuosia sitten paljon rahaa olemassaolokäsitteen tutkimiseen. En ole kuullut, että tästä tutkimuksesta olisi olemassa joitakin lopullisia tuloksia. Monien kielten olemassaoloa tarkoittava
sana viittaa johonkin muuhun kuin filosofien olemassaolokäsiteriidat. ”On olemassa” on ruotsiksi ”det finns” ja saksaksi ”es gibt”, mikä sanatarkasti suomennettuna on ”löytyy”. Löytyykö jumalia? ”On olemassa” on englanniksi ”there is” eli ”tuolla on”. Onko tuolla jumalia?

Onko ainetta olemassa

Uskontoja puolustava filosofia on silloin tällöin halunnut kiistää aineen eli materian olemassaolon (ontologinen idealismi). Useimmiten aineen olemassaolo myönnetään, mutta väitetään, että aineen lisäksi olisi olemassa aineesta erillinen henki tai sielu (ontologinen dualismi). Kiistämisen pohjimmainen tarkoitus on viedä pohjaa materialismilta eli käsitykseltä, että todellisuus on aineellinen ja ettei mitään aineesta erillistä sielua ole olemassa. Todellisuudessa materialismin vastustajat haluavat vaikuttaa ihmisten tunteisiin kieltämällä tiettyjen käsitteiden käytön tai tuomalla mukaan käsitteitä, jotka hämärtävät ihmisten ajattelua. Koska fysiikan ainetta koskevat luonnonlait (esimerkiksi laki, jonka mukaan materiaa ei synny tyhjästä eikä sitä häviä tyhjään) toimivat käytännössä loistavasti, materialismia voidaan pitää oikeutettuna, ts. ei ole mitään järkeä kieltää käyttämästä materian käsitettä.

Luonnonlait ovat meille kaikille samat

Uskovaiset voivat elää kukin oman uskontonsa ja omien harhakuvitelmiensa todellisuudessa, mutta se todellisuus, jonka lakien mukaan meidän on elettävä, on meille kaikille sama. Myös huuhaahan uskovat voivat elää kuvitelmissaan, mutta esimerkiksi sairastuessaan vakavasti he turvautuvat hyvin usein aivan tavalliseen ”materialistiseen” lääketieteeseen.

Enkeleitä onko heitä

Muistan erinomaisen hyvin, kun minulle kerrottiin ensimmäisen kerran enkeleistä ja muista henkiolennoista. Yritin silloin muistella, olenko huomannut sellaisten olentojen vaikuttavan maailmanmenoon. En ollut havainnut. Kävelin vielä varmuuden vuoksi talon ympäri, mutta en havainnut yhdenkään enkelin vaikutuksia. Ajattelin, että olen vastaisuudessa hyvin tarkka, etteivät näkymättömien olentojen vaikutukset jää minulta huomaamatta.
Kun aikuisena luin Lucretius Caruksen (n. 98 - 55 eaa. Roomalainen eeppinen runoilija) teoksen ”Maailmankaikkeudesta”, panin merkille ajatuksen ”ainetta on kaikki mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde”. Vaikka tämä ei riitä materian määritelmäksi, se kertoo jotain siitä, mistä materialistisessa maailmankatsomuksessa on kysymys. Paras materian määritelmä on nykyinen fysiikka kokonaisuudessaan. Materia määritellään epäsuorasti käyttämällä käsitettä laajasti fysiikan lauseissa (esimerkiksi edellä mainittu materian häviämättömyyden laki). l


Erkki Hartikainen