Suomeen perustettiin vuoden alussa Darwin-seura. Takana oli joukko evoluutioteoriasta innostuneita helsinkiläisiä ja jyväskyläläisiä tutkijoita ja harrastajia.

Seuran perustamisajatus lähti siitä, että brittiläisestä Charles Darwinista ja hänen kehittämästään evoluutiobiologiasta ei tiedetä tarpeeksi Suomessa. Evoluutioteorian sovellukset ovat myös olleet syrjittyjä esimerkiksi yhteiskuntatieteissä.

Darwin-seuran toiminnassa on biologien lisäksi sosiologeja, opettajia, lääkäreitä ja insinöörejä. Perustajia yhdistää luonnon, siis myös ihmisluonnon, ihailu ja ihmettely. 
Evoluutiolla on paljon annettavaa muillekin tieteenaloille kuin vain biologialle, esimerkiksi mielisairauksiin löytyy mielenkiintoisia Darwinin teoriaan perustuvia selityksiä. Vaikka seuran aktiivit kuulostavat varsin akateemiselta, ovat kaikki evoluutioteoriasta kiinnostuneet tervetulleita seuran toimintaan.

Charles Darwin (1809-1882) oli empaattinen ja hyväluontoinen englantilainen luonnontutkija, joka vuonna 1859 julkaisi tiedemaailmaa mullistaneen teoksen Lajien synty. Kirjassaan Darwin osoitti, että lajit muuttuvat ajan kuluessa luonnonvalinnan vaikutuksesta. Tämä vaikutti myös ihmisen käsitykseen omasta itsestään.

Evoluutioteoria saikin aikalaisten parissa myrskyisän vastaanoton. Kirkolliset piirit eivät voineet hyväksyä käsitystä, että ihminen polveutuu apinasta. Yhä tänä päivänä Yhdysvalloissa tietyt uskonnolliset piirit taistelevat evoluutioteorian kouluopetusta vastaan vedoten ihmisen jumalalliseen alkuperään.

Usein evoluutioteoria mielletään julkisessa keskustelussa ajatukseen, että kyseessä on vahvimpien luonnollinen oikeus sortaa heikompiaan. Biologiasta on kuitenkin turha hakea oikeutusta tällaiseen.

Toiseksi, evoluutio harvoin on “vahvimman eloonjäämistä”. Tämä harhakäsitys juontuu lausahduksesta “survival of the fittest”, jonka sopivin suomennos olisi “sopivimman eloonjääminen”. Monesti evoluutio on mukavimman tai pelokkaimman eloonjäämistä ja lisääntymistä.

Suomen Darwin-seura sanoutuu jyrkästi irti kaikenlaisista poliittisten ja ideologisten aatteiden kannattajista. Seuran tarkoituksena on edistää evoluutioteorian tuntemusta ja tutkimusta, mikä onnistuu saattamalla alasta kiinnostuneet harrastajat ja tutkijat yhteen ja vaihtamaan ajatuksiaan keskenään. 

Eräs seuran aktiiveista, helsinkiläinen sosiologi Heikki Sarmaja innostui aikoinaan havainnosta, että ihmisillä on kaikille yhteisiä tunnereaktioita. Annamme esim. anteeksi jos vaikkapa puoliso osoittaa katuvansa pahaa tekoaan tai loukkaustaan.

Nämä tunteet, katumus ja anteeksianto, ja niitä mahdollisesti seuraava halaaminen ja sovinnon kyyneleet, mahdollistavat molempia hyödyttävän yhteistyön jatkumisen. Samoista tunteista on monesti kyse uskonnollisissa kokemuksissa.

Darwin-seuran helmikuussa Konnevedellä pidetyssä seuran ensimmäisessä seminaarissa käsiteltiin mm. kysymystä ihmisen karvattomuudesta. Ihminen on ainoa kädellinen, jolla ei ole koko kehon peittävää karvoitusta kuten esimerkiksi simpansseilla tai orangeilla.

Ihminenkin oli aikoinaan karvaisempi kuin nykyään. Lapset saattoivat helposti pitää äitiensä rintakarvoista kiinni aikana, jolloin lastenrattaat ja kapalot puuttuivat. Ihminen kuitenkin asettui pidemmäksi aikaa samoille asuinsijoille, jolloin karvaisuus tuli haitalliseksi tauteja aiheuttavien luteiden ja kirppujen myötä. Teorian mukaan ajan kuluessa ja vaatetuksen kehittymisen myötä ihmisen kehon karvoitus väheni. Meidän on siis edullisempaa olla karvattomia, luteettomia ja vaatteellisia kuin toisin päin.

Darwin-seura pyrkii järjestämään vuosittain yhden seminaarin ja tavoitteena on saada maailmanluokan luennoijia, kuten englantilainen Richard Dawkins, Suomeen. 
Seura ylläpitää jäsenilleen sähköpostilistaa, jossa käydään keskustelua ja väittelyä evoluutiosta ja sen ilmenemismuodoista. Darwin-seuran nettisivut löytyvät osoitteesta:
http://www.darwinsociety.com. [Nykyään: http://www.darwin-seura.fi/]