Juhlat elämän taitekohdissa

Kiinnostus uskonnottomien juhlien järjestämiseen elämän taitekohdissa on lisääntynyt sekä meillä että muualla. Käytännöt eri maissa kuitenkin poikkeavat paljon toisistaan. Näin todettiin Vapaa-ajattelijoiden 28.–30. syyskuuta Helsingissä järjestämässä kansainvälisessä seminaarissa, jossa pohdittiin siviilijuhlakäytäntöjä eri maissa. Seminaariin osallistui Suomen lisäksi edustajia Ruotsin, Norjan, Islannin ja Belgian humanisti- ja vapaa-ajattelijajärjestöistä.

Suomessa vapaa-ajattelija- ja humanistijärjestöt ovat viime vuosina kiinnittäneet entistä enemmän huomiota ihmiselämän taitekohtien juhliin, lasten nimenantoon, aikuistumiseen, häihin ja hautajaisiin. Kiinnostus siviiliseremonioihin on lisääntynyt myös muualla Euroopassa. Eri maiden järjestöt vastaavat uskonnottomien juhlijoiden tarpeisiin kuitenkin hyvin eri tavoin.

Järjestöt haluavat vastata uskonnottomien taholta tulevaan kysyntään, mutta palvelujen kysyntä ei yksistään ohjaa järjestöjen toimintaa. Järjestöt haluavat tarjota palveluita myös siksi, että palvelut voisivat innostaa uskonnottomia entistä enemmän kiinnittymään ja sitoutumaan uskonnottomien järjestöihin saamalla niiltä itselleen tärkeitä palveluita. Siten järjestöjen painoarvo yhteiskunnassa kasvaa ja mahdollisuudet puolustaa uskonnottomien oikeuksia paranevat.

Eroja käytännöissä

Kartoittaakseen eri maiden siviiliseremoniatilannetta ja -käytäntöjä Vapaa-ajattelijain liitto järjesti Helsingin Viikissä talvipuutarha Gardeniassa 28.–30. syyskuuta siviiliseremonioista kansainvälisen seminaarin, joka oli tiettävästi ensimmäinen alan seminaari koko Euroopassa. Seminaariin osallistui Suomen lisäksi edustajia neljän muun maan vapaa-ajattelija- ja humanistijärjestöistä.

Belgiaa seminaarissa edusti Belgian vapaa-ajattelijoiden varapuheenjohtaja Philippe Draize, joka on myös paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Liegessä. Ruotsista mukana oli Ruotsin humanistiliiton puheenjohtaja Carl-Johan Kleberg. Norjaa edusti Norjan humanistiliiton siviilikonfirmaatiosta (nuorten aikuistuminen) vastaava työntekijä Inger-Johanne Slaatta. Islannista paikalle oli saapunut Islannin eettis-humanistisen liiton puheenjohtaja Hope Knutsson.

Siviilijuhlien määrät ja toteutustavat näyttivät poikkeavan suuresti toisistaan eri maissa. Norja oli monessa suhteessa edellä muita maita erityisesti nuorten parissa tehtävässä työssä. Slaatta kertoi, että Norjassa oli tänä vuonna järjestetty 15 vuotta täyttäneille nuorille yli 9 000 siviilikonfirmaatiota humanistien ilta- ja viikonloppukursseina järjestämän koulutuksen päätteeksi. Norjan yli 60 000 jäsenen humanistijärjestö on erityisesti panostanut nuorten parissa tehtävään työhön. Noin 16 prosenttia maan 15-vuotiaitten ikäluokasta saa siviilikonfirmaation. Slaattan mukaan siviilikonfirmaatio on niin suosittu, että yli puolet sen saavista on itse asiassa kirkon jäseniä.
Islannissa puolestaan 73 nuorta oli saanut tänä vuonna humanistien järjestämän siviilikonfirmaation. Knutssonin mukaan Islannin kirkon omaksuman käytännön pakottamana maassa aikuistumiskurssin käyvien nuorten ikä on 13 vuotta. Siviilikonfirmoitujen nuorten osuus ikäluokasta on noin kolme prosenttia.

Ruotsissa on nuorisotyössä omaksuttu Suomen Prometheus-leirien esimerkin mukaan leirimuotoinen aikuistumiskoulutus. Aikuistumiskoulutuksen saavien määrän kasvua rajoittaa Klebergin mukaan eniten se, että humanistiliitolla on ollut vaikeuksia kouluttaa riittävästi leirien aikuisia ohjaajia. Enimmillään leirin käy kesässä noin 200 nuorta, reilusti alle prosentti ikäluokasta.

Draize kertoi, ettei Belgiassa ole koottu täsmällistä tietoa maassa vietettävistä vastaavista uskonnottomista nuorten aikuistumisriiteistä. Kuitenkin esimerkiksi noin 19 000 asukkaan Liegessä vapaa-ajattelijoiden aikuistumisvihkimyksen saa noin sata nuorta vuodessa. Se on huomattava osa ikäluokasta. Suomessa Prometheus-leirin kävi tänä kesänä 618 nuorta. Se on hieman yli yksi prosentti ikäluokasta ja vähän yli 10 prosenttia kirkkoon kuulumattomien 15-vuotiaiden nuorten joukosta.

Norjassa toiseksi suosituin siviiliseremonia on lapsen nimenanto. Norja on siitä erikoinen maa, että uskonnottomien nimenantotilaisuudessa on yleensä enemmän kuin yksi lapsi kerrallaan. Tilaisuudet järjestetään julkisina juhlina jossakin edustavassa salissa. Slaattan mukaan Norjassa noin 1 200 lasta saa vuosittain nimensä humanistien nimiäisissä. Samassa tilaisuudessa nimiäisjuhlia viettää yleensä 2–15 lasta.

Islannissa, Ruotsissa ja Belgiassa nimenanto ei ole ollut toiminnan painopiste, ja tarkkoja lukuja vietetyistä nimiäisistä on vaikea antaa. Myöskään Suomessa ei vielä tähän mennessä ole koottu tietoa vietettyjen uskonnottomien nimiäisten määristä. Kirkon tilastoista sen sijaan voidaan päätellä, että kun lähes 10 prosenttia lapsista ei saa kastetta, suunnilleen saman suuruinen joukko lapsia (noin 5 000) saa nimensä muussa kuin kastetilaisuudessa. Kuinka monessa näistä on ollut vapaa-ajattelija puhumassa on vain arvailujen varassa.

Siviilihautajaiset lisääntyvät

Vaikka Norjassa on maailman suurin humanistijärjestö sekä määrällisesti että väestön määrään suhteutettuna, maan humanisteja on kutsuttu puhumaan ”vain” noin 300 uskonnottomassa hautajaisessa vuodessa. Määrä on alle yhden prosentin kaikista maassa vuosittain vietetyistä hautajaisista. Norjassakin saattaa selityksenä olla se, että hautausmaat ovat kirkon, ja siten kirkolla on suora yhteys myös kirkkoon kuulumattomien omaisiin hautajaisia järjestettäessä.

Slaatta kertoi, että Norjassa hautausmaiden omistuskysymys on osittain ratkaisematta. Kuitenkin 1990-luvulla ja sen jälkeen perustettujen hautausmaiden katsotaan kuuluvan kuntien omistukseen. Sen sijaan hautausmaiden ylläpitotehtävä on annettu luterilaisen kirkon seurakunnille. Norjalaiskomitea on ehdottanut hautausmaiden hallinnon irrottamista kirkosta.

Islannista, Ruotsista ja Belgiasta ei ole saatavissa koottua tietoa vietetyistä uskonnottomista hautajaisista. Ne ovat tosin sielläkin lisääntymässä. Draizen mukaan Belgiassa vapaa-ajattelijoilla olisi periaatteessa hyvät mahdollisuudet saada tukeva jalansija uskonnottomissa hautajaisissa, sillä vuodesta 1971 lukien hautausmaat ovat olleet kunnallisia. Maassa vietetään jo nyt satoja uskonnottomia hautajaisia vuodessa.

Toistaiseksi myöskään Suomessa ei ole koottu tietoa siviilihautajaisten määristä, mutta vapaa-ajattelijapuhujia käynee puhumassa hautajaisissa noin 150–200 kertaa vuodessa. Määrän odotetaan kuitenkin täälläkin huomattavasti lisääntyvän lähivuosina.

Häät ilman pappia

Joissakin maissa avioliittoon vihkimisoikeus voidaan myöntää myös muille kuin uskontokunnille. Näin on tehty muun muassa Australiassa, joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa ja Kanadassa. Suomessa vain uskontokunnilla on oikeus saada vihkimisoikeus viranomaisen lisäksi.

Slaatta arveli, että Norjan humanistit saattavat saada vihkimisoikeuden noin vuoden kuluessa, kun avioliittolainsäädäntö uudistetaan. Norjassa humanistit osallistuvat vuodessa kuitenkin noin 50 hääjuhlaan puhujina. Maassa on lisäksi ollut jo useita vuosia mahdollisuus rekisteröidä samaa sukupuolta olevien parisuhde. Tällaisissakin tilaisuuksissa humanistit ovat olleet jo useasti mukana. Myös Belgiassa on samaa sukupuolta olevien rekisteröintimahdollisuus. Humanistit ja vapaa-ajattelijat voivat osallistua viralliseen seremoniaan yhtenä osapuolena.

Seminaarissa puhuttiin myös siviiliseremonioiden puhujien koulutuksesta, alan kirjallisuudesta, siviiliseremonioiden yleistymisen vaikutuksesta kulttuuriin ja vapaa-ajattelijoiden vaikutustavoitteista sekä tietysti siviiliseremonioiden tulevaisuudesta.
Seminaarin osanottajat näkivät tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia. He korostivat kuitenkin, että muutos uskonnottomien seremonioiden lisääntymisessä ei tapahdu odottamalla, vaan sen eteen on tehtävä suunnitelmallista työtä. Tietoutta vaihtoehdoista on levitettävä monin tavoin, tietoa eri maiden kokemuksista on koottava ja levitettävä eri maiden uskonnottomien järjestöjen käyttöön.
Seminaarista tullaan laatimaan raportti ja lisäksi ainakin kaikille eurooppalaisille järjestöille on tarkoitus lähettää kysely siviiliseremonioista seminaarissa heränneiden kysymysten pohjalta.

Henrik Sawela