Vapaa Ajattelija 6/2001

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 6/2001 sisällysluetteloonVapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



Humen giljotiini

Tulisiko tieteen antaa ohjeita ihmisten elämään? Voiko tiede antaa ohjeita ihmisen elämään? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, eikä kyse ole mielipiteestä vaan sanan "tiede" määritelmästä. 

Lähestyn asiaa kuitenkin mielenkiintoisemmasta näkökulmasta: pohdin niin sanottua Humen giljotiinia. David Hume oli aikansa nerokkaimpia filosofeja 1700-luvulla ja pitkälle sen jälkeenkin. Hänen mukaansa nimettiin filosofinen dilemma Humen giljotiini, jota tulee mielestäni miettiä, kun puhutaan tieteen soveltamisesta. Se muotoillaan yleensä näin:

TOSIASIOISTA EI VOI JOHTAA ARVOJA.

Vaikka lause olisikin tosi, se on yhtä mielenkiinnoton kuin lause "hevosesta ei voi johtaa kissaa". Jos johtamisella tarkoitetaan vaikka jotain loogista päättelyä, niin on selvää, että johtamissuhdetta ei ole hevosen ja kissan välillä. Sen sijaan joistakin lauseista voidaan johtaa toisia lauseita. Giljotiinin voisi muotoilla siis paremmin:

TOSIASIAVÄITTEISTÄ EI VOI JOHTAA ARVOARVOSTELMIA.

Tällöin oletetaan, että on olemassa kahdenlaisia lauseita. Tosiasiaväitteitä voisivat olla esim. seuraavat:

"Vapaa-ajattelijat ovat Suomen uskonnottomien etujärjestö."
"Vapaa-ajattelijoiden Helsingin toimisto sijaitsee Haagassa."

ja arvoarvostelmia voisivat olla seuraavat:

"Valehteleminen on moraalisesti väärin"
"Valehteleminen on moraalisesti oikein."

Tosiasiaväitteen ei siis tarvitse olla tosi (toimisto sijaitsee Kalliossa) eikä arvoarvostelman eettisesti hyväksyttävä.

Giljotiinista on esitetty tällaisiakin versioita:

SIITÄ, MITEN ASIAT OVAT, EI SEURAA MITÄÄN SIIHEN NÄHDEN, MITEN ASIOIDEN PITÄÄ OLLA.

tai jos pysytään lauseiden välisissä suhteissa:

OLEMISLAUSEISTA EI SEURAA NORMILAUSEITA.

Tosiasiaväitteet (T-lause) ja arvoarvostelmat (A-lause) eivät tietysti kata kaikkia suomen kielen lauseita esimerkiksi huudahduksia, kysymyksiä tai muita sellaisia. Voidaanko lauseet siis jakaa näin helposti kahtia A:han ja T:hen? "Osmon mielestä valehteleminen on paha asia" ei ole A-lause, vaikka se puhuukin arvostuksista. Sekin voitaisiin muotoilla selvemmin "Osmo hyväksyy periaatteen 'Valehteleminen on paha asia'". Entä onko lauseita tai virkkeitä, jotka olisivat molempia?
"Osmo kirjoittaa koneella tai valehteleminen on väärin" on melko mieletön lause. "Osmo on helsinkiläinen virkamies" tarkoittaa, että Osmo on virkamies ja helsinkiläinen. "Osmo on helsinkiläinen hyvä virkamies" sen sijaan tarkoittaa, että Osmo on virkamiehenä hyvä, ei että Osmo on hyvä JA virkamies. Osmo ei välttämättä ole ihmisenä hyvä. "Osmo kirjoittaa typerästi" ei ole sama kuin että "On typerää, että Osmo kirjoittaa".

Lauseita siis on erilaisia, ja niiden käytössä on oltava tarkkana - varsinkin kun puhutaan tieteestä ja arvoarvostelmista. Oikeastaan tiedämme aivan liian vähän siitä, miten ylipäätään ihminen muodostaa arvoarvostelmansa - tai moraalisen luonteensa.
Entä mikä on giljotiinin suhde yleisinhimillisiin päämääriin, jos sellaisia voidaan katsoa olevan? Voidaanko edes? Ehkä inhimillisen kärsimyksen vähentäminen voisi olla lähimpänä tällaista tavoitetta. Jos joku joskus keksisi asian, jota noudattamalla inhimillinen onni lisääntyisi merkittävästi, mutta jota olisi kuitenkin vaikea "myydä" demokratiassa (vaikka rahvas olisi miten valistunut) niin miten tämän keksijän tulisi toimia? Tiede tuskin antaisi toimintaohjeita. Tiede tutkii sitä miten asiat ovat, eikä se anna moraalisia ohjeita. Se kertoo vain syy-seuraus -suhteista, joiden perusteella voimme tehdä valintojamme.

Maailmanparantaminen tieteeseen tai mihin tahansa muuhun vedoten on toki kaunis piirre ihmisessä, mutta joidenkin mielestä se on rasittavaa ja holhoavaa. Kokonaan toinen seikka on se, että maailmanparantaminen jumaliin vedoten on vielä rasittavampaa, suorastaan ilkeämielistä.

Lopuksi on vielä katsottava, mitä Hume sanoi päätöksenteosta. Hänen mukaansa moraalisten ratkaisujen perustelemiseksi emme voi vedota käsitteellisiin totuuksiin emmekä tosiasioihin vaan tosiasioiden meissä herättämiin tunteisiin. Moraalilauseet ovat hyväksymisen tai paheksumisen tunteen ilmauksia. Moraalinen hyväksyminen perustuu siihen, että jokin koetaan miellyttäväksi. Tarkkaile tunteitasi!

Osmo Tammisalo