Vapaa Ajattelija 2/2001

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 2/2001 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



Onko ateismi vihamielisyyttä?

Filosofi Lars Hetzberg kirjoittaa Luther-Agricola-Seuran julkaisuussa Jumala, logiikka ja evidenssi (2000) mm.:
Termejä 'eiuskova' ja 'ateisti' käytetään usein kuin ne tarkoittaisivat samaa asiaa ja niin kuin sanapari 'uskova' / 'ateisti' olisi vastaavasti tyhjentävä kahtiajako. Todellisuudessa kysymys on koko lailla monimutkaisempi. On selvää, ettei ateistilta ainoastaan puutu uskonnollista uskoa, vaan hän myös suhtautuu siihen vihamielisesti tai kriittisesti.
Uskontoihin myönteisesti suhtautuvia ateisteja on Vapaa-ajattelijain liitossakin vaikka kuinka paljon. Toivotan filosofin tervetulleeksi tutustumaan heihin.
Myös niitä ateisteja, jotka eivät suhtaudu uskontoon kriittisesti tunnetaan koko joukko. Esimerkiksi edesmennyt Suomen pääministeri ja Helsingin Yliopiston rehtori Edwin Linkomies oli ateisti, mutta hänen mielestään uskonnolla oli myönteinen merkitys, koska sitä tarvitaan kansan kurissa pitämiseen.
Filosofi jatkaa: Siten on selvää, että ateismi on mahdollista ainoastaan suhteessa olemassa oleviin uskontoihin. (Muutoin voitaisiin selittää, että koirat ja imeväiset ovat ateisteja, koska ne eivät rukoile.)
Ensiksi hän unohtaa, että myös uskonto (kuten osa buddhalaisuutta), saattaa olla ateistinen.
Toiseksi väite, ettei tulevaisuudessa keksittäviin jumaliin voitaisi jo etukäteen ottaa kantaa nykyisen komeustiedon valossa, on hyvin outo. Jos käsite 'jumala' on kohtuullisen hyvin määritelty, kantaa otetaan nimenomaan siihen, onko vaadituilla ominaisuuksilla varustettua jumalaa olemassa.
Eläimet (joitakin ihmisiä lukuun ottamatta) ovat ateisteja, koska niiltä puuttuu usko jumaliin. Herzbergin vastaesimerkki on siis epätosi.
Filosofi jatkaa: Ei ole oikeastaan tätä laajemmin selvää, niitä ateismi merkitsee. Ateismi ilmenee usein epäselvin tavoin.
Filosofin pitäisi tutustua ateismia käsittelevään kirjallisuuteen, kyllä normaalijärjellä varustettu ihminen ateismin ymmärtää. Ateismi on yksinkertaisesti näkemys, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Voiko tämän selvemmin määriteltyä käsitettä olla?
Filosofi jatkaa: Joskus se vaikuttaa jonkinlaiselta Jumalaan kohdistuvalta vihalta, joskin tämä on siinä mielessä erikoislaatuista vihaa, että se esiintyy yhdessä väitteen kanssa, että jumalausko on harhaa. (Tästä saa joskus sen vaikutelman, että ihmiset eivät voi antaa jumalalle anteeksi juuri sitä, ettei tämä ole olemassa.)
Kun esittää tällaisen väitteen, pitäisi antaa ainakin yksi esimerkki. Jumalanpilkkaa on varmasti olemassa, mutta pilkka on aivan eri asia kuin viha. Ei normaalijärkinen ihminen voi vihata sellaista, mitä ei ole olemassa. Esimerkkiä Herzberg joutuu todennäköisesti etsimään mielisairaalasta.
Filosofi jatkaa: Ateismi voi olla myös vihamielisyyttä inhimillisen elämän uskonnollista puolta kohtaan.
Ateismi ei voi olla vihamielisyyttä, koska ateismi sisältää vain arvoista vapaan tosiasiaväitteen: Jumalia ei ole olemassa. Ihmisenä ateisti voi vihata jotakin toista ihmistä, puoluetta tai esimerkiksi uskontoja. Inhimillisen elämän uskonnollista puolta hän ei voi vihata, koska ei tosiasioita vihata. Monien ihmisten elämällä on uskonnollinen puoli.
Filosofi jatkaa: Vihamielisyys kaikkia sellaisia ihmiselämän piirteitä kohtaan, joita voidaan pitää uskonnollisia, on silti tuskin ymmärrettävämpää kuin vihamielisyys esimerkiksi kaikkia m-kirjaimella alkavia asioita tai kaikkia paperin käyttöä vaativia toimenpiteitä kohtaan. Ymmärrettävämpää on toisaalta, että kritikoidaan tiettyjä uskonnollisen palvonnan muotoja (joskin tämä koskee tietenkin sekä uskovia että ei uskovia.)
Kuten yllä sanottiin, ihmiselämän piirteitä tai m-kirjaimella alkavia asioita vihaavia löytyy vain Hertzbergin omasta pääkopasta.
Filosofi jatkaa: Oli asian laita sitten niin tai näin, saattaa olla hyödyllistä yksilöidä 'filosofiseksi' kutsuttava ateismin muoto. Lyhyesti sanottuna kyse on näkökannasta, jonka mukaan uskonnollinen puhe on vajavaista, koska se ei ole oikeutettua; näin ollen se lepää sen olettamuksen varassa, että uskonnollinen puhe tarvitsee perusteluja. Kaikki tässä mielessä tarkoitetut filosofiset ateistit eivät välttämättä ole filosofeja, eivätkä kaikki ateistiset filosofit ole välttämättä filosofisia ateisteja. Tuore ateismin esitys oli R. A. Sharpe, The Moral Case against Religious Belief (Lontoo: SCM, 1997).
Ateistifilosofi Michael Martin luultavasti sanoisi Herzbergin yllä olevaa kantaa Wittgensteinilaiseksi pappispimitykseksi (fideismi). Kukaan merkittävä ateistifilosofi ei ole väittänyt, että uskonnollinen puhe olisi vajavaista. Kukaan merkittävä ateistifilosofi ei ole väittänyt, että uskonnollinen puhe tarvitsisi perusteluja. Ei puhetapa tai kieli tarvitse perusteluja, vaikka huonosti valittu kieli vaikeuttaa ymmärtämistä. Sen sijaan kielellä esitetyt väitteet tarvitsevat perusteluja.
Filosofinen ateismi jakautuu kahteen osaan: Negatiivinen ateismi sanoo, että jumalien olemassaolon puolesta esitetyt perustelut eivät ole tosia. Positiivinen ateismi sanoo, että on kokemukseen perustuvaa näyttöä siitä, ettei jumalia ole olemassa.
Filosofi jatkaa: Jokseenkin samankaltaisen ongelman aiheuttaa, että uskonnonfilosofiaa harjoittavat niin kristityt, juutalaiset, muslimit, myöhempien aikojen pyhät kuin muutkin, ja kaikkien näiden tapa ymmärtää uskonnollinen kieli oletettavasti eroaa toisistaan huomattavassa määrin ja useissa tärkeissä suhteissa.
Myös tämä on wittgensteinilaista hölynpölyä. On tietysti totta, että muslimien jumala ei ole esimerkiksi kaikkihyvä vaan voi tehdä hyvää tai pahaa toisin kuin kristittyjen jumala, joka on kaikkihyvä. Tietysti esimerkiksi intialaisissa uskonnoissa esiintyy suuri joukko käsitteitä, joita ei esiinny kristinuskossa tai islamissa. Toisaalta ei liene erityisiä vaikeuksia ymmärtää näiden uskontojen tekstejä.
Filosofi jatkaa: Tietenkin on olemassa myös toinen tapa tehdä ero uskovien ja eiuskovien välillä. Tämän näkemyksen mukaan molemmilla ryhmillä on yhteinen käsitys uskonnollisten lauseiden merkityk(sellisyyde)stä; ne eroavat toisistaan siinä, minkä totuusarvon ne niille antavat. Palaan myöhemmin tähän ajattelutapaan, jonka tosin ajattelen olevan harhaanjohtava.
Kuka Herzbergille on antanut luvan käyttää omia, mielivaltaisia määritelmiään ja sitten torjua niitä? Herzberg, taistelet tuulimyllyjä vastaan!

Erkki Hartikainen